{"id":121,"date":"2002-01-16T20:05:41","date_gmt":"2002-01-16T20:05:41","guid":{"rendered":"http:\/\/rouhiainen.netfinn12.info\/wp\/?p=121"},"modified":"2016-02-27T11:18:31","modified_gmt":"2016-02-27T11:18:31","slug":"onni-rouhiaisen-muistelmat-evakkomatkasta","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/?p=121","title":{"rendered":"Onni Rouhiaisen muistelmat evakkomatkasta"},"content":{"rendered":"

Ajo L\u00e4nnentiell\u00e4<\/b><\/p>\n

13.3.1940<\/b>
\nRauhanehtojen tultua tietoon kello 11.00 olin kotimiehen\u00e4 Tontilla Haikosen Annan kanssa [Anna Haikonen oli Eemeli Rouhiaisen Aino-vaimon sukulainen Kirvusta. H\u00e4nt\u00e4 kutsuttiin kotikyl\u00e4ss\u00e4\u00e4n Pailahden Annaksi.]. Eemeli oli armeijassa ja Aino evakuoitu lasten kanssa Kirvuun ja sielt\u00e4 edelleen Huittisiin.<\/p>\n

14.3.1940.<\/b>
\nTehtiin suunnitelma, jonka mukaan min\u00e4 l\u00e4hden Haikosen Annan kanssa ajamaan lehmi\u00e4. Tontilta otettiin lehm\u00e4t ja yli vuoden vanhat hiehot. Kello 13.00 maissa sitten l\u00e4hdettiin ajamaan lehmi\u00e4 Haajoen sillalle p\u00e4in. Sel\u00e4ss\u00e4 oli reput, joihin oli laitettu ev\u00e4st\u00e4. Repun oli oltava mahdollisimman kevyt, jotta pystyi p\u00e4iv\u00e4n liikkumaan ja tarvittaessa juoksemaan, sill\u00e4 tiedossa oli, ett\u00e4 ne mullin jukurip\u00e4\u00e4t tulevat varmasti olemaan v\u00e4lill\u00e4 eri mielt\u00e4 menosuunnasta. Haajoen sillan luona kohtasimme Totlammilta l\u00e4hteneet. Heid\u00e4n valintansa oli ollut sama: mukaan oli otettu lehm\u00e4t ja yli vuoden vanhat hienot. Ajettavia taisi nyt olla 33 kappaletta.<\/p>\n

L\u00e4hdimme suunnistamaan Ojaj\u00e4rven suuntaan. Veljeni Jalmari tuli varsinaiseksi ajomieheksi lis\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Ajo eteni v\u00e4liin tienpuolesta ja takaisin karkausyrityksineen aina Lamlahteen (Heikkonen) saakka, jossa olimme ensimm\u00e4isen y\u00f6n. T\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00e4htiv\u00e4t saattomiehet takaisin. Saimme my\u00f6s kaikki lehm\u00e4t sis\u00e4lle, navetta oli tyhj\u00e4. Ladosta l\u00f6ysimme heini\u00e4 sy\u00f6t\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 alkaen olikin sitten p\u00e4rj\u00e4tt\u00e4v\u00e4 omin konstein. Suunnaksi oli arvioitu Simpeleen seutu. Tosin ei ollut tietoa, mit\u00e4 teit\u00e4 mahdollisesti olisi tilaa edet\u00e4. T\u00e4h\u00e4n asti oli ollut auraamaton reell\u00e4 kuljettu talvitie. Jatkokin tulisi olemaan ainakin osittain tai ajoittain samanlaista.<\/p>\n

Lamlahteen j\u00e4i my\u00f6s ensimm\u00e4inen tappio, yksi hieho alkoi saada ennenaikaisia poikimisoireita, eik\u00e4 siit\u00e4 ollut jatkajaksi.<\/p>\n

15.3.1940<\/b>
\nJatkoimme Kaukolan kirkolta Ojaj\u00e4rvelle menev\u00e4lle tielle, joka olikin aurattu. Emme kumminkaan p\u00e4\u00e4sseet aivan Ojaj\u00e4rvelle asti, kun piti siirty\u00e4 pellolle, jossa oli v\u00e4ke\u00e4 lapioimassa kulkupaikkaa. N\u00e4in sivuutimme Ojaj\u00e4rven aseman, josta sitten taas varsinaiselle tielle.<\/p>\n

