Kev\u00e4t v. 1944 oli l\u00e4mmin ja kaunis Ala-Kaukolassa niin kuin muuallakin. Viljat oli saatu maahan, kiirett\u00e4 oli riitt\u00e4nyt, pyh\u00e4tkin tahtoivat menn\u00e4 t\u00f6iss\u00e4. Kaakkoinen ilmansuunta oli t\u00e4ysin hiljainen, el\u00e4m\u00e4 tuntui rauhanajalta, kyl\u00e4n poikia k\u00e4vi lomalla totuttuun tapaan. 9 pv. kes\u00e4kuuta aamulla el\u00e4m\u00e4nmeno muuttui t\u00e4ysin. Kaakkoisesta ilmansuunnasta kuului mahdottoman kova tykist\u00f6tuli ja joukossa oli varmaan my\u00f6s lentopommituksen jyrin\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ryske kesti koko p\u00e4iv\u00e4n ja seuraavana aamuna alkoi sama meno, joka kesti iltaan saakka. Oli naapurin Matti Montosen ja Esterin h\u00e4\u00e4t, kunnon maalaish\u00e4\u00e4t. Illalla tanssittiin navetan vintiss\u00e4, ja ulkona saattoi huomata vanhempien miesten keskusteluryhmi\u00e4, ilmeet ja puheet olivat sen suuntaisia, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ei hyv\u00e4 seuraa. Me juuri rippikoulussa olevat emme varmasti ymm\u00e4rt\u00e4neet asian vakavuutta. Suomenlahden etel\u00e4puolella rintamat olivat jo Narvajoella, mutta meilt\u00e4 tuo pikku juttu lienee j\u00e4\u00e4nyt huomaamatta.<\/p>\n
Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 jatkui sama rymin\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 l\u00e4nsi-Kannaksella. Kolmen, nelj\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 is\u00e4 sai l\u00e4ht\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4yksen sotaan ja min\u00e4 kyytisin hevosella h\u00e4net ja R\u00e4s\u00e4sen Ollin Kaarlahden asemalle. Muistan viel\u00e4kin heid\u00e4n keskustelunsa matkalla. Is\u00e4 sanoi muun muassa, ett\u00e4 jos h\u00e4nelle ei olisi tullut l\u00e4ht\u00f6\u00e4, niin h\u00e4n olisi heti ruvennut ajamaan tavaraa Moskovan rauhan rajan (nykyisen rajan) taakse.<\/p>\n
Muutamia p\u00e4ivi\u00e4 kului, Einari tuli lomalle. Silloin ei lomia juuri saanut, mutta h\u00e4nell\u00e4 oli muutama p\u00e4iv\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oikeus edellisen viikon ansioista. Me teimme muutamia isoja puulaatikoita tavaroiden pakkaamista varten ja laitoimme jauhoja pussiin aitassa evakuointia varten.<\/p>\n
Einari l\u00e4hti sitten Totlammille laittamaan evakuointia k\u00e4yntiin Taunon kanssa, h\u00e4n oli viel\u00e4 kotona. Taunon kanssa vuosikymmenien p\u00e4\u00e4st\u00e4 asiaa muistellessa Tauno oli pannut merkille, ett\u00e4 sy\u00f6dess\u00e4 Einarin k\u00e4si vapisi. Muutamia p\u00e4ivi\u00e4 kului, ja l\u00e4ht\u00f6 tuntui olevan edess\u00e4. Me teimme Pentin kanssa kahdelle hevoselle kuormat k\u00e4rryihin erilaista tavaraa, \u00e4iti oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4in kannatti tehd\u00e4. L\u00e4hdimme Pentin kanssa sitten matkalle tarkoitus tuoda tavarat Laikon asemalle nykyisen rajan t\u00e4lle puolelle. Mutta kun p\u00e4\u00e4simme S\u00e4l\u00e4j\u00e4lle saakka, niin joku vanhempi mies tuli vastaan, oli tunnettu, mutta en muista en\u00e4\u00e4 kuka. T\u00e4m\u00e4 sanoi, ett\u00e4 meid\u00e4n on turha jatkaa matkaa, m\u00e4\u00e4r\u00e4ykset on sellaiset, ett\u00e4 kyl\u00e4t evakuoidaan j\u00e4rjestyksess\u00e4, tieto kyll\u00e4 tulee. H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 me emme p\u00e4\u00e4se kuitenkaan Kaukolan-Ojaj\u00e4rven maantielle, siell\u00e4 on vartiomies. L\u00e4ksimme hyvill\u00e4 mielin kotiin takaisin.<\/p>\n
