Tontti, pihapiiri

Tontin pihapiiri

tontti_pohjapiirros

1. Päärakennus

Päärakennuksesta tarkempi kuvaus erikseen.

Ullakolla ei säilytetty mitään erityistä. Kymmenvuotias Aulis piilotti lelunsa ullakolle ennen evakkoon lähtöä. Vuonna 1991 Kaukolan matkalla Aulis yritti päästä katsomaan ullakolle, oliko lelut vielä tallella, mutta pihapiiristä ei löytynyt tarpeeksi pitkiä tikkaita. Toisella käynnillä 1992 tarpeeksi pitkät tikkaat löytyivät, mutta nykyiset isännät kielsivät ullakolle menon. Tuskinpa ymmärsivät suomalaismiehen innon päästä katsomaan ullakkoa? Kesällä 1997 arkkitehtien mittausleirin aikana kaksi mittaajaa oli käynyt ullakolla, mutta he eivät ainakaan maininneet mitään leluista, joten olikohan jo ajan saatossa menneet parempaan käyttöön ?

2. Pihapiiri

Pihapiirissä sattui ja tapahtui. Tässä muutama tapahtuma, joita on kirjattu ylös.

Tapio Kähkösen kuvaus kirjassa Kotikyläni Sylijärvi:

Kun Rouhiaiset olivat muuttaneet tontin taloon, Eemeli huomasi, että talon uunit kaipasivat korjaamista. Hän haki kaupasta sammuttamatonta kalkkia, josta hän aikoi valmistaa muurauslaastia. Kauppias oli kaiketi sanonut hänelle, että kalkki oli ensin sammutettava vedellä, mutta ohje lienee jäänyt hieman puutteelliseksi. Eemeli pystytti tynnyrin keskelle pihaa, kaatoi kalkin tynnyrin ja rojautti ämpärillä vettä sen päälle. Kalkki rupesi oitis kaasuuntumaan ja kuohumaan. Kaasut eivät päässeet purkautumaan kylin nopeasti ahtaasta tynnyristä, ja yhtäkkiä kuului jumalaton jymähdys. Tynnyri hajosi kuin pommin kuori. Pihanurmikolle jäi tapahtuman muistoksi pyöreä, valkoinen läiskä, joka oli syöpynyt niin syvälle maahan, että se pysyi siinä vuosikausia.

Edelleen kuvausta kirjasta Kotikyläni Sylijärvi:

Veljeni Pentti katkaisi syksyllä 1939 sääriluunsa Tontin pihassa. Tämä seikkailu on kerrottu tarkemmin kohdassa 25c. [25c: Syksy 1939 oli meille onnettomuuksien aikaa: viljalaarin romahdusta ja varsan haavoittumista seurasi Pentti-veljeni loukkaantuminen. Pentti kävi elo-syyskuussa 1939 supistetun kansakoulun 6-viikkoisen jakson Haajoen kansakoulussa. Se vastasi silloisten määritelmien mukaan kansakoulun ensimmäistä luokkaa. Koulu oli Pentille pelkkä muodollisuus, sillä hän oli oppinut lukemaan ja kirjoittamaan jo viisivuotiaana, kenenkään erityisesti opettamatta. Viimeinen koulupäivä oli 30.9.1939. Pentti poikkesi kotimatkallaan Tontin eli Penttilän pihaan leikkimään. Emil Rouhiainen, Penttilän isäntä, oli pysäköinyt pihalle kaksipyöräiset työkärryt, ja pojat koettivat käyttää niitä keinuna. Emilin pojat Tapio ja Pentti asettuivat kärryjen perään, ja veljeni Pentti, joka oli ollut pienestä pitäen hieman hurjaluonteinen, koetti pysytellä toisen aisan päässä. Kunnollista tasapainoa ei kuitenkaan saatu syntymään, ja leikki päättyi onnettomuuteen, luultavasti siitä syystä, että toiset pojat hyppäsivät kärryjen perästä pois. Veljeni putosi aisan mukana maahan ja menetti tajuntansa. Aino Rouhiainen, talon emäntä, toi Pentin hevosella kotiin ja pahoitteli kovasti tapahtunutta. Pojan oikea jalka oli käyttökelvoton. Säären syrjässä oli kookas kuhmu. Isä vei Pentin Kaukolan kunnanlääkärin tohtori Mobergin tutkittavaksi. Lääkäri väänteli jalkaa, ja poika kärsi tuskat ääntäkään päästämättä, mutta lääkäri päätteli pojan äänettömyydestä, ettei jalalle ollut tapahtunut mitään vakavaa, olipahan vain vähän turvoksissa kolahduksen jäljiltä. Käski hautoa sitä muutaman päivän lyijyvesikääreellä. Kyllä se siitä sitten sulaa. Äiti hoiteli Penttiä viikonpäivät lääkärin ohjeiden mukaisesti, mutta kuhmu ei ottanut “sulaakseen”, ja jalkaterä rupesi kääntymään sivulle. Äiti marmatti asiasta, kunnes isä kyllästyi ja päätti viedä pojan Viipurin lääninsairaalaan tutkittavaksi. He matkustivat Viipuriin 6.10.1939 linja-autolla, joka liikennöi Räisälän tietä. Jalka tutkittiin, kuvattiin, käsiteltiin, lastoitettiin ja kipsattiin reiden yläpäähän saakka. Isä oli tietenkin kertonut lääninsairaalan lääkäreille, että Kaukolan tohtori oli käskenyt hautoa jalkaa lyijyvesikääreellä. Kun lääkärit palauttivat pojan hänelle, joku heistä kysäisi: “Kuka tohelo siellä Kaukolassa on lääkärinä?” Sääriluu oli näet katkennut melkein irtipoikki .Kuhmu johtui törröttävistä luunpäistä.]

