Terttu Ruuth os. Rantalainen 5.7.2001 – lyhennelm\u00e4n kokosi Seppo Rouhiainen 2002<\/p>\n
Lapsuuskotini sijaitsi Kaukolassa Ala-Kaukolan kyl\u00e4ss\u00e4. Meill\u00e4 oli suuri tila, jota is\u00e4ni j\u00e4i yksin hoitamaan is\u00e4ns\u00e4 ja veljiens\u00e4 kuoltua. T\u00e4m\u00e4 oli h\u00e4nelle perint\u00f6tila. Meit\u00e4 oli kaksi lasta, veljeni Matti ja min\u00e4. Nimi Matti oli meill\u00e4 viidenness\u00e4 polvessa. Is\u00e4n suku on tullut R\u00e4is\u00e4l\u00e4st\u00e4, talonpoikaissukua. Siin\u00e4 me veljeni kanssa kasvoimme kahdestaan. Ei ollut liijoin leikkikavereita. Penttil\u00e4n talo oli l\u00e4hin, eli Rouhiainen, jotka olivat meille sukua. Minun \u00e4itini Anni Rantalainen o.s. Rouhiainen oli Esko Rouhiaisen is\u00e4n serkku (?). Heill\u00e4 oli 10 poikaa ja 1 tytt\u00f6.<\/p>\n
Kotimme sijaitsi kaunilla paikalla, joki virtasi pihan poikki. Talo ja navetta sijaitsivat sillan toisella puolella. Savusauna ja riihi joen toisella puolella. Oli mukava saunan j\u00e4lkeen menn\u00e4 jokeen vilvoittelemaan. Set\u00e4ni olivat istuttaneet talon rinteeseen kuuset joskus 20-luvulla. Talvella lehm\u00e4t k\u00e4viv\u00e4t joesta juomassa vett\u00e4. Riihest\u00e4 tuli usein l\u00e4mmin rukiin tuoksu, kun is\u00e4ni ja \u00e4itini puivat ahosta niin sanotuilla hutkilla. Riihi oli l\u00e4mmitetty.<\/p>\n
Ala-Kaukola oli pieni kyl\u00e4, mutta kulttuuritoiminta oli hyvin vire\u00e4\u00e4. Tuntuu joskus haikealta muistella kun sinne j\u00e4iv\u00e4t kauniit lehtimets\u00e4t, makoisat mansikkamaat. Olen saanut Kaukolasta rikkaita muistoja, mitk\u00e4 ovat rohkaisevasti vaikuttaneet el\u00e4m\u00e4ni kulkuni mutkikkaalla tiell\u00e4.<\/p>\n
Monet lapsuusmuistot ovat s\u00e4ilyneet n\u00e4ihin p\u00e4iviin saakka. Kun mentiin Ruoslahteen, ylitimme joen kohdasta, miss\u00e4 oli v\u00e4h\u00e4n vett\u00e4. Hypimme pienten kivien yli. Taakse j\u00e4i Koljosen mummo mustine kahvipannuineen. Aukaistiin puisia ver\u00e4ji\u00e4 ja t\u00e4m\u00e4kin oli meist\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaista juhlan tuntua.<\/p>\n
Is\u00e4ll\u00e4ni oli paja aivan kosken partaalla. Kirvesmyllyn koski joka alempana muuttui vuolaaksi koskeksi, virtasi Myllysuon l\u00e4pi Totlampeen. Todenn\u00e4k\u00f6isesti t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on ollut aikoinaan my\u00f6skin mylly. Meist\u00e4 lapsista oli hauskaa katsella, kun is\u00e4 takoi hevosenkenki\u00e4. Siell\u00e4 oli iso palje, mit\u00e4 poljettiin. Perim\u00e4tieto kertoo, ett\u00e4 kuonakerrosten perusteella sielt\u00e4 on l\u00f6ydetty 5 pajan j\u00e4\u00e4nn\u00f6kset 1500-luvulta. Kev\u00e4isin kun vesi nousi, niin muistan kun suohon upposimme kaulaa my\u00f6ten. Hyvin t\u00e4st\u00e4 kuitenkin kaikesta selvisimme.<\/p>\n
Perim\u00e4tieto kertoo my\u00f6skin, ett\u00e4 Totlammen ja Kalliolammen l\u00e4heisyydess\u00e4 sijaitsevan Dismattaren m\u00f6yry -nimisen kallionj\u00e4rk\u00e4le louhikko on saanut nimen Pontus de la Cardien alip\u00e4\u00e4llik\u00f6iden mukaan. Vanhan Viipurin valtatien sanottiin olevan de la Cardien 1580-luvulla rakennuttama Sotatie.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 m\u00f6yry sijaitsi aivan meid\u00e4n kotimme l\u00e4heisyydess\u00e4. Kiersimme t\u00e4m\u00e4n hyvin kaukaa, meist\u00e4 lapsista t\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytti kovin jylh\u00e4lt\u00e4. Kalliolammella k\u00e4ytiin uimassa ja ongella, t\u00e4m\u00e4 oli pieni lampi. Kiersimme usein t\u00e4m\u00e4n ymp\u00e4ri ja liipeill\u00e4 saimme my\u00f6skin rapuja.<\/p>\n
