Kuulumisten vaihtamista
Kuulumisten vaihtamista [Ote kirjasta [KjaK], sivu 202, Jalmari Rouhiainen muistelee]
Rotevatekoinen Esko Rouhiainen Totlammilta ei kuulunut miesten heikoimpiin, vaikka ei voimillaan pullistellutkaan. Emänniltä olivat ruisjauhot lopussa, joten niitä oli jauhatettava jos mielittiin saada leipää tai piirtaita. Jyväsäkki täytyi noutaa kauempana talosta olevalta riiheltä. Kun sen ajan säkit eivät rukiilla täytettyinä olleet edes joka miehen nostettavissa, pojat esittivät Isä-Eskolle hevosen valjastamista. Esko kuitenkin totesi lauhkeaan tapaansa:
– En mie kehtaa nii piene takkei…
Ruissäkin hakijaa ei kuitenkaan alkanut kuulua takaisin. Lopulta lähdettiin etsimään ja kadonnut löydettiin keskustelemassa naapurin kanssa kuulumisista. Iso ruissäkki koko ajan uskollisesti olkapäällä.