Nyt alkoivatkin oudot tiet ja talot sek\u00e4 kyseleminen mist\u00e4 mahdollisesti p\u00e4\u00e4sisi jatkamaan. Sill\u00e4 meill\u00e4h\u00e4n oli v\u00e4h\u00e4n niin kuin ylikuormaa. Ohjeet kun olivat, ett\u00e4 saa olla enint\u00e4\u00e4n kahdeksan irrallista el\u00e4int\u00e4 kuljettajaa kohti. Y\u00f6paikkaa hakiessa alkoi tulla vaikeuksia. Saimme kumminkin kaikki el\u00e4imet jotenkuten katon alle. Ne olivat jo melko v\u00e4syneit\u00e4. P\u00e4\u00e4simme itsekin sis\u00e4lle nukkumaan. Nyt teimme my\u00f6s sellaisen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksen, ett\u00e4 pit\u00e4\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 liikkeelle aamulla mahdollisimman varhain ja alkaa katsoa y\u00f6paikkaa kohta puolenp\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen. T\u00e4m\u00e4kin y\u00f6paikka verotti yhden lehm\u00e4n, joka ei pystynyt l\u00e4htem\u00e4\u00e4n kovaan pakkaseen jatkamaan matkaa.<\/p>\n

16.3.1940<\/b>
\nNyt tiell\u00e4 alkoi olla puoltap\u00e4iv\u00e4\u00e4 l\u00e4hestyess\u00e4 liikaa kulkijoita (irtokarjaa ajavia kuten me). Erityisesti vastaan tuleva liikenne hankaloitti, vaikka se olikin pyritty ohjaamaan – miss\u00e4 suinkin oli mahdollista – tilap\u00e4isille rinnakkaisteille. N\u00e4m\u00e4 vastaantulevat olivat sellaisia hevosmiehi\u00e4, jotka veiv\u00e4t kaksia reki\u00e4 hevosta kohden, sek\u00e4 armeijaa, jota siirreltiin eri tarkoituksia varten, v\u00e4h\u00e4n niin kuin etuajo-oikeudella.<\/p>\n

Puolen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen ajoimmekin lehm\u00e4t tien puolessa olevaan latoon, ja l\u00e4heisest\u00e4 ladosta l\u00f6ysimme heini\u00e4, joihin saimme luvankin. P\u00e4\u00e4simme y\u00f6ksi l\u00e4heiseen taloon, joka t\u00e4yttyi jokseenkin tarkkaan.<\/p>\n

17.3.1940<\/b>
\nSeuraavana aamuna matka jatkui jo rutiiniksi k\u00e4ynein konstein. Yksi mulli p\u00e4\u00e4si karkaamaan takaisin p\u00e4in, eik\u00e4 sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 ollut aikaa hakea takaisin laumaan, jonka t\u00e4ytyi kulkea eteenp\u00e4in. Nyt p\u00e4\u00e4simme y\u00f6ksi sellaiseen taloon, jossa navetta oli jo tyhjennetty. Oli my\u00f6s rehuja riitt\u00e4miin ja kaikki odotettua paremmin. Lehm\u00e4t olivat kaikki navetassa. Sellaisia lehmi\u00e4, jotka olivat enemm\u00e4ss\u00e4 maidossa, oli jonkin verran lypsetty. Maidon saivat ne, jotka sen huolivat, etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 sotilaat.<\/p>\n\n\n\n\n
\"\"<\/td>\n<\/tr>\n
Evakkotiell\u00e4. L\u00e4hde [K]<\/a><\/span><\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n

18.3.1940<\/b>
\nMatkan jatkuessa aamusta ruuhka tiell\u00e4 vaan lis\u00e4\u00e4ntyi. Alkoi my\u00f6s olla niin, ett\u00e4 lehm\u00e4n hyp\u00e4tess\u00e4 pois tielt\u00e4 paljon lumen kohdissa, oli se j\u00e4tett\u00e4v\u00e4, jos se ei pian p\u00e4\u00e4ssyt pois, sill\u00e4 jonon t\u00e4ytyi kulkea. N\u00e4in j\u00e4i meilt\u00e4kin yksi lehm\u00e4 ojaan. Ojaan j\u00e4\u00e4neit\u00e4 alkoikin olla yh\u00e4 enemmin tienpuolessa.<\/p>\n