Siin\u00e4 peltojen keskell\u00e4 oli sellainen kuin Heikkil\u00e4n Korpi. Siell\u00e4 oli hyv\u00e4 l\u00e4hde, jonne poikkesimme usein, kun jano yll\u00e4tti onkimatkan j\u00e4lkeen. Is\u00e4 oli tehnyt meille tuohista sellaiset liipit miss\u00e4 oli pitk\u00e4 varsi ja kauha, ja vesi maistui hyv\u00e4lt\u00e4. Haimme my\u00f6skin kotiimme t\u00e4\u00e4lt\u00e4 juomaveden.<\/p>\n
Olihan meill\u00e4 siell\u00e4 monenlaista toimintaa. Meill\u00e4 pidettiin ompeluseuroja. \u00c4iti oli pyh\u00e4koulun opettaja. K\u00e4ytiin my\u00f6skin lukukinkereill\u00e4, mit\u00e4 pidettiin eri taloissa. Sitten meill\u00e4 oli my\u00f6skin y\u00f6t\u00e4 niin sanottuja kortteerimiehi\u00e4, jotka tekiv\u00e4t sellaista rahtia. Veiv\u00e4t puita Inkil\u00e4\u00e4n sahattavaksi. Olin my\u00f6skin \u00e4itienp\u00e4ivill\u00e4 ja koulun juhlissa esiintym\u00e4ss\u00e4. Ja kokkokalliolla piiri\u00e4 py\u00f6ritettiin ja laulettiin kalliolle – kukkulalle, rakennan min\u00e4 majani. Ei ehditty rakentaa, muutimme Imatralle 1937.<\/p>\n
Ala-Kaukolaan perustettiin Nuorisoseura Raivaaja nimelt\u00e4\u00e4n 5. syyskuuta 1915. Is\u00e4ni Matti Rantalainen oli n\u00e4iss\u00e4 teht\u00e4viss\u00e4 puuhamiehen\u00e4 ja my\u00f6skin esimiesteht\u00e4viss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 seura toimi aina talvisotaan saakka. H\u00e4n oli my\u00f6skin Ven\u00e4j\u00e4nsaaren retkell\u00e4, minulla on kuva t\u00e4st\u00e4 huvilasta.<\/p>\n
Ja sitten muistan kun kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 katselimme veljeni kanssa ikkunasta, kun Rouhiaisten pojat ajeli lehmi\u00e4 siin\u00e4 meid\u00e4n alitse. Heill\u00e4 oli omat laitumet muistaakseni Riitamaniemess\u00e4. Tuntui silt\u00e4, ett\u00e4 nyt on tullut kes\u00e4.<\/p>\n
Talvi tuli ja oli paljon lunta. Kesken koulumatkan Penttil\u00e4n Jallu heitti minut lumeen. Is\u00e4 Leivo hevosen kanssa ehti h\u00e4t\u00e4\u00e4n ja peitti v\u00e4llyill\u00e4. Ja jatkui matka kotia kohti kaikessa rauhassa. Enp\u00e4 liijoin moista tapausta muistellut. Koulussa Jallu istui minun vieress\u00e4 paksu sarkapuku p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Ehk\u00e4 se minuakin l\u00e4mmitti kylm\u00e4ss\u00e4 luokassa. Vaikka olimme kyll\u00e4 joskus eri vuoroissa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Terttu Ruuth os. Rantalainen 5.7.2001 – lyhennelm\u00e4n kokosi Seppo Rouhiainen 2002 Lapsuuskotini sijaitsi Kaukolassa Ala-Kaukolan kyl\u00e4ss\u00e4. Meill\u00e4 oli suuri tila, jota is\u00e4ni j\u00e4i yksin hoitamaan is\u00e4ns\u00e4 ja veljiens\u00e4 kuoltua. T\u00e4m\u00e4 oli h\u00e4nelle perint\u00f6tila. Meit\u00e4 oli kaksi lasta, veljeni Matti ja min\u00e4. Nimi Matti oli meill\u00e4 viidenness\u00e4 polvessa. Is\u00e4n suku on tullut R\u00e4is\u00e4l\u00e4st\u00e4, talonpoikaissukua. Siin\u00e4 me<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[1],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/312"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=312"}],"version-history":[{"count":1,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/312\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":313,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/312\/revisions\/313"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=312"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=312"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=312"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}