Muutama p\u00e4iv\u00e4 kului ja tuli l\u00e4ht\u00f6k\u00e4sky. L\u00e4hdimme Totlammin v\u00e4en kanssa yht\u00e4 matkaa. Oli 32 p\u00e4\u00e4t\u00e4 karjaa ja useita hevosia kuormineen. Maantiell\u00e4 riitti kulkijoita kumpaankin suuntaan. Armeijan autot ajoivat molempiin suuntiin omine kuormineen. Ihme kyll\u00e4 liikenne veti; kaunis kes\u00e4 auttoi paljon. Ensimm\u00e4isen y\u00f6n lep\u00e4simme l\u00e4hell\u00e4 Ojaj\u00e4rven asemaa Totlammin mummon syntym\u00e4kodissa Kortteella. Aamuy\u00f6n nukuin kammarin lattialla, aamulla oli paikat kipe\u00e4n\u00e4, mutta kyll\u00e4 ne siit\u00e4 notkistuivat. Niiss\u00e4 taloissa oli paljon matkalaisia ja pelloilla oli monia karjalaumoja. Matka jatkui kohti Ilmett\u00e4, jossa vietimme juhannuksen ja viel\u00e4 viikon j\u00e4lkeenp\u00e4inkin lehmien takia. Niiden t\u00e4ytyi saada v\u00e4lill\u00e4 lev\u00e4t\u00e4. Asuimme Ilmeen kansakoululla, jossa oli joka paikka t\u00e4ynn\u00e4 v\u00e4ke\u00e4, ja Ilmeen pellot t\u00e4ynn\u00e4 karjaa. Heti juhannuksen j\u00e4lkeen is\u00e4 ilmestyi my\u00f6s Ilmeelle. H\u00e4n oli saanut v\u00e4h\u00e4n lomaa Vahtiniemen rannikkolinnakkeelta K\u00e4kisalmelta ja tavoitti meid\u00e4t, l\u00e4hti seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 takaisin.<\/p>\n
Me k\u00e4vimme Pentin kanssa kaksi kertaa hakemassa kahdella hevosella tavaraa Tontilta ja veimme edelleen Laikon asemalle. Ensimm\u00e4isen\u00e4 y\u00f6n\u00e4 menimme ja toisena ajoimme takaisin, 32 km y\u00f6ss\u00e4, v\u00e4lill\u00e4 lepuutimme p\u00e4iv\u00e4n hevosia. Ensimm\u00e4isell\u00e4 matkalla tullessamme Ala-Kaukolaan Tauno oli Ala-Kaukolan koululla ryhm\u00e4n kanssa vartiointi ym. teht\u00e4viss\u00e4. H\u00e4nelle oli tullut l\u00e4ht\u00f6 korpraalin teht\u00e4viin. Toisella matkalla poikkesin koululla katsomassa, mutta siell\u00e4 ei ollut ket\u00e4\u00e4n. Nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta my\u00f6hemmin kyselin, ett\u00e4 mihin h\u00e4n oli joutunut, h\u00e4n sanoi olleensa Kilpolan saaressa Hiitolassa maihinnousua odottamassa, mutta sit\u00e4 ei koskaan tullut.<\/p>\n
Muistan, kun ajelimme Pentin kanssa paluumatkalla kohti Ilmett\u00e4, niin klo 5-6 maissa aamulla kuului etuvasemmalta aivan mahdoton tykkien \u00e4\u00e4ni, se oli harvinaisen kovaa ja sit\u00e4 kesti. Olin t\u00e4ysin tietoinen ilmansuunnista, neh\u00e4n n\u00e4ki mm. kellon avulla. K\u00e4sitykseni mukaan \u00e4\u00e4ni kuului Enson suunnasta, Viipurin pohjoispuolelta, t\u00e4m\u00e4h\u00e4n ei ollut mahdollista, sill\u00e4 sotahan oli jossain takavasemmalla, Summan tienoilla. Olo tuntui ahdistavalta, meh\u00e4n j\u00e4\u00e4mme mottiin. Pystyin selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n itselleni, ett\u00e4 se on lentopommistusta Enson, Antrean suunnasta, vaikka j\u00e4rki sanoi, ettei lentopommitus ole aivan yht\u00e4mittaista jyly\u00e4. Ihminen l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kyll\u00e4 mieleisens\u00e4 selityksen kun on tarpeeksi vaikea asia. Vasta vuosien p\u00e4\u00e4st\u00e4 sain tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se \u00e4\u00e4ni kuului Ihantalan rintamalta, meill\u00e4h\u00e4n ei ollut mit\u00e4\u00e4n tietoa sodan kulusta.<\/p>\n
Ilmeen j\u00e4lkeen toiset l\u00e4htiv\u00e4t rautateitse Parkanoon. Matkaa jatkamaan j\u00e4imme me Ukko (vanha Esko), Aarnen Aino ja min\u00e4. Ja meid\u00e4n mukanamme oli koko matkan ollut Totlammin naapurista Turkkorven Lyyli, v\u00e4h\u00e4n minua nuoremman poikansa kanssa. H\u00e4nen pari lehm\u00e4\u00e4ns\u00e4 oli karjamme mukana. Matka jatkui Parikkalan S\u00e4rkisalmelta 6 km Savonlinnaan p\u00e4in. Viivyimme er\u00e4\u00e4ss\u00e4 pikkutalossa viikon p\u00e4iv\u00e4t. Karjan t\u00e4ytyi lev\u00e4t\u00e4, teimme hein\u00e4\u00e4 talonv\u00e4en kanssa asumisestamme ja karjan laiduntamisesta.<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 ollessamme sattui, ett\u00e4 Ukon ollessa maantien laidassa, kuljetettiin sotavankijoukkoa kaakkoiseen suuntaan. Vankijonosta heilutti iloisesti Ukolle k\u00e4tt\u00e4 ja huuteli, ett\u00e4 hei “Pappa”, Sergei, sotavanki, joka oli ollut Tontilla kaksi vuotta t\u00f6iss\u00e4. Se oli viimeinen tieto Sergeist\u00e4.<\/p>\n
