Karjala-lehti

Arkeologiaa ja arkkitehtuuria Kannaksella

Aikamatka vuosituhansien taakse

Arkkitehti Sari Kivimäki tarpoo heinittynyttä tietä posket innostuksesta punaisina. Hän löysi etsimänsä: Tihveröisen patsasrakenteisen karjakartanon Pyhäjärven Riiskasta.

Harvinaisen navetan löytyminen oli yksi mieleenjäänyt kokemus Karjala-lehden lukijamtkalla, jossa paneuduttiin Kannaksen arkkitehtuuriin ja arkeologisiin löytöihin. Alansa hyvin tuntevana oppaana oli Sari Kivimäen lisäksi arkeologian dosentti Pirjo Uino. Matka menneisyyteen oli innostava sekä matkalaisille että oppaille.

Arkkitehti Sari Kivimäki teki diplomityötään varten kaksi neljän viikon mittaista suomalaisrakennusten kartoitusmatkaa Kannakselle.
Sari Kivimäki löysi Tihveröisen navetan kartoittaessaan vuosina 1997-98 jäljellä olevia suomalaisrakennuksia Kannaksella diplomityötään varten. Heikohkossa kunnossa oleva navetta sijaitsee venäläisen perheen asuttaman datsan pihapiirissä, jonne matkalaiset saivat ystävällisen kutsun isäntäväeltä. Tosin he aluksi hieman hämmästelivät, kun parinkymmenen hengen ryhmä pyrähti datsan aitan taakse kurkkimaan. Pirjo Uino venäjäntaidolla heille selvitettiin, millä asialla uteliaat olivat.

Sari Kivimäki esitteli rakennusta ja kertoi, että vanhimmat Kannaksen navetoista rakennettiin puusta. Vuosisadan vaihteesta lähtien kivirakenteet yleistyivät ja ennen toista maailmansotaa seinärakenteet toteutetiin monia eri materiaaleja yhdistämällä.

– Vanhat puiset karjakartanot oli perinteisesti toteutettu patsasrakenteisina. Siinä rakennuksen yläosa, luhti, sekä vesikatto lepäsivät vahvojen pystyyn asetettujen puupatsaiden varassa. Aikaisemmin patsaat pystytettiin suoraan maahan, myöhemmin ne asetettiin seisomaan suurten, maahan upotettujen kivien päälle. Patsaat kannattivat muutaman hirsikerran korkuista kehää, jonka päällä kattorakenteet lepäävät. Patsaiden muodostaman kehän sisään, vesikaton ja luhdin antaman suojan alle tai rakennelman kylkiäiseksi salvottiin eläinsuojat omina erillisinä hirsikehinään. Tarvittaessa nämä läävät pystyttiin uusimaan ilman, että rakennelman vesikattorakenteisiin tarvitsi koskea, selvitti Sari Kivimäki.

Patsasrakenteiset karjakartanot hävisivät nopeasti, kun navettoja uudistettiin1920- ja 30-luvuilla.

Tihveröisen patsasrakenteinen navetta on nykyisin varsin huonokuntoinen, mutta siitä on selvästi nähtävillä taidokas rakentaminen.

Kalmistoja ja asuinpaikkoja

Matkan varrella tutustuttiin lukuisiin mielenkiintoisiin arkeologisiin kohteisiin Antreassa, Kaukolassa, Käkisalmessa, Pyhäjärvellä ja Räisälässä.
Käkisalmen linnan muurien suojissa matkalaiset saivat tuntumaa keskiaikaan. Pietarilaisten nuorten ryhmä oli järjestänyt ohjelmaa, johon kuului muun muassa piiritanssia. Vauhdini hurmasta nauttii Mirja Rouhiainen.

Kaukolan Koverilassa tutustumiskohteina olivat muun muassa Kekomäen ja Kulhamäen kalmistot. Karjalan arkeologian isä Theodor Schvindt löysi 1880-luvulla Kekomäeltä kuusi hyvin varustettua ruumishautaa ristiretkiajalta. Kulhamäeltä löydetyt kaksi hautaa oli jo pengottu ja esineistä oli jäljellä vain muutamia yksittäisiä kappaleita.

– Kalmistot ajoittuvat 1100-1200-luvulle. Muita saman ajan runsaslöytöisiä kalmistoja on tutkittu Käkisalmen Suotniemessä, Räisälän Hovinsaaressa ja Sakkolan Lapinlahdella, kertoi Pirjo Uino.

Kekomäen kalmisto sijaitsee keskellä peltoa matalalla kumpareella. Uino mainitsi kuudesta haudasta neljän olleen yhteishautoja, joista kolme oli säilynyt varsin ehjinä. niistä löydetyt vainajien varusteet olivat arvokkaita ja niiden pohjalta on tehty muun muassa kaksi pukurekunstruktiota, Muinais-karjalan ja Kaukolan puvut. Niiden lisäksi haudoista löytyi runsaasti hopea- ja pronssikoruja sekä aseita ja työkaluja kuten sirppejä ja keritsimiä. Koruista ainutlaatuinen löytö oli solkena käytetty hopeinen riipus, johon on kuvattu rukoileva Neitsyt Maria.

Tunnettuja kivikautisia asuinpaikkoja Kannakselta löytyy Kaukolan Riukjärveltä ja Piiskunsalmelta. Kaivauksia suorittivat 1900-luvun kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä Julius Ailio ja Sakari Pälsi. Alueen löydät muodostivat aikoinaan Suomen kansallismuseon kivikauden kokoelmien pääosan.

Riukjärven ympärillä olevat asuinpaikat sijoittuvat tasaisesti muinaisen rantaviivan tuntumaan noin 21 metrin korkeudelle.

Vanhimmat löydöt ovat jo esikeraamiselta, mesoliittiselta kaudelta noin 7000-5000 eKr. Eniten löytöjä on kampakeraamiselta ajalta 5000-3200 eKr. Uinon mukaan Riukjärvellä on merkkejä myös varhaismetallikautisesta ja myöhemmästäkin asutuksesta. Siitä kertovat seudulta löydetty tekstiilikermamiikka, rautakauden ja keskiajan keramiikka. Hän arveli alueella olleen yhtäjaksoista asutusta pidempään kuin muualla Kannaksella.

Yksi uusimmista löydöistä on Helsingin yliopiston ja Venäjän Tiedeakatemian inventoinnissa vuonna 1999 löytynyt Valkialammen kivikautinen asuinpaikka.

– Kangasmaastossa sijaitsevalla harjanteella on kolme kivikauden asumuspainannetta eli osaksi maahan syvennettyä talonpohjaa. toisen keskeltä löytyi kairatessa palanutta luuta ja kiviesineen kappale, selvitti Uino. Paikalla ei ole vielä tehty kaivauksia, joten ajoitus on tarkentamatta.

Vastaavanlaisia kohteita ei oltu löydetty Kannakselta aiemmin, muualta Suomesta kylläkin. Sittemmin asumuspainanteita on tavattu Räisälän lisäksi muun muassa Kaukolasta, Kurkijoelta ja Johanneksesta.

Pirjo Uino muistutti, etteivät kivikauden asumukset suinkaan olleet vain siirrettäviä pyöreitä kota-asumuksia, vaan myös vahvan hirsikehikon päälle pystytettyjä isoja suorakaiteenmuotoisia rakennuksia.

Dosentti Pirjo Uino (toinen oik.) selvitti navetan taustaa sen nykyiselle omistajalle.

Päivi Pöljö, Karjala-lehti, http://www.karjala-lehti.fi.