![\"image004\"](\"http:\/\/rouhiainen.netfinn12.info\/wp\/wp-content\/uploads\/2014\/01\/image004.jpg\")
<\/a>Rouhiaisen sukuseura ry:n historiatiimi tutustui Kannaksen historiaan 27 – 30.6.2003 Karjala-lehden j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ll\u00e4, dosentti Pirjo Uinon ja arkkitehti Sari Kivim\u00e4en opastamalla lukijamatkalla<\/p>\nMatkasta kokosivat yhteenvedon Seppo, Eeva-Kaisa, Jukka, Katri ja Mirja Rouhiainen. Matkap\u00e4iv\u00e4kirja perustuu p\u00e4\u00e4osin Eeva-Kaisan ker\u00e4\u00e4miin muistiinpanoihin ja muut kirjoitukset ovat enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n tulosta ryhm\u00e4n j\u00e4senten keskin\u00e4isist\u00e4 pohdinnoista matkan aikana. Lopullisen asunsa yhteenveto sai tiimin yhdistetty\u00e4 tietonsa ja muokattua sen kotisivuille sopivaksi.<\/p>\n
Tiimi toivottaa lukijoille hyvi\u00e4 lukuhetki\u00e4!<\/p>\n
Historiatiimi<\/p>\n
1 Taustaa<\/strong><\/p>\n Karjalassa el\u00e4neet muistavat, millainen kotiseutu heill\u00e4 oli ja miten siell\u00e4 elettiin. Rivit ovat kuitenkin harvenneet ja me, joilla ei ole omakohtaisia muistoja paikoista, yrit\u00e4mme ker\u00e4t\u00e4 tietoa eri l\u00e4hteist\u00e4. Aikanaan olemme toki kuulleet asioista vanhemmilta sukupolvilta, mutta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 vastuu on siirtynyt tai siirtym\u00e4ss\u00e4 niille, jotka ehk\u00e4 ovat kokeneet evakkotien aivan pienen\u00e4 lapsena tai ovat karjalaista sukujuurta. Nykyisin my\u00f6s monet, joilla ei ole juuria Karjalassa, n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t saaneen kipin\u00e4n edist\u00e4\u00e4 Karjalan tuntemista.<\/p>\n K\u00e4vimme ensimm\u00e4isen kerran Kaukolassa elokuussa 1991, jolloin elettiin viel\u00e4 neuvostoaikaa, mutta alueella oli jo mahdollista liikkua. Matkalle osallistui yli kolmekymment\u00e4 sukulaista ja tutustuimme mm. Tontin, Totlammin ja Hautapellon Penttil\u00e4n paikkoihin.<\/p>\n Seuraavana vuonna k\u00e4vimme siell\u00e4 runsaan kymmenen sukulaisen voimin uudelleen, nyt elettiin neuvostoajan viimeisi\u00e4 aikoja ja tutustuimme Tontin lis\u00e4ksi Ohvolan ja Pentin Jussin Penttil\u00e4n paikkoihin. Toisella matkallamme sitten totesimme, ett\u00e4 seuraavaan k\u00e4yntiin saattaa kulua vuosia. N\u00e4hty\u00e4\u00e4n talvella 2003 Karjala-lehdess\u00e4 ilmoituksen matkasta, jossa oppaina toimivat arkeologi Pirjo Uino ja arkkitehti Sari Kivim\u00e4ki, Seppo totesi nyt olevan oikea aika l\u00e4hte\u00e4 kartuttamaan tietoja historiasta ja paikoista.<\/p>\n Sukulaisistamme matkalle ilmoittautuivat my\u00f6s Sepon vaimo Mirja, tytt\u00e4rens\u00e4 Katri ja veljens\u00e4 tyt\u00e4r Eeva-Kaisa. Tieto matkasta ja jo ilmoittautuneista laitettiin my\u00f6s kotisivujen keskustelupalstalle, jonka tuloksena ryhm\u00e4\u00e4n liittyi Sepon serkku Jukka. Kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n ryhm\u00e4ss\u00e4mme ei ole omakohtaista muistitietoa Karjalassa asumisen ajalta<\/p>\n Jotta matkasta saataisiin irti paras mahdollinen tulos, Seppo aloitti t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa my\u00f6s tutustumisen matkan