Puolen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen osui tien puolessa olemaan lato ja ajoimme lehm\u00e4t sinne. Siell\u00e4 oli toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 hein\u00e4pinkka (korkea, etteiv\u00e4t lehm\u00e4t p\u00e4\u00e4sseet sen p\u00e4\u00e4lle, vaan s\u00f6iv\u00e4t sivusta). Juottamisessa oli v\u00e4h\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 ty\u00f6t\u00e4. Olimme y\u00f6t\u00e4 l\u00e4heisess\u00e4 talossa, jossa oli p\u00e4ivemm\u00e4ll\u00e4 tilaa. Y\u00f6ksi se t\u00e4yttyi perusteellisesti, l\u00e4htij\u00f6it\u00e4 ja tulijoita oli koko y\u00f6n. Nyt olimmekin jo l\u00e4hell\u00e4 tulevaa uutta valtakunnan rajaa ja tiesimme, ett\u00e4 seuraavan y\u00f6paikan pit\u00e4\u00e4 l\u00f6yty\u00e4 \u201dj\u00e4\u00e4nn\u00f6s-Suomen\u201d puolelta. Aikalailla lienee j\u00e4nnitt\u00e4nytkin, olihan sielt\u00e4 sitten se tulevaisuus jotenkin l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4. Eik\u00e4 paluusta ollut tietoa, eik\u00e4 siihen mahdollisuutta. Mutta huomennahan siit\u00e4 oli alettava ottaa selv\u00e4\u00e4 jollakin lailla.<\/p>\n

19.3.1940<\/b>
\nP\u00e4iv\u00e4n valjettua aloimme hyviss\u00e4 ajoin suunnistaa kohti Simpelett\u00e4. T\u00e4m\u00e4 osuus osoittautuikin jo melko synk\u00e4ksi, sill\u00e4 tienpuolessa alkoi olla melko tiuhaan molemmin puolin niit\u00e4 kesken uupuneita el\u00e4imi\u00e4. Meilt\u00e4kin j\u00e4i yksi lehm\u00e4 ojaan ja yksi hieho loikki mets\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 hieho sitten seuraavana kes\u00e4n\u00e4 l\u00f6ytyi l\u00e4helt\u00e4 Oulua ja olikin ainoa, joka Eemelin karjasta j\u00e4i.<\/p>\n

Tienpuoleen j\u00e4\u00e4neit\u00e4 l\u00f6ytyi kaikenlaisia lampaista hevosiin. N\u00e4it\u00e4 hevosiakin oli muutama, jotka oli ammuttu, mutta ei mitenk\u00e4\u00e4n teurastettu.<\/p>\n

Simpeleell\u00e4 olikin sitten hyv\u00e4 ajaa, kun tien kahta puolta oli taloja niin tiuhaan, etteiv\u00e4t mullitkaan p\u00e4\u00e4sseet karkaamaan. Siin\u00e4 vaan olimme kokevinamme jonkinlaisen pettymyksen, kun meit\u00e4 ei p\u00e4\u00e4stetty Lappeenrannan tai l\u00e4nnen suuntaan, vaan ohjattiin Parikkalan suuntaan. Tiell\u00e4 oli monta sotilasta vartiossa, ainoastaan Parikkalan tie oli kuljettavissa.<\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n asti tultaessa arvelimme l\u00e4ht\u00f6laumastamme puuttuvan kuusi lehm\u00e4\u00e4 tai mullia. Lauma oli kyll\u00e4 lukum\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4\u00e4n yht\u00e4 iso kuin l\u00e4htiess\u00e4kin, sill\u00e4 matkan varrelta oli tarttunut mukaan tuntemattomia, jotka eiv\u00e4t meid\u00e4n mielest\u00e4mme olleet meid\u00e4n, mutta eiv\u00e4t olleet halukkaita poiskaan j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n. Emmek\u00e4 sitten yritt\u00e4neetk\u00e4\u00e4n niit\u00e4 sinne j\u00e4tt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 viimeinen ajop\u00e4iv\u00e4 sitten tulikin kaikkein pisimm\u00e4ksi ja n\u00e4ytti synk\u00e4lt\u00e4 lehmien kannalta, kun y\u00f6sijaa ei meinannut ruveta l\u00f6ytym\u00e4\u00e4n. Koitsanlahden kartanon latoon sitten saimme kuin saimmekin lehm\u00e4t sis\u00e4lle. Rehuista ei ollut mit\u00e4\u00e4n tietoa. Sotilailta saimme v\u00e4h\u00e4n n\u00e4kkileiv\u00e4n palasia. P\u00e4\u00e4simme y\u00f6ksi v\u00e4entuvan vinttikamariin, p\u00e4\u00e4rakennuksen puoleiseen p\u00e4\u00e4tyyn. Lattia olikin aivan t\u00e4ynn\u00e4 toinen toisissaan kiinni olevia nukkujia.<\/p>\n

