Jouluista muistelua
Joulun aikaan kokoonnuimme Ruovedelle Tapaniin kotitilalleni lähes poikkeuksetta yhteiseen joulun viettoon. Jouluateria ja jouluevankeliumi olivat etenkin Helmille, äidilleni tärkeä asia, vaikka en Einariltakaan kuullut muuta kuin positiivista suhtautumista. Perinne jatkui Tapanissa vanhempieni kuolemaan saakka muodostuen lasten jo kotipesän jätettyäänkin yhteiseksi mukavaksi tapahtumaksi.
Eräänä jouluna keskustelu siirtyi Tapanin tilan hankintaan, jonka vanhempani olivat tehneet vuoden-58 aikana. Mainitsin tuolloin pellon raivauksesta, jonka kantojen nostoa ja polttamista olin käynyt katselemassa. Vanhempani alkoivat yllätyksekseni kysellä minulta tarkemmin, mitä olin nähnyt kerroin heille kävelleeni pihasta Saarisen talon lähelle ja tieltä katselleeni kuinka Kauko Rouhiainen sinisellä traktorilla nostolaitteisiin kytketyn koukun avulla veti kantoja ylös. Raivattava alue oli kumpare, joka oli toiminut vasikoiden laitumena ja isommat puut oli kaadettu pois yhtä lukuun ottamatta. Tuosta pitkästä, hoikasta männystä Einari aikoi tehdä lipputangon. Puu taitaa olla vieläkin pystyssä, oli ainakin muutama vuosi sitten.
Kerroin edelleen, että kannot oli poltettu isoissa kasoissa ja suuret nuotiot tuntuivat hieman pelottavilta. Talkoissa oli veljeni Reinon lisäksi joku muukin, en kuitenkaan muista kuka. Tuota eivät vanhempanikaan muistaneet. En tiennyt oliko syksy vai kevät, ilma oli kuitenkin viileä ja heinät ruskean kellastuneet. Muistan ensiksi kylvetyn uudisruista, josta ei kuitenkaan kunnon satoa tullut. Pienen hiljaisen hetken jälkeen vanhempani kysyivät, kuka minulle tuon tarinan on kertonut ?
Selvitettyäni edelleen tapahtumia, erityisesti Kaukon mukana oloa, he arvelivat, että saattaisin muistaa tuon itsekin. Einari todetessa, että Kauko oli ollut vain keväällä -59 traktorin kanssa raivauksella, ymmärsin itsekin vanhempieni epäuskoisuuden. Olinhan vasta maaliskuussa -59 täyttänyt kaksi vuotta.
Saatuani tietää muistoni ajankohdan epäilin itsekin hetken aikaa. Muistot ovat kuitenkin vahvat ja niihin liittyy erityistuntemuksia, jotka ovat kenties vahvistaneet mieliin painumista. Kerroin äidille, että olin ollut tuolloin yksin kävelemässä. Tuo lienee ensimmäinen kerta kun olin yksin päässyt tutkiskelemaan elinympäristöäni. Äidillä oli karjanhoidon ja ruuanlaiton kanssa riittävästi töitä. Luontevaksi ratkaisuksi pakkasten hellitettyä on tullut laittaa poika pois helmoista ulos kävelemään. Raivuulla nähdyt nuotiot olivat sykähdyttävä näky pienelle pojalle, joka uteliaan varovaisesti, suuresti ihmetellen tutustui aikaihmisten tekemisiin.
Marraskuussa 2002, Jukka Rouhiainen