Evakkomatkoista<\/p>\n
Syksyll\u00e4 1939, mahtoi olla lokakuun loppu tai marraskuun alku, tulin er\u00e4\u00e4n kerran maitokaupasta ja huomasin, ett\u00e4 taloissa liimataan ikkunapaperia ristiin rastiin ikkunoihin. V\u00e4in\u00f6 (is\u00e4-Paavilainen) ei ollut kotona ja h\u00e4nen saavuttuaan kuulin, ett\u00e4 ihmiset valmistautuivat ilmapommituksiin. En muista, ett\u00e4 olisin ikkunoita paperoinut, mutta aloin valmistaa kehotusten mukaan kaasunaamareita lapsille ja itselleni. Tehtiin flanellista pienehk\u00f6 tyyny, jonka sis\u00e4lle pistettiin mustia hiili\u00e4 ja p\u00e4ihin neulottiin kuminauha, jolla sen voi vet\u00e4\u00e4 suun ja nen\u00e4n eteen. Ne olivat meill\u00e4 mukana lapsilla kaulassa evakkomatkallakin. Silloin pel\u00e4ttiin kaasuvaaraa, mutta en ole kuullut nyky\u00e4\u00e4n kaasuja vastaan varautumisesta, vaikka kaasujen ja saasteitten vaara on nyt toista luokkaan kuin silloin.<\/p>\n
No is\u00e4-Paavilainen toimitti meid\u00e4t er\u00e4\u00e4n ty\u00f6toverinsa perheen kanssa pois Sortavalan kaupungista pommituksia pakoon. Lienee ollut joulukuun alkua 1939, koska sota alkoi 30.marraskuuta. Asuimme er\u00e4\u00e4n vanhan pariskunnan kaksihuoneisessa talossa jonkin aikaa ja nukuimme lattialla. P\u00e4ivisin yritin joskus k\u00e4yd\u00e4 kotona kaupungissa ja muistan, kun min\u00e4kin jouduin aukealle j\u00e4\u00e4lle pommikoneiden lent\u00e4ess\u00e4 ylitse. Palellutin polveni aika pahasti ja taitavat nekin kylmettymiset viel\u00e4 vaivata lis\u00e4\u00e4 niveli\u00e4. Jonkin ajan kuluttua p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t is\u00e4-Paavilainen ja h\u00e4nen ty\u00f6toverinsa Kukko l\u00e4hett\u00e4\u00e4 perheens\u00e4 Pohjanmaalle, Reisj\u00e4rvelle, jossa rouva Kokon is\u00e4 oli pappina. Illan suussa, kun olimme koonneet v\u00e4h\u00e4iset vaatteet ja ev\u00e4\u00e4t myttyyn, V\u00e4in\u00f6 vei meid\u00e4t viimeiseen yhteiseen Sortavalassa otettuun perhekuvaan.<\/p>\n
Nousimme kuorma-autoon. En muista, mihin saakka menimme autolla noustaksemme junaan. Rautatieasemalla, olisiko ollut Elisenvaara, raahasimme Kukon rouvan kanssa tavarat ja lapset aika t\u00e4ysin\u00e4isiin rautatievaunuihin. Kaarinalla oli my\u00f6s muistaakseni 2 lasta, toinen ehk\u00e4 Eeron ik\u00e4inen yli 3 vuotias ja toinen taisi olla viel\u00e4 pienempi. Minullahan tuo aina niin \u201ditsen\u00e4inen\u201d aikamiespoika, Kalevi, oli jo 7 vuotias ja aloittanut koulunsa Sontsoffin luokalla Sortavalassa. Oli my\u00f6h\u00e4inen ilta ja lapset ja jokainen v\u00e4syneit\u00e4. Kaarinalla oli aika vaiva lapsistaan. Ne itkiv\u00e4t tavan takaa siell\u00e4 raskaassa ilmassa ja yrittiv\u00e4t nukkua kun h\u00e4n hyssytteli ja ruokki niit\u00e4. Minulla oli lasten kanssa helppoa, kuten on aina jossain mieless\u00e4 ollut. He nukkuivat v\u00e4lill\u00e4 ja her\u00e4siv\u00e4t pirtein\u00e4.<\/p>\n