Sitten tuli tieto, ett\u00e4 Punkasalmella voi lastata karjan proomuihin ja ylitt\u00e4\u00e4 Saimaa Varkauteen saakka. Olimme Varkauden l\u00e4hell\u00e4 noin viikon ja voimme lastata karjan ja hevoset rautatievaunuun. Rautatiematka kulki jostain syyst\u00e4 reitti\u00e4 Varkaus-Pieks\u00e4m\u00e4ki-Mikkeli-Kouvola-Riihim\u00e4ki-Tampere-Pori-Parkano. Matka kesti, olimme perill\u00e4 n. 18.7, ja l\u00e4hestyess\u00e4mme Parkanoa, jostain saimme tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Aarne oli k\u00e4ynyt lomalla, mutta oli jo l\u00e4htenyt takaisin. Tulimme Parkanoon ja asetuimme kirkonkyl\u00e4n laitaan, ensimm\u00e4inen iso talo Kurun tiet\u00e4 kirkonkyl\u00e4n risteyksest\u00e4 joen toisella puolella. Samassa talossa oli silloin suomalaisten sotilaiden vankileiri. Muutaman p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 meid\u00e4n perhe muutti Pihnarin pys\u00e4kin l\u00e4helle Porin rautatien varteen Rautalammin taloon.<\/p>\n
Noin parin viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 \u00e4iti tuli Parkanon kirkolta ja sanoi, ett\u00e4 huomenna kahden aikaan on Parkanon asemalla varattu vaunuun paikka kahdelle hevoselle ja k\u00e4rryille Kaukolaan viljankorjuut\u00f6ihin. Mutta minun ei ole pakko l\u00e4hte\u00e4, jos en halua. Sellainen oli m\u00e4\u00e4r\u00e4ys ty\u00f6velvolliseksi. J\u00e4lkeenp\u00e4in kuulin, ett\u00e4 niit\u00e4 oli tullut kirjallisena.<\/p>\n
Olin ajoissa asemalla, lastattiin k\u00e4rrit ja hevoset vaunuihin ja illalla juna l\u00e4hti. Muistini mukaan olimme seuraavana iltana Kaarlahdessa. Junamatkalla, kun olimme ohittaneet Jyv\u00e4skyl\u00e4n, tuli 700 m pitk\u00e4 P\u00f6ntt\u00f6vuoren tunneli, meit\u00e4 oli kolme Kaukolan poikaa samassa vaunussa. Meille tuli mieleen, ett\u00e4 matkustamme tunnelin l\u00e4pi tavaravaunun katolla. Kaksi toveria meni edess\u00e4 olevan vaunun katolle ja min\u00e4 j\u00e4in takana olevalle. Kun tunneli l\u00e4hestyi, pojat alkoivat laskeutua alemmaksi ja lopuksi mahalleen vaunun katolle, samoin min\u00e4 takimmaisen vaunun katolla. Tuli kaksi yll\u00e4tyst\u00e4. Ensinn\u00e4kin melu tunnelissa oli aivan mahdoton, ja toiseksi veturin piipusta tuleva savu j\u00e4i tietenkin yl\u00f6s tunnelin yl\u00e4osaan. Siin\u00e4 oli vaan nopeasti asetuttava vaunun katolle mahalleen, jalat haralleen ja k\u00e4si koukkuun ja naama k\u00e4sivarren sis\u00e4\u00e4n niin pystyi hyvin hengit\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kun tunneli loppui, niin sit\u00e4 noustiin yl\u00f6s, ei puhuttu kovin paljoa.<\/p>\n
Kuten jo aikaisemmin mainitsin, olimme tulleet Kaarlahteen. Siit\u00e4 sitten ajelin toinen hevonen talutushihnasta k\u00e4rrin per\u00e4\u00e4n kiinnitettyn\u00e4 Sylij\u00e4rvelle R\u00e4ih\u00e4lle, jossa oli ty\u00f6velvollisia. Seuraavana aamuna ajelin Ala-Kaukolan koululle, jossa oli jo ty\u00f6velvollisia, mutta sitten v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti Tontille. Muutaman p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 tulikin Tontille kymmenen i\u00e4kk\u00e4\u00e4mp\u00e4\u00e4 sotilasta, automiehi\u00e4, komennukselle viljankorjuut\u00f6ihin. Siin\u00e4 me asuimme n. kuukauden. Aarnen Aino oli em\u00e4nt\u00e4n\u00e4, miehet olivat jakautuneet ymp\u00e4ri Ala-Kaukolaa eri ty\u00f6porukoihin, tukikohta oli Tontilla. Meill\u00e4 oli t\u00f6iss\u00e4 kaksi miest\u00e4, ryhm\u00e4n johtaja korpraali “Kalle” ja toinen oli kaljakuski Helsingist\u00e4. Ensimm\u00e4isell\u00e4 viikolla me laitoimme hein\u00e4\u00e4 seip\u00e4\u00e4lle, viljat ei olleet viel\u00e4 kypsyneet. Seuraavalla viikolla me sitten jo aloitimme vehn\u00e4n niiton Totlammilla, Kiimaskorvessa, sit\u00e4 oli useampi hehtaari. V\u00e4lill\u00e4 ajoimme hein\u00e4t latoon ja sitten aloitimme vehn\u00e4n puinnin. Voimakoneena oli “porilainen” yksisylinterinen petroolimoottori.<\/p>\n