Auliksellekin tapahtui pieni onnettomuus Tontilla. Kuvausta kirjasta Kotikyläni Sylijärvi:

Tontilla sattui muitakin onnettomuuksia. Olin siellä leikkimässä kesällä 1942 tai 1943, ja jotenkin me pojat touhusimme siinä pihamaalla, kun Aulis, joukon nuorimmainen, suuttui jostakin, rupesi itkeä kollottamaan ja juoksi kovaa kyytiä talon ulko-ovea kohti. Pahaksi onneksi hän kompastui juuri rappujen edessä, tuuskahti mahalleen ja läjäytti leukansa rappukiveen. Pari kolme hammasta meni kielestä läpi, verta virtasi viljalleen ja poika huusi kuin pyövelin kynsissä. Leikit loppuivat siltä päivältä siihen.

3. Ajokalu- ja polttoainevarasto

Tien vieressä oli piikkilanka-aita, johon Eemeli Räihä repi uuden hienon pukunsa tullessaan eräänä iltana iltamista.

Aitoista ensimmäisenä vasemmalla oli ajokaluvarasto, jossa pidettiin kärryjä, rekiä ym. Ajokaluvarastoa ei ole enää, tämä pääty aitasta on hävitetty. Aitta jatkui aina piikkilanka-aitaan asti. Oikealla puolella oli halkoliiteri eli polttoainevarasto

Aittojen välissä oli Rouhiaisten tekemät huussit, jotka tehtiin vuonna 1938. Nämä tehtiin, koska edelliset huussit olivat pimeässä paikassa aittarivistön päädyssä. Uusille huusseille oli helpompi mennä pimeässäkin, koska pihavalo valaisi reitin.

4. Jauhoaitta sekä vaateaitat

Oikealla puolella olevissa aitoissa äärimmäisenä vasemmalla oli jauhoaitta. Keskellä ja oikealla sijaitsivat vaateaitat, joissa myös nukuttiin kesäisin.

Rappuset kulkivat koko aittarivistön pituudelta, edessä oli veranta. Aittarivin etukäytävällä 8-vuotias Milja Rouhiainen (Taunon ja Eevin vanhin lapsi) menetti henkensä syyskesällä 1942 vahingonlaukaukseen.

Tapaus on kuvattu Tapio Kähkösen toimesta kirjassa Kotikyläni Sylijärvi. Kirjassa olleet muistivirheet on korjattu hakasulkeissa:

Syyskesällä 1943 [vuosi oli 1942] tapahtui Tontin pihassa hyvin vakava onnettomuus. Eemelin Viljo-veljen [Milja oli Taunon tytär] Milja-tytär, joka oli silloin 11-vuotias [Milja oli 8-vuotias], oli tullut serkkujaan tervehtimään. Miljan ja Hellin leikkiessä omia leikkejään pojat Pentti ja Aulis menivät aittaan, jossa Eemelin veljien haulikko riippui seinällä. Pentti otti haulikon, viritti sen, tähtäsi leikillään oviaukkoa kohti ja painoi liipaisinta aavistamatta ollenkaan, että piipussa oli patruuna. Milja-parka juoksi juuri sillä hetkellä käytävää pitkin aitanoven editse. Haulikko pamahti, ja haulit iskeytyivät tytön kylkeen. Siinä ei ollut enää mitään tehtävissä. tyttö menehtyi melkein heti.