Matka sujui niin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 joskus p\u00e4iv\u00e4saikaan olimme Sein\u00e4joella ilmah\u00e4lytyksess\u00e4. Junan muutoissa oli Kaarinalla suuria vaikeuksia lasten kanssa, mutta meid\u00e4n pojat olivat \u201daina valmiina\u201d kaikkeen kuin partiopojat. Sein\u00e4joella t\u00e4ytyi kaikkien kiireesti poistua l\u00e4heiseen metsikk\u00f6\u00f6n ja sielt\u00e4 viel\u00e4 pommisuojaankin, joka oli tavattoman iso. Eero pienen\u00e4 seuraili tietenkin minua, mutta Kalevi katosi yksin\u00e4\u00e4n mets\u00e4\u00e4n ja kertoi olleensa mahallaan maassa kaukana mets\u00e4ss\u00e4. Pommisuojassa rupesin sitten huutelemaan nimelt\u00e4 poikaa ja sielt\u00e4h\u00e4n se ilmestyi pirte\u00e4n\u00e4 eik\u00e4 ollut yht\u00e4\u00e4n sen n\u00e4k\u00f6inen, ett\u00e4 olisi pel\u00e4nnyt, kun erkani meist\u00e4. H\u00e4nelle j\u00e4rki sanoi tietysti, ett\u00e4 junaan t\u00e4st\u00e4 menn\u00e4\u00e4n ja kyll\u00e4 ne toiset siell\u00e4 ovat. Sill\u00e4k\u00e4\u00e4n kertaa ei ollut meid\u00e4n vuoromme joutua onnettomuuteen. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuolivat muistaakseni kaikki samassa pommisuojassa olleet Sein\u00e4joella. Siviiliv\u00e4est\u00f6\u00e4 pommitettiin juuri risteysasemilla. Elisenvaara oli my\u00f6s ainaisten pommitusten kohteena, samoin Hiitola.<\/p>\n
Evakkomatkalla olimme siis p\u00e4\u00e4sseet Sievin asemalle. En muista, menimmek\u00f6 autolla vai hevosella sielt\u00e4 Reisj\u00e4rven pappilaan. Iltah\u00e4m\u00e4r\u00e4 se oli joulun alla, kun sinne saavuimme. Siell\u00e4 oli paljon v\u00e4ke\u00e4, kun lapsia perheineen oli sinne kokoontunut ja meid\u00e4n olomme tuntui aralta. Y\u00f6vyimme siell\u00e4 ja helpotuksesta huokasin, kun kuulin, ett\u00e4 meille oli j\u00e4rjestetty olinpaikka n. 20 km:n p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kirkolta olevaan k\u00f6rttil\u00e4ismaalaistaloon Levonper\u00e4n Puralaan. Siell\u00e4 oli vanha is\u00e4nt\u00e4 maallikkosaarnaajana ja kaksi pojista, toinen pappi, oli rintamalla. Talon kaksi tyt\u00e4rt\u00e4 olivat vanhojapiikoja ja hoitivat melkoista karjaa. Talo sijaitsi syrj\u00e4seudulla ja oli oloihin n\u00e4hden hyvinvoipa. Se Levonper\u00e4 kuului olleen Isonvihan aikainen pakopaikka.<\/p>\n
Hevosella meid\u00e4t sinne haettiin ja muistan kun saavuimme ovensuuhun. Joulukuusi oli koristettu sis\u00e4ll\u00e4. En muuten muista, kuinka vastaan otettiin, mutta ainakaan ei kukaan istumaan k\u00e4skenyt. Seisoin kauan ovensuussa, josta vihdoin uskaltauduin ovensuupenkille istumaan. Koko joulun ajan oli pirtin p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 kova leip\u00e4 ja jotain vaatimatonta \u201dtilpeh\u00f6\u00f6ri\u00e4\u201d. Se oli tapa. Viikon lopulla toinen tytt\u00e4rist\u00e4 paistoi valkoista riev\u00e4\u00e4, jota saimme ostaa ja kaupasta (5 km) hain jotain ruokatavaroita ja opin keitt\u00e4m\u00e4\u00e4n yhteisell\u00e4 pirtin liedell\u00e4. Asuttavaksemme saimme pienen kamarin. Ensi kertaa nukuimme sellaisessa s\u00e4ngyss\u00e4, jossa oli vain pelk\u00e4t oljet s\u00e4ngyn pohjalla ja niiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 peite. Hyvin se uni siin\u00e4kin maistui, kun oli nuori ja mukautuvainen.<\/p>\n