Tiesimme, ett\u00e4 Totlammilla oli villin\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 kaksi lammasta. K\u00e4vimme ampumassa ne yhten\u00e4 illansuuna. Ruokatilanne parani paljon. Kului jonkun aikaa, lampaat oli sy\u00f6ty. Tiesin, ett\u00e4 Totlammilla Matlakorven tienoilla asusteli villiintynyt hieho. Esittelin n\u00e4ille ty\u00f6tovereille, ett\u00e4 ammutaan se, niin ruokatilanne paranee. Pyh\u00e4n\u00e4 me l\u00e4ksimme jahtiin, kun tulimme Matlakorven portin luo, niin siell\u00e4 olikin saalis, parin sadan metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Silvennoisen m\u00f6kin l\u00e4hell\u00e4 hieho kauraa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4. Portin p\u00e4\u00e4lt\u00e4 oli hyv\u00e4 ampua. “Kalle” ensim\u00e4isell\u00e4 laukauksella onnistui. Nyljimme hiehon ja aloimme paloitella ruhoa. Sitten tuli yll\u00e4tys, puskasta astui suojeluskuntalainen. Sotilastoverit meniv\u00e4t kalpeaksi. Heid\u00e4n k\u00e4sityksens\u00e4 mukaan hieho oli valtion omaisuutta, ja kaato tiesi heille sotaoikeutta. Sanoin, ett\u00e4 tuttu mies, ei h\u00e4t\u00e4\u00e4. Tulija oli Taunon Eevin veli Viljo. Sanoi kuulleensa Totlammilta ampumista ja l\u00e4hti tarkistamaan, kuka siell\u00e4 ampui. Annoimme Viljolle repun t\u00e4yteen lihaa, ett\u00e4 saavat paistaa.<\/p>\n
Minulla oli sellainen k\u00e4sitys, ett\u00e4 se oli Totlammin hieho. Puhuin t\u00e4st\u00e4 asiasta vuosikymmeni\u00e4 my\u00f6hemmin, monta kertaa. Taunon kahdeksankymment\u00e4 vuotisp\u00e4ivill\u00e4 Kyt\u00e4j\u00e4ll\u00e4 puhuin taas t\u00e4st\u00e4, niin silloin Tauno sanoi, ett\u00e4 se oli “maalarin” Antin hieho, pari kilometri\u00e4 Totlammelta. Antti oli ottanut aina kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 vasikan, laiduntanut kes\u00e4n ja laittanut syksyll\u00e4 tiinuun talven varalle. Keskustelimme t\u00e4st\u00e4 asiasta Arvin kanssa j\u00e4lkeenp\u00e4in, h\u00e4nt\u00e4 huvitti kovasti. Arvi kertoi, ett\u00e4 Antti oli ennen sotaa pyyt\u00e4nyt sahaamaan sirkkelill\u00e4 h\u00e4nelle lautaa, h\u00e4n aikoo vuorata m\u00f6kkins\u00e4. N\u00e4in tehtiinkin ja laudat laitettiin pinkkaan sahalle. Yhten\u00e4 y\u00f6n\u00e4 laudat olivat h\u00e4vinneet. Naapurin mies “Vasun” Jaakko oli kertonut, ett\u00e4 pime\u00e4ll\u00e4 oli kannettu lautoja tiet\u00e4 my\u00f6ten heid\u00e4n ohitsensa. Kun kaksi henke\u00e4 kantaa notkeita lautoja, niin se antaa “lotkahtavan” \u00e4\u00e4nen, h\u00e4n oli kuullut, sanoi ett\u00e4 Antti em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 kanssa niit\u00e4 kantoi. Antti ei maksanut koskaan lautoja, mutta t\u00e4ss\u00e4 maailmassa menev\u00e4t tilit tasan, me s\u00f6imme Antin hiehon.<\/p>\n
Olimme saaneet Totlammilla vehn\u00e4t puiduksi, niin sotilaille tuli siirto muualle. Meid\u00e4n koulun luona oli puinti k\u00e4ynniss\u00e4, olin muutaman p\u00e4iv\u00e4n siell\u00e4 t\u00f6iss\u00e4. Siell\u00e4 loppui “porilaisesta” petrooli, tiesimme, ett\u00e4 Koverilassa Laukkaanm\u00e4en p\u00e4\u00e4ll\u00e4 armeijan varikko. Min\u00e4 l\u00e4ksin hakemaan hevosella. Varikolla oli ylikersantti, joka sanoi, ett\u00e4 h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 voi antaa, muuten, kuin t\u00e4ytyy saada Koverilan koululta esikunnasta huoltop\u00e4\u00e4llik\u00f6n, kapteenin lupa. L\u00e4ksin koululle, mutta n\u00e4in kun kapteeni nousi muutaman kymmenen metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 henkil\u00f6autoon, ja auto l\u00e4hti. Palasin takaisin varikolle ja selitin ylikersantille, miten minulle k\u00e4vi. H\u00e4n seisoi hetken hiljaa ja sanoi, miss\u00e4 sinulla on astiat. Min\u00e4 hain kaksi