Jouluomenoita
Kuusikymmentäluvun joulun eivät olleet tavaramääriltään alkuunkaan nykyajan tasoisia. Lahjat tehtiin monesti itse, kaupan valmiisiin lahjoihin ei ollut varaakaan. Toki usein kontista löytyi joku ostettu lahja, saimmehan pienen summan ostoksiin käytettäväksi. Se mitä tavaroista puuttui, korvattiin kekseliäisyydellä ja lahjojen henkilökohtaisuudella.
Valmisruokia oli vähän, Helmi joulunalusaika olikin hyvin työteliäs. Jouluruokien valmistaminen vei siivouksen ja navettatöiden kanssa usein pikkutunneille saakka. Kiireestä huolimatta jokainen joulu valmistui ajallaan, pukinkonttia myöten. joulu ei tule ilman lipeäkalan ja lanttulaatikon tuoksua oli usein kuulemani kommentti.
Einarin joulu valmistautuminen oli vähäilmeisenpää. kuvioon kuului kuusenhaku, joka usein ei Helmiä miellyttänyt. Silloin pienelle pojalle oli hankalaa ymmärtää arvostelua kuusen laadusta, olihan sen valintaa usein tehty jo syksyisillä jahtireissuilla. Myöhemmin olen huomannut, jopa joistakin “tutkimuksista”, asialaidan olevan ylläkuvattu monessa muussakin perheessä !
Einarin joulu ei tullut ilman jouluomenia. Punaisia, ehyitä ja niitä piti olla paljon. Ainakin minusta tuntui tuolloin, että niitä oli tarpeeseen nähden liioitellun paljon. Niin tiukkaa ei aikataulu tai raha tehnyt, ettei Einari ehtinyt korillista omenia jouluksi käydä ostamassa. Hänelle itselleen omenoiden syönti oli joskus hankalaa tekohampaiden vuoksi, silti omenia jouluksi oli aina tarjolla. Niitä punaisia, ei muita ! Olisi mukava tietää, mistä punaiset jouluomenat olivat joulun tunnukseksi jääneet, en muista asiaa koskaan selville saaneeni.
Kaikesta huolimatta joulu aina valmistui, kiire rauhoittui yhdessäolosta, ruuasta ja lahjoista nauttimiseksi. Olutta, viiniä väkevämmistä puhumattakaan ei joulupöytään kuulunut. Vasta lasten aikuistuttua tuli mukaan Helmin valmistama mustaherukkaviini. Ihmettelinkin joskus Alkon tilastoja, joissa joulu oli juhannusta suurempi kulutuspiikki…
Tapaninpäivä, tai oikeammin Tahvana oli karjalaisena perintönä kosteampi. Saimme seikkaperäisen selvityksen mitä tarkoittaa kysymys, “onko Tahvana kotona?” Perinteen mukaan hevosilla kierrettiin Tapaninpäivänä naapurit ja sukulaiset, jolloin yllä oleva kysymys heitettiin. Tuolloin talonväki kaivoi esille “Tahvanan”, josta vieraille tarjottiin ryyppyjä. Mikäli Tahvana ei ollut kotona, jatkettiin matkaa seuraavaan taloon. Tahvananajo oli iloista hauskanpitoa, vaikka aika ajoin eivät kaikki tahtoneet takaisintulomatkalla enää pysyä reessä omin avuin…
Oli hauskaa todeta karjalaisissa silmäkulmissa iloinen pilkahdus, kun vastattavaksi tuli kysymys “Onko Tahvana kotona ? ”
Jukka Rouhiainen 23.12.2008