kohteisiin erilaisten k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 olevien l\u00e4hteiden avulla. H\u00e4n kokosi internetist\u00e4 l\u00f6ytyvi\u00e4, erilaisia Karjala-aiheisia kirjoituksia ja Katri kantoi h\u00e4nelle Tampereen kirjastosta sek\u00e4 eri pit\u00e4jien historiateoksia ett\u00e4 muutakin l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 Karjala-aiheista kirjallisuutta, josta arveli olevan hy\u00f6ty\u00e4. Kev\u00e4\u00e4n kuluessa Seppo saikin koottua l\u00e4htij\u00f6ille yhteenvedon reitist\u00e4 ja paikoista taustatietoineen.<\/p>\n Tuossa vaiheessa sai matka my\u00f6s ty\u00f6nimen “Aikamatka Kannakselle”, lis\u00e4mainintana Juuret Kannaksella. Oli mukava havaita matkan j\u00e4lkeen, ett\u00e4 nimi oli mennyt my\u00f6s Karjala-lehden tietoon, koska toimittaja k\u00e4ytti sit\u00e4 matkaa k\u00e4sitelleess\u00e4 kirjoituksessaan.<\/p>\n Matkalle osallistuivat my\u00f6s Tontilla aikaisemmin asunutta Montosen sukua edustavat Eeva Korpinen ja Liisa Simonen ja paikallistuntemuksessa meit\u00e4 auttoi Kaukolassa runsaan kymmenen vuoden aikana yli 20 kertaa k\u00e4ynyt Pessin sukuseuran puheenjohtaja Tauno Pessi.<\/p>\n 2 Asiantuntevat oppaamme<\/strong><\/p>\n Matkalla oli kaksi kantavaa teemaa: arkkitehtuuri ja maisemat Sari Kivim\u00e4en vastuualueena sek\u00e4 arkeologia ja esihistoria Pirjo Uinon vastuualueena. Oppaamme olivat rakentaneet ohjelman, jossa sopivasti limittyiv\u00e4t alueen varhaisin historia ja rakentamistavat historiallisella ajalla. He olivat poimineet kohteita J\u00e4\u00e4skest\u00e4, Antreasta, Kirvusta, R\u00e4is\u00e4l\u00e4st\u00e4, K\u00e4kisalmesta ja sen maalaiskunnasta, Pyh\u00e4j\u00e4rvelt\u00e4, Kaukolasta, Sakkolasta, \u00c4yr\u00e4p\u00e4\u00e4st\u00e4 ja Viipurista. Oli luonnollista, ett\u00e4 tiest\u00f6n heikkous ja varsinkin muutokset niiden kunnossa johtivat jossakin m\u00e4\u00e4rin aikataulullisiin ongelmiin. Reitti\u00e4 muokattiin tarpeen mukaan ja er\u00e4it\u00e4 kohteita jouduttiin j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n v\u00e4liin. Kokonaisuus vastasi kuitenkin paremmin kuin hyvin sit\u00e4, mit\u00e4 olimme odottaneet.<\/p>\n Arkeologi Pirjo Uino ty\u00f6skentelee museovirastossa, miss\u00e4 h\u00e4nen vastuualueensa ovat Kymenlaakson sek\u00e4 Etel\u00e4-Karjalan arkeologiset l\u00f6yd\u00f6t. H\u00e4n on tutustunut Karjalan alueeseen vuodesta 1988 alkaen. V\u00e4it\u00f6skirjansa h\u00e4n teki rautakaudesta vuonna 1997. H\u00e4n toimii my\u00f6s dosenttina Helsingin yliopistossa. Arkkitehti Sari Kivim\u00e4ki on tehnyt diplomity\u00f6ns\u00e4 suomalaisesta rakennuskannasta Kannaksella. H\u00e4n on osallistunut Kannaksen rakennuskantaa dokumentoivalle ty\u00f6leirille ja mm. ollut dokumentoimassa Rouhiaisten Tontin tilaa. Erityinen piirre on se, ett\u00e4 vaikka Sari omien sanojensa mukaan on \u201churahtanut\u201d Kannakseen, niin sukujuuret eiv\u00e4t l\u00f6ydy Karjalasta p\u00e4in. Sari k\u00e4ytti Kannaksen rakennuskannasta kertoessaan kuvaavaa ilmaisua \u201cr\u00f6ntt\u00f6isyys\u201d.