maitotonkkaa, h\u00e4n laittoi ne petroolia t\u00e4yteen, ja sanoi, pane nimesi tuohon. Min\u00e4 kiittelin ja l\u00e4ksin, puinti jatkui. K\u00e4vin jostain syyst\u00e4 sitten Kaarlahden asemalla. Siell\u00e4 tapasin “Kallen” ja kaljakuskin, olivat lastaust\u00f6iss\u00e4. “Kallella” oli p\u00f6yt\u00e4viinapullo ja pyysi “is\u00e4nt\u00e4\u00e4” varastorakennuksn taakse, olisi tarjonnut ryypyt. “Kalle” uskoi minulle salaisuuden, ett\u00e4 h\u00e4n oli ottanut asemalta useita nippuja kuparilankaa, laittanut lappuihin is\u00e4n nimen ja osoitteeksi Parkano. Sitten kun h\u00e4n p\u00e4\u00e4see siviiliin, h\u00e4n hakee ne sielt\u00e4 siirtov\u00e4en varastosta. H\u00e4nell\u00e4 oli tarkoitus v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti aloittaa talon teko kun sota loppuu. Asia ei kiinnostanut minua v\u00e4h\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n ja unohdin asian.<\/p>\n
Ehk\u00e4 seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kun l\u00e4ksin koulun luota puintit\u00f6ist\u00e4, Raparinnassa tuli Siiran Pertti vastaan, h\u00e4n oli is-komppaniassa [1]<\/sup><\/span>sotilasvaatteissa, h\u00e4n oli minua vuotta vanhempi. Pertti sanoi, ett\u00e4 Moskovassa oli tehty rauha, Ala-Kaukola j\u00e4\u00e4 ryss\u00e4lle. Huomisiltaan menness\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 olla l\u00e4htenyt, Ala-Kaukola pit\u00e4\u00e4 olla tyhj\u00e4. Tulin Tontille ja kerroin mik\u00e4 oli tilanne. En ollut ehtinyt viel\u00e4 sy\u00f6d\u00e4 kun armeijan auto ajoi pihaan. Kiiskin Olavi oli mukana, h\u00e4n oli is-mies, sanoi ett\u00e4 Totlammilla on kuulemma autokuorma vehn\u00e4s\u00e4kkej\u00e4, ne haetaan pois. H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 l\u00e4hde n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n, niin l\u00e4hdettiin Totlammille. Tehtiin kuorma ja oltiin l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4, kun auton oikea takapy\u00f6r\u00e4 alkoi vajota. Kohdalla oli varmaan l\u00e4hteensilm\u00e4 ja auto vajosi akselia my\u00f6ten. Muistan, ett\u00e4 Yl\u00e4-Kaukolan koululla oli majoitettuna komppanja sotilaita. Autokuski sanoi, ett\u00e4 tuollahan on talo, ollaan y\u00f6t\u00e4, ja k\u00e4yt aamulla hakemassa sotilaita avuksi. Me teimme niin, l\u00e4mmitimme Ukon ja Mummon kammarin uunin. Aamulla viiden paikkeilla l\u00e4ksin koululle, sielt\u00e4 l\u00e4hti puoli joukkuetta miehi\u00e4 ja ne nostivat auton yl\u00f6s. Kuorma t\u00e4ytyi kyll\u00e4 purkaa, ja lastata uudelleen.<\/p>\n Tulin Tontille, rupesimme tekem\u00e4\u00e4n l\u00e4ht\u00f6\u00e4. Ukko oli tullut muutama p\u00e4iv\u00e4 aikaisemmin viel\u00e4 takaisin kotona k\u00e4ym\u00e4\u00e4n. Illansuussa me sitten taas l\u00e4hdimme, Ukko, Aarnen Aino, min\u00e4 ja Turkkorven Lyyli. H\u00e4n oli ollut my\u00f6s Ala-Kaukolassa viljan korjuussa. Ukko m\u00e4\u00e4r\u00e4si ett\u00e4 mit\u00e4 tiet\u00e4 l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n ja me l\u00e4hdimme Hiitolan kautta. Ensimm\u00e4isen y\u00f6n vietimme Koverilassa Laurlan Pessill\u00e4, toisen y\u00f6n jossain Hiitolan ja Ilmeen v\u00e4lill\u00e4 maanmieskoululla, kulkijoita riitti. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kun valitsimme y\u00f6paikan, talon v\u00e4ki oli jo l\u00e4htenyt. Illansuussa taloon tuli my\u00f6s sotilaita, sanoivat tulevansa Vuosalmelta. Kyseliv\u00e4t meilt\u00e4, ett\u00e4 mist\u00e4 pit\u00e4j\u00e4st\u00e4 olemme, sanoimme, ett\u00e4 Kaukolasta. Sanoivat, ett\u00e4 onhan heill\u00e4 Kaukolan poika porukassa. Kyselin, ett\u00e4 mink\u00e4 niminen, ja he sanoivat, ett\u00e4 Rouhiainen. Kysyin ett\u00e4 mik\u00e4 oli etunimi, vastaus oli, ett\u00e4 Einari. Sanoin, ett\u00e4 on set\u00e4ni. Joku l\u00e4hti siit\u00e4 kammarin puolelle, ja sielt\u00e4h\u00e4n Einari tulikin housun persaukset hajalla ja muutenkin kamppeet sen n\u00e4k\u00f6iset, ett\u00e4 t\u00f6iss\u00e4 oli oltu. Einari sai kolmen vuorokauden loman ja oli meid\u00e4n mukanamme. Seuraavan y\u00f6n olimme talossa jo rajan t\u00e4ll\u00e4 puolella. Kaksi talonpoikaa oli lomalla, illalla l\u00e4mmitettiin sauna ja olimme muutenkin kuin kyl\u00e4ss\u00e4. Ukko l\u00e4hti t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa rautateitse Parkanoon, jatkoimme matkaa pienemm\u00e4ll\u00e4 joukolla.