Aarne Rouhiaisen muistokirjoitus

Aarne Rouhiaisen muistokirjoitus, Ruovesi-lehti

Ruovesi-lehti 13.1.2002

Maanviljelijä Aarne Rouhiainen kuoli lyhyen sairauden murtamana 22. joulukuuta Ruoveden terveyskeskuksessa. Hän oli syntynyt 6.2.1917 Kaukolassa Ala-Kaukolan kylässä. Lapsuutensa ja nuoruutensa Aarne vietti Totlammella Penttilän tilalla yhdeksän veljensä ja yhden siskonsa kanssa. Koulua käytiin Räisälässä Siirlahden kansakoulussa.

Aviopuoliso Aino löytyi samasta kylästä Torikan perheestä. Muutama kuukausi Aarnen ja Ainon häiden jälkeen he joutuivat evakkotaipaleelle, joka monien vaiheiden jälkeen päätyi Ruovedelle Ruhalan kylään. Täältä he ostivat maapaikan ja omalle tilalle he rakensivat kodin. Peltoa raivattiin lisää. Lapsia karttui ajan myötä kolme tyttöä ja poika. Kaikki lapset ovat jo aiemmin siirtyneet pois kotoa. Lapsenlapsia on yhdeksän ja lapsenlapsenlapsiakin jo yksi. Aikoinaan Aarne kerkesi myös yhteisiin töihin. Hän oli Tapion kylätien hoitajana alusta alkaen. Hän kuului Ruhalan koulun johtokuntaan ja osallistui aktiivisesti sotainvalidien veljesliiton toimintaan.

Oman merkittävän vaiheen Aarnen elämässä muodosti sota-aika. Talvisotaan hän osallistui JR 37:ssä haavoittuen Raatteen tien raskaissa mottitaisteluissa. Kovassa pakkasessa hänen toisen jalkansa varpaat palentuivat ja ne jouduttiin amputoimaan. Jatkosotaan hän osallistui vapaaehtoisena ja palveli 10. D:n sissiosastossa, KevOs 12:ssa ja 7./JR1:ssä. Suurhyökkäyksen torjuntataisteluissa Vammeljoella hän haavoittui uudelleen, tällä kertaa toiseen jalkaan.

Aarne ja Aino luopuivat raskaimmista töistä jo lähes kaksikymmentä vuotta sitten tarkoituksenaan viettää hyvin ansaittuja eläkepäiviä. Pian tämän jälkeen Aino kuitenkin kuoli ja Aarne jäi yksin. Yli viisitoista vuotta hän hoiti kotitilaa lastensa avustuksella. Nyt talo jäi ilman rakentajaansa.

Aarne Rouhiainen oli rauhallinen ja hiljainen mies, joka pysyi mielellään sivussa eikä halunnut esille tai olla ensimmäisenä seurassa. Hänen rakkain harrastuksensa oli metsästys, luonnossa liikkuminen ja luonnon seuraaminen. Lähijärven sorsat, lintulaudan kävijät ja pihassa vierailevat fasaanit hän tunsi loppuun asti niin tarkasti, että sitä me jälkipolvet voimme vain ihmetellä.

Kirkkoherra Lauri Riihijärvi siunasi Aarnen omaisten, sukulaisten ja ystävien läsnäollessa. Hän puhui isämme monivaiheisesta ja työntäyteisestä elämästä. Aarne eli pitkän ja rikkaan elämän. Eläkepäivät hän sai viettää sairastumiseensa saakka omassa kodissa luonnon lähellä.

Comments are closed.