20.3.1940<\/b>
\nMeille selvisi, ett\u00e4 lehmien ruokkiminen jatkossa tulee olemaan vaikeaa tai mahdotonta. Eik\u00e4 parempaa luvattu olevan edess\u00e4p\u00e4ink\u00e4\u00e4n, vaikka l\u00e4htisi ajamaan. Meit\u00e4 kehotettiin j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n seuraamaan, miten tilanne kehittyisi. Sanottiin, ettei pitk\u00e4nk\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4ajon p\u00e4\u00e4ss\u00e4 olisi sellaiselle karjam\u00e4\u00e4r\u00e4lle paikkaa edes latoon eik\u00e4 rehutilannekaan paranisi. Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 selvisi sen verran, ett\u00e4 sen alueen sotilaskomentaja m\u00e4\u00e4r\u00e4si kartanosta pakko-otettavaksi armeijalle p\u00e4ivitt\u00e4in 50 kiloa heini\u00e4, jotka sotilaat sitten toivat ladon eteen. Saimme my\u00f6s pataljoonan keitti\u00f6n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4iset leip\u00e4palat. Kartanosta oli kuulemma kaikki ylim\u00e4\u00e4r\u00e4rehut otettu sodan aikana armeijalle, ja eiv\u00e4t riitt\u00e4isi omillekaan, n\u00e4in kertoi tilanhoitaja. Mutta armeijalle h\u00e4n ei voinut mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

21.3.1940<\/b>
\nSeuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 alkoivat sitten sotilaat teurastamaan el\u00e4imi\u00e4 kartanoa vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 tien toisella puolen. T\u00e4m\u00e4 kentt\u00e4teurastamo lienee p\u00e4\u00e4ssyt noin 50 – 100 el\u00e4imen p\u00e4iv\u00e4vauhtiin. Nyt oli jo el\u00e4imi\u00e4 niin paljon kaikkialla, ettei niiden lukum\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 tiedetty tarkalleen, useita satoja kumminkin. N\u00e4iden teurastettujen ruhojen sanottiin menev\u00e4n etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 purkitustehtaalle ja armeijalle. Sodan aikana kun varastot tyhjeniv\u00e4t. Lehmist\u00e4 otettiin siis lihat ja nahka. J\u00e4tteet kuten p\u00e4\u00e4t kielineen, maksa, syd\u00e4n ja munuaiset meniv\u00e4t pellolle kertyv\u00e4\u00e4n tunkioon, mik\u00e4li vapaaehtoisia ottajia ei ollut.<\/p>\n