<\/p>\n Seuraavan y\u00f6n olimme S\u00e4rkilahden koululla, lienee ollut Rautj\u00e4rve\u00e4. V\u00e4ke\u00e4 oli paljon, lotat olivat j\u00e4rjest\u00e4neet ruokailun. Lihasoppaa, vanikkaa, piim\u00e4\u00e4 ym. Liha “sopassa” oli selv\u00e4sti pilaantunutta. Min\u00e4 en pystynyt sy\u00f6m\u00e4\u00e4n, hiippailin ulos ja k\u00e4vin tyhjent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kupin puskan juurelle pime\u00e4ss\u00e4. Tulin sis\u00e4lle. Einari istui luokassa penkill\u00e4, menin viereen istumaan, huomasin, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli kuppi tyhj\u00e4n\u00e4. Sanoin, ett\u00e4 se lihahan oli pilaantunutta. Einari katseli hiljaisena eteens\u00e4, sanoi, ett\u00e4 olihan siin\u00e4 jotakin. Ilmeisesti kes\u00e4 oli opettanut unohtamaan turhat nirsoilut. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Einari l\u00e4hti ilmoittautumaan Savonlinnaan. H\u00e4nell\u00e4 ei ollut aavistustakaan, ett\u00e4 l\u00e4hti Lapin sotaan. Me jatkoimme matkaa Saimaan rantaan S\u00e4rkilahden laitureille. Illalla tuli hinaaja ja pari proomua, lastasimme hevoset ja k\u00e4rrit proomuihin. Siin\u00e4 oli toisiakin, mm. Mikkosen Lauri. Y\u00f6 kylmeni, me etsimme Laurin kanssa nukkumapaikkaa. Se l\u00f6ytyi proomun ruuman keulasta. Asetuimme sinne nukkumaan. Nukkuminen oli ollut jo viikon verran huonoa, nukuimme hyvin. Kun aamulla her\u00e4simme, olimme j\u00e4\u00e4tymispisteess\u00e4. Silloin ymm\u00e4rsimme, kuinka paha on olla, kun paleltuu.<\/p>\n Aamulla tulimme Savonlinnan satamaan, jossa oli taas ruokailupaikka. Hinaaja jatkoi matkaa Kyr\u00f6nsalmesta ja sitten pohjoiseen. Illalla olimme Rantasalmen kirkolla, Mustanlahden laiturissa, y\u00f6n y\u00f6vyimme seuratalon parvessa Laurin kanssa. Siell\u00e4 oli painimatto ja huopia ja l\u00e4mmint\u00e4, uni maistui. Aamulla jatkui matka Pieks\u00e4m\u00e4en suuntaan. Ohitimme Joroisten kirkonkyl\u00e4n ja y\u00f6vyimme Huutokoskella maamieskoululla, oli paljon y\u00f6pyji\u00e4. Seuraava y\u00f6paikka oli vanha talo, jossa olivat pappa ja mummu ja nuori tytt\u00f6. Mummu laittoi heti perunat kiehumaan, pappa l\u00e4hti l\u00e4mmitt\u00e4m\u00e4\u00e4n saunaa. Levitimme illalla lattialle patjoja, nukuimme kunnolla, ei ollut el\u00e4m\u00e4 vaikeaa.<\/p>\n Seuraava majapaikka oli Pieks\u00e4m\u00e4en kunnalliskoti. Asuimme siell\u00e4 pari viikkoa ja odottelimme vaunua. Toinen rakennus oli tyhjennetty evakkoja varten ja k\u00e4vimme sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 talon ruokalassa. Kunnalliskodissa oli asukkaana mies, joka oli lukenut teologiaa, kai liikaa. H\u00e4n oli vakavasti sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli Johannes Kastaja, joka oli tullut maan p\u00e4\u00e4lle takaisin. H\u00e4n piti ruokalassa aina iltahartauden. K\u00e4vimme saunassa, meit\u00e4 oli useita saman ik\u00e4isi\u00e4 ja muitakin miehi\u00e4, oli iso sauna. T\u00e4m\u00e4 mies oli my\u00f6s. Seuraavana aamuna t\u00e4m\u00e4 mies ja kaksi poliisia tuli meid\u00e4n luoksemme. H\u00e4nelt\u00e4 oli saunareissulta varastettu arvokas amerikkalainen taskukello. Kun t\u00e4m\u00e4 mies ja poliisit tulivat meid\u00e4n luoksemme, niin mies sanoi, ett\u00e4 eiv\u00e4t n\u00e4m\u00e4 nuorukaiset sit\u00e4 kelloa ottaneet, eiv\u00e4t n\u00e4m\u00e4 ole varkaita ja l\u00e4hti pois. Illalla kuulimme, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 poliisit ja mies olivat menneet kunnalliskodin ty\u00f6miehen (muonamies) asunnolle. Poliisit kertoneet, ett\u00e4 mies sanoi t\u00e4lle muonamiehelle, anna se kello pois, kyll\u00e4 Jumala ja min\u00e4 annamme sinulle anteeksi. Mies kaivoi kellon kaapista ja antoi pois, asia oli selv\u00e4. Miten lienee sen Johanneksen laita ollut.