<\/p>\n Oppaat n\u00e4yttiv\u00e4t matkan edetess\u00e4 j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4n valittujen kohteiden l\u00f6ytymist\u00e4, olihan monien paikkojen kohdalla kulunut vuosia siit\u00e4, kun he olivat niill\u00e4 k\u00e4yneet. Sattui toistuvasti, ett\u00e4 tutusta paikasta edetty\u00e4mme arvioidun kilometrim\u00e4\u00e4r\u00e4n verran totesi opas edess\u00e4 olevan tienhaaran n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n tutulta, jolloin k\u00e4\u00e4nnyttiin sille. Isolla linja-autolla edettiin sitten milloin parempaa ja milloin heikompaa tiet\u00e4 pel\u00e4ten lukuisat Karjalan matkat hoitaneen kuljettajamme Lauri Paavilaisen lopulta joutuvan peruuttamaan auton takaisin p\u00e4\u00e4tielle kenties kilometrienkin takaa. Aina kuitenkin kuului lopulta: “Nyt min\u00e4 tunnistan paikan!” Asiassa auttoi luonnollisesti my\u00f6s se, ett\u00e4 joukossamme oli monia alueella jo kulkeneita ja paikkoja hyvin tuntevia retkel\u00e4isi\u00e4, jotka kertoivat kukin vuorollaan lis\u00e4\u00e4 ko. paikoista ja niill\u00e4 ennen sotaa asuneista ihmisist\u00e4.<\/p>\n Matkan alussa oppaat alustivat matkan teemoja selkein kuvauksin kertomalla yleisesti arkeologisista kaivauksista ja Kannaksen rakennuskannasta.<\/p>\n Kulttuuriperinn\u00f6n suojeluun liittyy monta mielenkiintoista n\u00e4k\u00f6kulmaa. Kulttuuriperinn\u00f6n s\u00e4ilytt\u00e4minen on laajasti tunnustettu ilmi\u00f6, johon liittyy mm. Haagissa vuonna 1954 tehty kansainv\u00e4linen sopimus kulttuuriperinn\u00f6n suojelusta. Suomen muinaismuistolaki on vanha, jo vuodelta 1666, nykyinen laki on vuodelta 1963. Museovirasto yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 luetteloa suojeltavista l\u00f6ydetyist\u00e4 arkeologisesti arvokkaista esineist\u00e4. Esine on lain mukaan jo l\u00f6ytyess\u00e4\u00e4n suojeltu eli laki eroaa olennaisesti esimerkiksi rakennusten suojelusta. Yli 100 vuotta vanhat muinaisesineet on ilmoitettava ja pyydett\u00e4ess\u00e4 my\u00f6s toimitettava museovirastoon. L\u00f6yt\u00f6paikkaa koskevat tiedot on liitett\u00e4v\u00e4 mukaan. Esineen l\u00f6yt\u00e4j\u00e4ll\u00e4 on Suomessa oikeus saada korvaus esineest\u00e4 eli t\u00e4lt\u00e4 osin laki eroaa esimerkiksi Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 olevasta laista. L\u00f6yt\u00e4j\u00e4 voi my\u00f6s valita palkkion sijasta erityisen kunniakirjan. T\u00e4m\u00e4 onkin vaihtoehto, jonka moni esineen l\u00f6yt\u00e4j\u00e4 on valinnut. Palkkion suuruus riippuu esineest\u00e4, yleinen palkkio on 50 -100 euroa. Esimerkiksi arvokkaampi miekka voi olla 500 euron palkkion arvoinen. Museovirastossa on 15000 muinaisj\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 rekisteriss\u00e4 ja niit\u00e4 on kahta eri tasoa: suojeltavat esineet ja tutkimalla poistettavat esineet.