Lapsilla oli hankea, miss\u00e4 temmelt\u00e4\u00e4, mutta minun mielialani oli kaikin puolin maassa. Ei ollut tietoa, mit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in. Vaihtelua toi se, kun talon pojat k\u00e4viv\u00e4t lomalla ja muistan sen, kun Eljas-pastori sanoi minulle, ett\u00e4 pojilla on k\u00f6rttil\u00e4istukka. Olin ne leikannut itse vain poikki. Eih\u00e4n siell\u00e4 parturia ollut. On h\u00e4vinnyt mielest\u00e4ni, kumpi talon pojista kaatui sodassa, ja suru oli suuri. Min\u00e4 lypsin yhden lypsyn, joku 8-10 lehm\u00e4\u00e4, kun toiset olivat kirkolla hautajaisissa. Muistan, ett\u00e4 se oli vuosien lypsytauon j\u00e4lkeen kova urakka. Tunnollisesti tein ja selvisin siit\u00e4. Olin min\u00e4kin kerran kirkossa katsomassa, kun parikymment\u00e4 valkoista arkkua siell\u00e4 yhtaikaa siunattiin. Muuten aika Levonper\u00e4ll\u00e4 sujui puuhallisesti. Oli uutta suuri savusaunakin, jossa me k\u00e4vimme.<\/p>\n
Paluumatka etel\u00e4\u00e4n j\u00e4rjestyi kev\u00e4ttalvella. V\u00e4h\u00e4iset tavaramme oli helppo kuljettaa mukana ja kumpikin pojista kulki mukana yht\u00e4 helposti kuin matkatavara. Se helpotti kovasti el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Kotiv\u00e4keni Kaukolasta, Mamma ja sisar Iida, oli l\u00e4htenyt karjan kanssa (mukana naisapulainen) kohti Huittista, jonne heid\u00e4t evakuoitiin. Emme tavanneet toisiamme aikoihin. Hekin raukat odottelivat, ett\u00e4 min\u00e4 ja V\u00e4in\u00f6 olisimme auttaneet heit\u00e4 huonoja, mutta eih\u00e4n meist\u00e4 apua ollut. Hyv\u00e4, kun itse selvisimme.<\/p>\n
Matkareittimme palatessa kulki Kuopion kautta. Siell\u00e4 oli j\u00e4rjestetty y\u00f6sija er\u00e4\u00e4n k\u00e4til\u00f6n luo. Asuimme paluumatkalla my\u00f6s Savonlinnan Laitaatsillassa ja Kouvolassa, johon kotiv\u00e4kenikin koottiin yhteen, sek\u00e4 kes\u00e4aikana Valkealassa. Kev\u00e4ttalvella 1942 p\u00e4\u00e4simme Kaukolaan. Iida meni ensin ja me toiset per\u00e4ss\u00e4. Vaikkakin oli sota, niin uskottiin Saksan avulla voittoon, luotiin Suur-Suomea ja karjalaiset asuivat kotikontujaan. Eerokin aloitti koulun Kaukolassa, opettajana Maija Heikkonen ja Kalevilla Kaarlo Sihvo. Min\u00e4 olin ty\u00f6ss\u00e4 kunnanvirastossa ja asuimme kotona.<\/p>\n