<\/p>\n Me kyselimme aina v\u00e4lill\u00e4 Pieksam\u00e4en asemalta vaunua, mutta tiukkaa oli. Sitten saimme kuulla, ett\u00e4 Naaraj\u00e4rven pys\u00e4kilt\u00e4 saa nopeammin vaunun. L\u00e4ksimme yhden kaverin kanssa kysym\u00e4\u00e4n, kaverin nime\u00e4 en muista, mutta Kaukolan poikia. Asemamies sanoi, ett\u00e4 kahden aikaan iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4see lastaamaan. Olimme varmasti paikalla ajoissa. Lastasimme hevoset ja k\u00e4rrit vaunuun.<\/p>\n Tiesimme, ett\u00e4 hevosille saa vett\u00e4 samasta vesipostista, mist\u00e4 veturikin ottaa. Mutta mist\u00e4 heini\u00e4, kukaan ei tiennyt, ett\u00e4 kuinka kauan matka kest\u00e4\u00e4. Siin\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 oli hein\u00e4paaleja, osa hajonnutkin. Tiesimme, ett\u00e4 ne ovat armeijan heini\u00e4. Meid\u00e4n kanssamme siin\u00e4 oli pari is\u00e4nt\u00e4miest\u00e4, en tuntenut heit\u00e4, kaksi hevosta kummallakin. Neuvottelun perusteella tulimme siihen tulokseen, ett\u00e4 siin\u00e4h\u00e4n niit\u00e4 heini\u00e4, on “yhteist\u00e4h\u00e4n se on uskovaisen tavara”. T\u00e4ytimme vaunujen keskiosat heinill\u00e4. Paikalle sattui sotilasvirkamies, luutnantin napit kauluksessa. Siin\u00e4 alkoi r\u00e4hin\u00e4, sotaoikeus siin\u00e4 oli p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen\u00e4 puheenaiheena. Mutta kyll\u00e4 ne is\u00e4nt\u00e4miehetkin toivat mielipiteens\u00e4 esille suomalaiseen tapaan, ett\u00e4 mit\u00e4 he oikein tuollasesta nilkist\u00e4 ajattelivat. Se huoltop\u00e4\u00e4llikk\u00f6 otti oikein niiden is\u00e4ntien nimet yl\u00f6s, meid\u00e4n poikien nimist\u00e4 h\u00e4n ei v\u00e4litt\u00e4nyt. Huomasin, ett\u00e4 asemamies katseli sit\u00e4 touhua aseman rappusilta hetken aikaa, heilauttaa vihre\u00e4\u00e4 lakua[2]<\/sup><\/span> ja juna l\u00e4hti. Me hypp\u00e4simme vaunuun, huoltop\u00e4\u00e4llikk\u00f6 j\u00e4i laiturille.<\/p>\n Me pelk\u00e4simme kovasti sen kaverin kanssa, ett\u00e4 jos seuraavassa pys\u00e4hdyspaikassa on poliisit vastassa. K\u00e4rrit ja muu tavara oli lastattu avovaunuun, sinne j\u00e4\u00e4 onkaloita. Me piilouduimme niihin onkaloihin, ett\u00e4 meit\u00e4p\u00e4 ei l\u00f6ydet\u00e4k\u00e4\u00e4n. Juna pys\u00e4htyi seuraavan kerran Hankasalmen asemalle. Me tiirasimme rakosista, ett\u00e4 onko poliisit vastassa. Ket\u00e4\u00e4n ei n\u00e4kynyt, mutta asemalla oli lottien ruokailupaikka. Me kaverini kanssa tulimme esiin piilostamme ja menimme sy\u00f6m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Junan seisoessa asemalla me kaverini kanssa teimme tuttavuutta veturinl\u00e4mmitt\u00e4j\u00e4n kanssa, h\u00e4n pyysi meit\u00e4 katsomaan ohjaamoon. Siin\u00e4 tutustuessamme me esitimme, ett\u00e4 voisimme auttaa h\u00e4nt\u00e4 halkojen uuniin heitt\u00e4misess\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n sit\u00e4 vastaan. Me kaverini kanssa hoidimme veturin l\u00e4mmitt\u00e4j\u00e4n hommat Jyv\u00e4skyl\u00e4\u00e4n saakka, l\u00e4mmitt\u00e4j\u00e4, joka oli nuori pitk\u00e4 mies, sai lev\u00e4t\u00e4. Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4 h\u00e4n katsoi kelloa ja sanoi, ett\u00e4 32 tuntia ty\u00f6vuoroa tuli t\u00e4yteen.