22.3.1940<\/b>
\nSaimme kuulla, ett\u00e4 noin viikon kuluttua saattaisimme saada yhden rautatievaunun, jonka voisimme lastata t\u00e4yteen lehmi\u00e4 (8 kappaletta) Sis\u00e4-Suomeen tuotaviksi, loput pit\u00e4isi teurastaa. Teurastukseen saanti kest\u00e4isi kuulemma saman ajan, sill\u00e4 kokonaan ulkona olevia el\u00e4imi\u00e4, joilla oli etuajo, oli niin paljon. Esteen\u00e4 lienee ollut my\u00f6s se, ettei teurastustakaan voitu lis\u00e4t\u00e4, kun ruhoja ei ehditty jatkok\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Olimme saaneet yhteyden hevosilla l\u00e4hteneisiin, jotka olivat eri taloissa kauempana. Saimme my\u00f6s ohjeen ruveta myym\u00e4\u00e4n lehmi\u00e4, jos halukkaita ostajia vaan l\u00f6ytyisi. Sopivaksi hinnaksi arvelimme 100 mk\/kappale. N\u00e4in saimme muistini mukaan kolme satasta. Olisimme kauppaa kyll\u00e4 tehneet enemm\u00e4nkin, vaan ei ollut enemp\u00e4\u00e4 kysynt\u00e4\u00e4. Ostajat olivat l\u00e4hiseudun taloja.<\/p>\n

N\u00e4in jatkuikin siihen asti kunnes ven\u00e4l\u00e4iset olivat p\u00e4\u00e4sseet Koitsanlahden kartanon kohdalle. Meille tultiin sanomaan noin kello 17.30 maissa, ett\u00e4 matkan pit\u00e4\u00e4 jatkua, aikaa on enint\u00e4\u00e4n kaksi tuntia. Kartanon p\u00e4\u00e4rakennuksen evakuointiinkaan ei olisi enemp\u00e4\u00e4 aikaa. T\u00e4st\u00e4 noin 20 minuutin kuluttua ilmoitettiin, ett\u00e4 20 – 30 minuuttia on aikaa l\u00e4hte\u00e4. Kartanon evakuointi oli my\u00f6s edistynyt. Pihalla n\u00e4kyiv\u00e4t olevan jo t\u00e4rkeimm\u00e4t tavarat, joita lastattiin kahteen kuorma-autoon. Nyt tultiin sanomaan, ett\u00e4 aikaa l\u00e4ht\u00f6\u00f6n on enint\u00e4\u00e4n viisi minuuttia. Ven\u00e4l\u00e4iset k\u00e4yv\u00e4t k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6miksi, sill\u00e4 heit\u00e4 olikin kaksi kuorma-autollista varttumassa kartanon p\u00e4\u00e4rakennukseen p\u00e4\u00e4sy\u00e4. Sotilaisiin oli tullut my\u00f6s liikett\u00e4 heti ensimm\u00e4isen evakuointik\u00e4skyn tultua.<\/p>\n

Meill\u00e4 olikin jo reput sel\u00e4ss\u00e4 ja l\u00e4hdimme. Saimme my\u00f6s k\u00e4skyn, ett\u00e4 mink\u00e4\u00e4nlaista kytkem\u00e4t\u00f6nt\u00e4 el\u00e4int\u00e4 ei saisi maantielle vied\u00e4. Kartanosta oli vajaa kilometri maantielle, jossa oli useampi sotilas varmistamassa, ettei sinne p\u00e4\u00e4ssyt irrallisia el\u00e4imi\u00e4. Tulimme maantielle, joka oli kulkijoita t\u00e4ynn\u00e4. Jonon matkanteko pys\u00e4htyi heti alkuunsa useaksi tunniksi. Y\u00f6st\u00e4 n\u00e4ytti tulevan kylm\u00e4. Kuun paistaessa n\u00e4imme armeijan j\u00e4rjest\u00e4ytymisman\u00f6\u00f6verin. Koitsanlahdesta maantiet\u00e4 Parikkalan kirkolle p\u00e4in v\u00e4h\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli j\u00e4rvikannas, josta tie meni. T\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rvien v\u00e4liss\u00e4 jouduimme olemaan pitk\u00e4\u00e4n ja seurasimme, kun sotilaat tekiv\u00e4t asemia j\u00e4rven Parikkalan puoleiselle rannalle, ja tie oli armeijan k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Tuotiin kevyit\u00e4 tykkej\u00e4, konekiv\u00e4\u00e4rej\u00e4 ja muuta armeijan kamaa. Asemia kaivettiin lumihankeen j\u00e4rvenpenkkaan. N\u00e4in tie oli evakoilta tukossa. Parikkalan kirkolle p\u00e4\u00e4simme keskiy\u00f6ll\u00e4.<\/p>\n