Toinen l\u00e4ht\u00f6 tapahtui rintamalinjojen murruttua Kannaksella juhannuksen edell\u00e4 1944. Mamma, Kalevi ja Eero l\u00e4htiv\u00e4t Kaukolasta rovasti Forssin kanssa samassa kuorma-autossa ja heid\u00e4n oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 j\u00e4\u00e4d\u00e4 odottelemaan meit\u00e4 Iidan kanssa Savonlinnaan ja hakeutua Savonlinnan l\u00e4hell\u00e4 olevalle Sepp\u00e4l\u00e4nm\u00e4elle, jossa olimme asuneet edellisell\u00e4 evakkomatkalla. Kalevi oli pantu asiaa tiedustelemaan, mutta siell\u00e4 olivat jo kaikki paikat varattu ja he olivat onnistuneet p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 kaupungissa er\u00e4\u00e4n rouvan luo. Me Iidan kanssa tulimme karjan ja viljakuorman kanssa hevosineen ja lehmineen pitk\u00e4ss\u00e4 evakkojen rivist\u00f6ss\u00e4 teit\u00e4 pitkin Punkaharjun kautta Savonlinnaan ja sielt\u00e4 meid\u00e4t ohjattiin Savonlinnan Suomen puolelle olleelle pienelle rautatieasemalle (olisiko ollut Kallislahti?), jossa vihdoin saimme lastattua karjan vaunuihin ja koko perhe l\u00f6ytyi kokoon. Kai se asuintalon rouva ja pojat pitiv\u00e4t sitten varaa, kun asuivat l\u00e4hell\u00e4 Savonlinnan asemaa, ett\u00e4 he tavoittivat meid\u00e4t ja yhtyiv\u00e4t matkaamme. Emmeh\u00e4n tienneet toisistamme mit\u00e4\u00e4n, kun eiv\u00e4t he kerran Sepp\u00e4l\u00e4nm\u00e4elle p\u00e4\u00e4sseet, josta olisin heit\u00e4 tiedustellut. Mamma meni henkil\u00f6kuljetuksen mukana uuteen sijoituspaikkaan Parkanoon.<\/p>\n
Ajattelin min\u00e4 siin\u00e4 karjan kanssa juhannuksen alla saapastellessa el\u00e4m\u00e4n menoa. Uusi Neuvostoliiton hy\u00f6kk\u00e4ys oli alkanut Viipurin menetyksen j\u00e4lkeen 20.6.1944, kova jylin\u00e4 oli ilmassa, kun evakot karjoineen kiirehtiv\u00e4t pois sodan jaloista. Joskus tuntui, ett\u00e4 kyll\u00e4 meid\u00e4t Viipurin suunnalta saarretaan, niin l\u00e4hell\u00e4 oli sotatanner. Huvittavaa oli se, kun olin v\u00e4h\u00e4n silloin Suomea n\u00e4hnyt ja olin haaveillut n\u00e4kev\u00e4ni kuulun Punkaharjun. Nyt ihailin sit\u00e4 sotapakolaisena mukana 6 elikkoa ja hevonen kuormineen. Kun oli lepoaika kerran juuri Punkaharjulla kauniin vesist\u00f6n \u00e4\u00e4rell\u00e4 olevalla kalliolla, lypsimme lehm\u00e4t, separoimme maidon ja kirnusimme voita. Meill\u00e4 oli hevosen k\u00e4rryill\u00e4 separaattori ja pieni py\u00f6re\u00e4 metallinen veivattava kirnu. Iida, joka oli niin maahenkinen, keksi, ett\u00e4 oli ruokaa. Iidalle se matka, kuten edellinenkin, oli k\u00e4rsimysten ja tuskan taival. Itkien h\u00e4n l\u00e4hti kotoa. H\u00e4n oli sairaalloinen, heikkokuuloinen ja h\u00e4nen oli vaikea tulla toimeen uusissa oloissa. Minulle asia oli helpompi. Olin ollut maailmalla, olin nuori ja terve ja osasin el\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n kerrallaan omista n\u00e4kemyksist\u00e4 huolimatta.<\/p>\n
Ennen rauhan tekoa k\u00e4vin hevosen kanssa Kaukolassa sadon korjuut\u00f6iss\u00e4 ja lopullisesti l\u00e4hdin viimeisell\u00e4 junalla, joka l\u00e4hti Kaarlahdesta 9.9.1944.<\/p>\n