<\/p>\n Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4 oli siin\u00e4 l\u00e4ntisell\u00e4 rinteill\u00e4 valkoinen paviljonki, jossa oli lottien ruokailupaikka, me l\u00e4ksimme kaverini kanssa sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Sama rakennus n\u00e4kyy olevan siell\u00e4 viel\u00e4kin. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen matka jatkui hiljakseen Parkanoon, olimme illansuussa seuraavana iltana Parkanossa. Is\u00e4 oli jo p\u00e4\u00e4ssyt siviiliin, ja oli minua vastassa. Otimme hevoset ja k\u00e4rrit pois vaunuista, ja min\u00e4 ajelin illan mittaan Pihnariin Rautalammille, 11 km oli matkaa. Toinen hevonen oli kiinnitettyn\u00e4 k\u00e4rrin per\u00e4\u00e4n talutushihnasta, ja hyvinh\u00e4n se matka sujui.<\/p>\n Kolme viikkoa my\u00f6hemmin matka jatkui. Is\u00e4 oli k\u00e4ynyt Paneliassa tiedustelemassa asuinpaikkaa ja sielt\u00e4h\u00e4n se l\u00f6ytyikin. Tavarat rautatievaunuun ja olimme marraskuun loppupuolella Paneliassa. Asuimme aivan kyl\u00e4n laidassa isossa M\u00e4kil\u00e4n talossa. Talon etel\u00e4p\u00e4\u00e4 oli myyty Panelian s\u00e4hk\u00f6yhti\u00f6lle ja siit\u00e4 tuli asuinpaikka kolmeksi ja puoleksi vuodeksi. Heti joulun j\u00e4lkeen is\u00e4 alkoi laittaa sirkkelisahaa. Tampereelta l\u00f6ytyi vanhat Epil\u00e4n koneet ja puuosat h\u00e4n teki itse. Voimakoneena oli Kaukolasta tuotu Str\u00f6mberg s\u00e4hk\u00f6moottori.<\/p>\n Palataanpa v\u00e4h\u00e4n ajassa taaksep\u00e4in. Silloin Kaarlahdessa kun “Kalle” puhui minulle niist\u00e4 kuparilankanipuista. Joulun alla oli Panelian siirtov\u00e4en varastoon ilmestyneet n\u00e4m\u00e4 samat niput. Kuulin is\u00e4n h\u00e4mm\u00e4stellen puhuvan n\u00e4ist\u00e4 toisille miehille useaan kertaan. Ei voinut ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mist\u00e4 ne olivat h\u00e4nen nimell\u00e4\u00e4n tulleet. Katsoin parhaimmaksi pit\u00e4\u00e4 suuni kiinni. Kev\u00e4t talvella tuli minulle “Kallelta” kirje, oli saanut jostain osoitteeni. Siin\u00e4 “Kalle” puolittain rumin ilmaisuin kirjoitti, ett\u00e4 min\u00e4 olin vienyt h\u00e4nen kuparinippunsa. Kun min\u00e4 siin\u00e4 keitti\u00f6ss\u00e4 luin kirjett\u00e4, niin is\u00e4 n\u00e4ki jotain minun naamastani ja kysyi, ett\u00e4 mik\u00e4 kirje se oli. Ojensin kirjeen h\u00e4nelle. Sitten oli h\u00e4nen naamansa vuoro v\u00e4h\u00e4n muuttua punertavammaksi. Otti hatun ja rukkaset ja l\u00e4ksimme sahalle, sanoi ovella menness\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 helvetti\u00e4k\u00f6 ne sille kuului. Eiv\u00e4t kuuluneetkaan. Kuparilangat johtivat s\u00e4hk\u00f6voimaa sahalle ja tulivat Ruovedelle asti.<\/p>\n Tapio Rouhiainen Yl\u00e4viitteet: Tapio Rouhiainen Kev\u00e4t v. 1944 oli l\u00e4mmin ja kaunis Ala-Kaukolassa niin kuin muuallakin. Viljat oli saatu maahan, kiirett\u00e4 oli riitt\u00e4nyt, pyh\u00e4tkin tahtoivat menn\u00e4 t\u00f6iss\u00e4. Kaakkoinen ilmansuunta oli t\u00e4ysin hiljainen, el\u00e4m\u00e4 tuntui rauhanajalta, kyl\u00e4n poikia k\u00e4vi lomalla totuttuun tapaan. 9 pv. kes\u00e4kuuta aamulla el\u00e4m\u00e4nmeno muuttui t\u00e4ysin. Kaakkoisesta ilmansuunnasta kuului mahdottoman kova tykist\u00f6tuli ja joukossa oli varmaan<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[4],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/125"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=125"}],"version-history":[{"count":1,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/125\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":126,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/125\/revisions\/126"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=125"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=125"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=125"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\n3\/2002<\/p>\n
\n
\n[1] Ilmasuojelu
\n[2] Lippu<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"