<\/p>\n Arkeologinen inventointi on aikaa viev\u00e4\u00e4, mutta t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4. Yleens\u00e4 erilaiset arkeologiset kohteet ja esineet ovat l\u00f6yt\u00f6paikkakunnalleen arvokkaita. Arvo l\u00f6ytyy tietysti itse paikan \/ esineen arvosta, mutta edelleen suurempi arvo tulee matkailusta, jos sit\u00e4 osataan hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4, ja opetuksellisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Esineen l\u00f6yt\u00e4j\u00e4n ei tarvitse pel\u00e4t\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 l\u00f6yt\u00f6paikka poistetaan k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Hallitseva maank\u00e4ytt\u00f6 turvataan tavalla tai toisella, vaikka rauhoitusp\u00e4\u00e4t\u00f6s tehd\u00e4\u00e4n, olkoonkin kyseess\u00e4 kiinte\u00e4 muinaisj\u00e4\u00e4nn\u00f6s tai irtain tavara.<\/p>\n Kannas on kokenut maantieteellisi\u00e4 muutoksia j\u00e4\u00e4kauden aiheuttamana, mutta my\u00f6s ihmisten tekemisen seurauksena. Vuoksi (suuri vuo, suuri vesi) on Saimaan kaakkoisosasta Laatokkaan laskeva Vuoksen vesist\u00f6n laskujoki. Vuoksi syntyi noin 3700 eKr. kun Saimaa etsi uusia uomia Laatokkaan. Nevan synty (noin 1350 eKr) ja Laatokan kallistuminen aiheutti sen, ett\u00e4 vesi pakkautui etel\u00e4\u00e4n. P\u00e4hkin\u00e4linnan kohdalla puhkesi uusi uoma, Laatokasta syntyi uusi reitti Suomenlahdelle. Vanha Vuoksen uoma kutistui 1600-luvulla ja edelleen vuoden 1857 tehty Kiviniemen koski aiheutti vanhan vuoksen kuivumisen. Kalevalassa sanotaan: “Kolme on koskea kovoa, kolme j\u00e4rve\u00e4 jaloa, kolme vuorta korkeata t\u00e4m\u00e4n ilman kannen alla: H\u00e4mehess’ on H\u00e4ll\u00e4py\u00f6r\u00e4, Kaatrakoski Karjalassa; ei ole Vuoksen voittanutta, yli k\u00e4ynytt\u00e4 Imatran.”<\/p>\n Rakennustarvikkeiden ja -taidon puute n\u00e4kyy maisemassa. Vanhat suomalaisten aikaiset asuinrakennukset ovat edelleen j\u00e4ljell\u00e4. Sivurakennukset, kuten aitat ja navetat ovat valitettavasti h\u00e4vinneet. Ennen sotaa Kannaksella elettiin maalaisel\u00e4m\u00e4\u00e4, omavaraistuotanto (viljely, kalastus) oli toimeentulon edellytys. Samassa pihapiiriss\u00e4 oli yleens\u00e4 omat taloudet eri perhekunnille. Sota ja uudelleenasutus aiheuttivat alueella elintapojen muutoksen. Omaisuuden sosialisointi yhteiseksi aiheutti sen, ett\u00e4 kotiel\u00e4imi\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 pidetty yksityistiloilla. T\u00e4m\u00e4 johti siihen, ett\u00e4 navetat j\u00e4iv\u00e4t tyhjilleen ja v\u00e4hitellen r\u00e4nsistyiv\u00e4t k\u00e4ytt\u00f6kelvottomiksi. Rakennukset p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t v\u00e4hitellen pala palalta l\u00e4mmikkeiksi.<\/p>\n Ven\u00e4l\u00e4isten asumistyyli oli hyvin sosiaalinen. Samaan taloon majoitettiin useita perheit\u00e4 ja puolil\u00e4mpim\u00e4t vintit otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Perheet eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 olleet sukua toisilleen, mutta my\u00f6s ven\u00e4l\u00e4isten l\u00e4mmin sukusuhde leimasi pihapiiri\u00e4. S\u00e4nkyjen m\u00e4\u00e4r\u00e4 talossa oli t\u00e4rke\u00e4, sukulaiset ymp\u00e4ri pit\u00e4j\u00e4\u00e4 olivat tervetulleet asumaan ja vierailemaan asunnossa. T\u00e4m\u00e4 johti my\u00f6s siihen, ett\u00e4 talon yhteyteen ja kylkiin rakennettiin kylki\u00e4isi\u00e4, eli laudoista kyh\u00e4ttyj\u00e4 rakennelmia. Rakennuksiin tehtiin uusia sis\u00e4\u00e4nk\u00e4yntej\u00e4. Rakennukset olivat