Mihin sitten y\u00f6ksi? Pakkanen oli vain kiristynyt ja kuu valaisi. Y\u00f6ll\u00e4 oli otettu majoitusk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n kirkko, johon p\u00e4\u00e4simme. My\u00f6s hevosilla l\u00e4hteneet olivat kirkossa. Olimme siis kaikki saman katon alla. Kirkon l\u00e4mmitys oli aloitettu, mutta kun oli kova pakkanen, se ei ollut viel\u00e4 ehtinyt l\u00e4mmet\u00e4. V\u00e4ke\u00e4 oli niin paljon, etteiv\u00e4t nuoremmat p\u00e4\u00e4sseet l\u00e4helle kaminoita, joissa olisi ollut s\u00e4teilyl\u00e4mp\u00f6\u00e4. K\u00e4vin keskikirkon kohdalle penkille nukkumaan. Kun ei ollut mit\u00e4\u00e4n peittoa, her\u00e4sin noin kello 4 – 5 maissa, kun palelsi niin kovasti, ettei penkill\u00e4 pysynyt. Alttarilta p\u00e4in tullut v\u00e4\u00e4peli sanoi, ett\u00e4 mene hyv\u00e4 poika tuonne saarnastuoliin nukkumaan ettet saa kuolemantautia, siell\u00e4 on l\u00e4mpim\u00e4mpi, kun se on korkeammalla. H\u00e4n sanoi tulleensa sielt\u00e4, mutta h\u00e4nen piti menn\u00e4 t\u00f6ihin. T\u00e4t\u00e4 kehotusta sitten noudatinkin. Kierryin kapealle penkille, joka kiersi saarnastuolia. Her\u00e4sin seitsem\u00e4n maissa, kirkko oli jo l\u00e4mmin ja el\u00e4m\u00e4 tuntui normaalilta.<\/p>\n

Hevoset olivat isojen kuusten juurella, puiden oksat yltiv\u00e4t kauas. Kirkkopihaan oli tuotu halkoja ja tehty nuotiot, joissa keitettiin vett\u00e4 ja kahvia. Meille tuotiin keittoa, jota lotat valmistivat.<\/p>\n

Koitsanlahden kartanoon ei siviilej\u00e4 en\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4stetty katsomaan miten mullit siell\u00e4 p\u00e4rj\u00e4ilev\u00e4t.<\/p>\n

Kirkkoon majoittumista kesti kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Sitten saimme Parikkalan asemalta yhden rautatievaunun, sellaisen, jolla oli tuotu armeijan hevosia sinnep\u00e4in. Nyt lastasimme hevoset ja reet, jotka olivat hevosten per\u00e4ss\u00e4 (niit\u00e4 reki\u00e4, jotka olivat Koitsanlahdessa emme p\u00e4\u00e4sseet hakemaan). Hevosilla oli tuotu kaksia kuormia hevosta kohden seitsem\u00e4n kilometri\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Illan h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4 tuli veturi, joka alkoi kiskoa valtion kyydill\u00e4 ja kustannuksella kohti \u00c4ets\u00e4n asemaa ja Huittisiin, mik\u00e4 oli m\u00e4\u00e4r\u00e4tty ensimm\u00e4iseksi evakkokunnaksi.<\/p>\n

Onni Rouhiainen<\/b><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ajo L\u00e4nnentiell\u00e4 13.3.1940 Rauhanehtojen tultua tietoon kello 11.00 olin kotimiehen\u00e4 Tontilla Haikosen Annan kanssa [Anna Haikonen oli Eemeli Rouhiaisen Aino-vaimon sukulainen Kirvusta. H\u00e4nt\u00e4 kutsuttiin kotikyl\u00e4ss\u00e4\u00e4n Pailahden Annaksi.]. Eemeli oli armeijassa ja Aino evakuoitu lasten kanssa Kirvuun ja sielt\u00e4 edelleen Huittisiin. 14.3.1940. Tehtiin suunnitelma, jonka mukaan min\u00e4 l\u00e4hden Haikosen Annan kanssa ajamaan lehmi\u00e4. Tontilta otettiin lehm\u00e4t<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[4],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/121"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=121"}],"version-history":[{"count":1,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/121\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":122,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/121\/revisions\/122"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=121"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=121"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=121"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}