Jouluaaton vietto Lahikaisella
Kun olimme 10-vuotiaita aamulla herättyämme, menimme ensimmäiseksi katsomaan televisiosta lasten jouluohjelmia, esimerkiksi Samu-sirkan joulutervehdystä ja muita piirrettyjä. Myös Lumiukko ja Joulupukin kuumalinja kuuluivat joulun perinteisiin televisio-ohjelmiin.
Äiti laittoi aamupäivän ja päivän keittiössä jouluruokia ja muutenkin teki joulua meille. Meidänkin olisi pitänyt auttaa koristelussa ja muussa, mutta televisio oli paljon mielenkiintoisempi. Mutta kun kuusi tuotiin sisään puolen päivän aikaan, oli kuusta innokkaasti koristelemassa monta pientä käsiparia. Isä laittoi nauhat ja latvatähden ja äidin antamat muut koristeet löysivät tiensä kuusen oksille pienen opastuksen avulla.
Kuusen koristelun jälkeen katsoimme jälleen televisiota ja sillä aikaa oli saunakin jo laitettu lämpiämään. Saunassa käytyämme oli edessä yksin illan kohokohdista: saimme valita itse vaatteet, jotka pukisimme aattoillaksi päällemme. Kaikki muut vaatteet olivat sallittuja, mutta uimapuvut äiti kielsi. Jokainen valitsi mielestään vaatekaapin kauneimman mekon ylleen ja kaikilla oli mitä hienoin olo pukeutumisen jälkeen.
Saunan jälkeen käytiin joulupöytään. Äiti oli kattanut avustuksellamme pöydän nätiksi. Syötävänä oli kinkkua, porkkana- ja peruna- ja lanttulaatikkoa, risottoa eiku siis rosollia (ne meni aina sekaisin), salaattia, sienisalaattia, silliä ja jälkiruoaksi oli luumurahkaa, torttuja, pipareita ja kahvia.
Syönnin jälkeen alettiin innolla odottamaan lahjojen saapumista. Monta kertaa illan aikana kävimme kuistilla katsomassa, olisiko jo lahjat tulleet, mutta ei milloinkaan. Sitten yhtäkkiä ovelta kuului kova kiljunta ja lahjat olivat ihmeellisesti ilmestyneet isoissa laatikoissa kuistille. Lahjat kannettiin vauhdilla kuusen juurelle ja ne jaettiin ja aukaistiin noin kymmenessä minuutissa, siis meidän lasten lahjat. Olohuoneen lattia oli hetkessä täynnä lahjapaperia, naruja ja lahjoja ja innokkaasti katselimme mitä muut olivat saaneet.
Loppuillan katsoimme hymyssä suin telkkaria iloiten lahjoista joita olimme saaneet.
Joulu oli yksi vuoden kohokohdista lähinnä lahjojen takia. Haluaisimme vieläkin, että joulu olisi yhtä huoleton, kuin tuolloin kymmenvuotiaana.
Anni, Emma ja Hanne Lahikainen 18 v.
(lyhennelmä kirjoituksesta sisältyi jäsenistölle marraskuussa 2002 jaettuun tiedotteeseen)