suomalaisten ajoilta hajallaan aina maatilan ja peltojen yhteydess\u00e4. Sovhoosi- ja kolhoosi-ajatus eiv\u00e4t sopineet t\u00e4h\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n ja sotien j\u00e4lkeen toteutettiinkin laajamittainen rakennusten siirto toistensa yhteyteen. Monia taloja purettiin ja t\u00e4ss\u00e4 suuressa operaatiossa hajanaiset alueet tiivistettiin ahtaiksi kyliksi. K\u00e4ytt\u00f6\u00f6n tuli my\u00f6s elementtitekniikka ja lukuisat kerrostaloalueet. Varsinaista suomalaista kyl\u00e4maisemaa on hyvin v\u00e4h\u00e4n j\u00e4ljell\u00e4, talojen kivijalkoja ja pieni\u00e4 h\u00e4iv\u00e4hdyksi\u00e4 alueesta on aistittavissa.<\/p>\n Er\u00e4s ero suomalaisen ja ven\u00e4l\u00e4isen rakennustekniikan yhteydess\u00e4 oli se, ett\u00e4 suomalainen talon julkisivu tehtiin tiehen p\u00e4in, n\u00e4ytt\u00e4vyys oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Ven\u00e4l\u00e4inen tapa oli toteuttaa maan johtoportaalta tullut k\u00e4sky: \u201cn\u00e4m\u00e4 ihmiset tekev\u00e4t talon t\u00e4h\u00e4n\u201d. 60-luvulla tehdyille hirsirakennuksille olikin tyypillist\u00e4, ett\u00e4 ne oli rakennettu p\u00e4\u00e4ty tielle p\u00e4in.<\/p>\n 1800-luvun loppupuolella karjatalous kukoisti ja Pietari imi maitoa ja voita niin paljon, kun alueella pystyttiin tuottamaan. Alueelle ilmestyi my\u00f6s mets\u00e4- ja paperiteollisuutta. Esimerkiksi er\u00e4s t\u00e4rke\u00e4 tekij\u00e4 teollisuuden nousemisessa oli paperin teko puusta lumpun sijaista. Vuodesta 1860 aina vuoteen 1930 saakka ty\u00f6ntekij\u00f6iden m\u00e4\u00e4r\u00e4 alueella kolminkymmenkertaistui ja tuotanto jopa kertautui sadalla. Alueella tuotettiin 95 prosenttia Ven\u00e4j\u00e4n paperivaroista. 1900-luvun alueessa s\u00e4hk\u00f6 tuli ensin pieniin osuuskuntiin ja pienteollisuuteen ja siit\u00e4 edelleen v\u00e4hitellen kotitalouksiin. 1920-luvulla tehtiin suurj\u00e4nnitelinjoja.<\/p>\n 3 Matkap\u00e4iv\u00e4kirja<\/strong><\/p>\n 27.6.2003 Ensimm\u00e4inen matkap\u00e4iv\u00e4<\/p>\n Klo 5:00 (Tampere)<\/p>\n Kuljettaja Lauri Paavilaisen johdolla l\u00e4hti bussi Tampereen matkahuollon pihasta. Ensimm\u00e4iset kuljetettavat nousivat kyytiin, matkassa oli jo t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa liuta kaukolaisia Tauno Pessin ja h\u00e4nen vaimonsa sek\u00e4 nelj\u00e4n Rouhiaisen sek\u00e4 kahden Montosen suvun edustajan voimin. Tampereelta bussiin nousi my\u00f6s k\u00e4kisalmelaista vahvennusta ja lis\u00e4\u00e4 tulijoita poimittiin Iittalasta ja H\u00e4meenlinnasta.<\/p>\n Klo 7:30 (Helsinki)<\/p>\n Helsingiss\u00e4 matkaan nousi suurin osa porukasta mukana my\u00f6s matkan asiantuntijat, Pirjo Uino ja Sari Kivim\u00e4ki. Vuokko Rouhiainen oli meit\u00e4 vastassa tuomassa Sepolle pari Karjalaliiton ansiomerkki\u00e4. Vaikka merkkien vaihto Sepolle oli vain k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n j\u00e4rjestelyjen vuoksi t\u00e4llainen, tuli siit\u00e4 my\u00f6s symbolinen ele – tulivathan merkit nyt k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Kaukolan kautta ennen kuin ne annetaan saajalleen (hopeinen merkki luovutettiinkin Tapio Rouhiaiselle jo seuraavalla viikolla). Matka jatkui Helsingist\u00e4 edelleen Kotkan kautta Lappeenrantaan ja Imatralle.