No karja lastattiin vaunuihin sek\u00e4 pojat ja tavarat. Taisi olla 40 vaunun letka, joka l\u00e4hti jyskytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kohti Parkanoa. Meid\u00e4n hevonen oli kauhean pelko ja se t\u00e4ytyi sitoa oikein erikoisilla laitteilla niskan takaa lattiaan, ettei se sotkenut toisia. Osa lehmist\u00e4 oli Huittisista tullutta Ayrshire isosarvista karjaa, joka oli hankala vaunuissa, joissa elukat olivat vieri vieress\u00e4. Siell\u00e4 se Iida heilui ja torkkui niitten v\u00e4liss\u00e4. H\u00e4n oli ik\u00e4ns\u00e4 hoitanut karjaa ja elukat olivat h\u00e4nelle rakkaampia kuin monelle ihmiset.<\/p>\n
Junamatka kesti aika kauan. V\u00e4lill\u00e4 juna pys\u00e4htyi sopivien hein\u00e4nsaanti- ja vedenottopaikkojen luona, mist\u00e4 saatiin v\u00e4h\u00e4n rehua ja juotavaa. Minulla oli kova huoli juosta v\u00e4lill\u00e4 poikia katsomassa siell\u00e4 junan per\u00e4p\u00e4\u00e4ss\u00e4 (40 vaunun takaa). Tahtoivat junan pys\u00e4htyess\u00e4 juosta ulos marjoja poimimaan ja poikien tapaan juoksentelemaan. Pelk\u00e4sin, ett\u00e4 j\u00e4\u00e4v\u00e4t junasta, kun se aina varoituksetta l\u00e4hti liikkeelle. En arvannut luottaa heid\u00e4n huolehtimiskykyyns\u00e4, mutta taisi olla sekin huoli suotta.<\/p>\n
Oli se omituinen tunne, kun tulimme niin kovin karuun paikkaan, Parkanon rautatieasemalle. Siihen purimme lastimme ja el\u00e4m\u00e4 oudoissa oloissa alkoi. Ei meill\u00e4 siell\u00e4 Karjalassa syrj\u00e4isetk\u00e4\u00e4n seudut olleet niin karuja. Karjalan lehtimets\u00e4t tekev\u00e4t luonnon paljon rehev\u00e4mm\u00e4n tuntuiseksi.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Evakkomatkoista Syksyll\u00e4 1939, mahtoi olla lokakuun loppu tai marraskuun alku, tulin er\u00e4\u00e4n kerran maitokaupasta ja huomasin, ett\u00e4 taloissa liimataan ikkunapaperia ristiin rastiin ikkunoihin. V\u00e4in\u00f6 (is\u00e4-Paavilainen) ei ollut kotona ja h\u00e4nen saavuttuaan kuulin, ett\u00e4 ihmiset valmistautuivat ilmapommituksiin. En muista, ett\u00e4 olisin ikkunoita paperoinut, mutta aloin valmistaa kehotusten mukaan kaasunaamareita lapsille ja itselleni. Tehtiin flanellista pienehk\u00f6 tyyny,<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[4],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/117"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=117"}],"version-history":[{"count":1,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/117\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":118,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/117\/revisions\/118"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=117"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=117"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=117"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}