Sattuma on armoton ja arvaamaton luonnonlaki, mutta tuota sattumaa on vaikea ymmärtää. Se tuntuu liian epätodennäköiseltä ja myös liian julmalta. Kuolla 11-vuotiaana [8-vuotiaana], kesken iloisten leikkien, ilman minkäänlaista syytä! Miljan kohtalo oli kova kolaus myös herkkätunteiselle Pentille. On syytä olettaa, ettei hän toipunut siitä milloinkaan.

5. Kirsikkapuut ja hävitettyä rakennuskantaa

Alkuperäinen Montosen tekemä huussi sijaitsi aittarivistön päädyssä. Se poistettiin käytöstä, kun uusi rakennettiin.

Vanhan huussin vieressä sijaitsi jyväaitta. Tämä rakennus on hävitetty nykyään.

Vaateaittojen ja jyväaitan välimaastossa oli kirsikkapuita. Kirsikkapuut paleltuivat sota-aikana talvella 1940.

6. Omenapuut ja aittarakennus

Päärakennuksen takapihalla oli iso omenapuutarha. Sanottiin, että Montosella piti olla kaikki suurempaa ja parempaa kuin muilla, joten puutarha oli kokonsa puolesta harvinainen Kaukolassa 1900-luvun alkupuolella. Puutarhassa takana oli viljan kuivaamo, joka on nykyään purettu pois.

N. 150 metrin päässä päärakennuksesta sijaitsi lampi (Mustalampi).

7. Navetta

Navetan liuskan kautta pääsi navetan vinttiin. Liuska oli melkein pihan tasolla, nousi vain vähän ylöspäin. Vintissä kauimmaisessa päädyssä pidettiin heinää ja olkia, jotka pudotettiin luukun kautta alakertaan lehmille. Vintin seinät tehty hirrestä. Vintillä pihan puoleisessa päädyssä pidetiin sekalaista tavaraa, eli toimi varastona. Heti liuskan jälkeen kuvassa vasemmalla puolella sijaitsi AIV-säiliö, joka oli Rouhiaisten tekemä.

Navetta sijaitsi alakerrassa, seinät olivat kiveä. Navetassa pidettiin lehmiä ja vasikoita. Navetan molemmin puolin oli ovet, jota kautta ajettiin sonnat pois navetasta.

Navettarakennuksen ja saunan väliin valettiin 1939 sikalan perustukset. Rakentaminen jäi kesken sotien vuoksi, tiilet ja laudat oli jo valmistettu.

8. Sauna

Saunan ja kellarin välissä oli kaivo. Saunassa kuvassa vasemmalla puolella sijaitsi saunatilat ja oikealla vesikeittiö. Täältä löytyi 1930-luvun alkupuolella Matti Montosen ruumis pää räjäytettynä pois. Itsemurha vai murha? Tästä ei ikinä saatu lopullista selvyyttä.

9. Kellari

Valettu betonikellari oli Rouhiaisten tekemä.

10. Lammasnavetta

Tien toisella puolella sijaitsi lammasnavetaksi kutsuttu hirsirakenteinen rakennelma. Lammasnavetta on purettu eikä perustuksia näy. Lammasnavetassa kuvasta katsoen ylimmäisenä pidettiin lampaita, keskellä oli tila kahdelle hevoselle (pilttuut tien suuntaisesti, pilttuissa edessä syöttökaukalo) ja alapuolella pidettiin hiehoja. Lammasnavetan edessä sijaitsi kuisti, jossa pidettiin ainakin rehua.

Lammasnavetan ja metsän välissä oli puuton alue, jossa sijaitsivat haat ja lehmien lypsypaikka.

11. Puimala

Tien toisella puolella sijaitsi myös puimala, jota ei nykyään enää ole. Puimala oli kahdessa tasossa (ei kahdessa kerroksessa). Alemmalla tasolla säilytettiin olkia. Ylemmän osion molemmin puolin oli ovet, jotta puimalan läpi pystyi ajamaan. Ylemmällä tasolla sijaitsi puimakone sekä sähkömoottori, jonka avulla puimakonetta käytettiin.

Comments are closed.