<\/p>\n Klo 11:00 (Lappeenranta)<\/p>\n Ennen Lappeenrantaa oli mahdollista vaihtaa ruplia, paketeissa oli 40 tai 50 euron paketteja. Kurssi oli sellainen, ett\u00e4 40 eurolla sai 1270 ruplaa. Jotain karjalaisesta rehellisyydest\u00e4 kertoo se, ett\u00e4 rahanvaihdon yhteydess\u00e4 oli liimautunut pari pakettia yhteen johtaen siihen, ett\u00e4 loppukassa ei ollut kohdallaan. Er\u00e4s matkaan osallistuja palautti huomatessaan ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen nipun, tuskin tuli edes karjalaiseen mieleen pit\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen tulo itsell\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Matka oli Karjalalehden lukijamatka ja yksi pys\u00e4hdyskohde olikin Karjalalehden tilat Lappeenrannassa. Osan ryhm\u00e4st\u00e4 tutustuessa Karjala-kauppaan, osa siirtyi lehden tiloihin nauttimaan kahvista ja pienest\u00e4 suolaisesta palasta, sitten vaihdettiin paikkoja. Lappeenrannan tori ja aurinkoinen ilma vetiv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen puoleensa. Ehtip\u00e4 siin\u00e4 aurinkoisella penkill\u00e4 istuessa t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tulliselvityskaavakkeen, jota tosin ei matkan aikana n\u00e4ytetty tai tarvittu. Er\u00e4\u00e4t lomakkeen kohdat aiheuttivat hieman hilpeytt\u00e4, kukapa nyt selvityskaavakkeeseen ruksaisi kohdan, ett\u00e4 matkatavaroissa on mukana radioaktiivista ainetta. My\u00f6s kohta \u201cpainotuotteita tai muuta tiedotusmateriaalia\u201d mietitytti, mik\u00e4h\u00e4n olisi ollut sellainen materiaali, joka olisi pit\u00e4nyt lappuun mainita…?<\/p>\n Lappeenrannasta nousivat kyytiin my\u00f6s Jukka sek\u00e4 Karjala-lehden toimitussihteeri P\u00e4ivi P\u00f6lj\u00f6. Viimeiset matkalaiset tulivat kyytiin Imatralta, jonka j\u00e4lkeen 50-paikkainen linja-auto olikin viimeist\u00e4 paikkaa my\u00f6den t\u00e4ynn\u00e4.<\/p>\n Klo 13:15 -14:30 (15:30 paikallista aikaa) (Pelkola \/ Svetogorsk, raja-asema)<\/p>\n Sujuvan Suomen puolen ohituksen j\u00e4lkeen ryhm\u00e4 joutui viipym\u00e4\u00e4n Ven\u00e4j\u00e4n tullissa jonkin aikaa ja ehti t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaksiosaisen meno-paluukortin, toinen tarkastaja vaati t\u00e4ytett\u00e4v\u00e4ksi molemmat osat, mutta toiselle kelpasi vain ensimm\u00e4inen osa t\u00e4ytettyn\u00e4. Olivatkohan saaneet ohjeensa eri aikaan Ven\u00e4j\u00e4n kehityst\u00e4? Tarmokkaat naistullihenkil\u00f6t p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t sitten viel\u00e4 tarkistaa pistokokein osan linja-auton tavaratilan matkalaukuista ja t\u00e4m\u00e4 vei jonkin verran aikaa.<\/p>\n Aikavy\u00f6hykkeen vaihtumisen yhteydess\u00e4 kuljettaja sanoi eritt\u00e4in kuvaavasti, ett\u00e4 \u201ckelloja siirret\u00e4\u00e4n tunti eteenp\u00e4in, mutta ajallisesti menemme 50 vuotta taaksep\u00e4in\u201d. T\u00e4m\u00e4 lausahdus tuli mieleen monta kertaa matkan aikana katsellessa ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. Ven\u00e4j\u00e4n puolella mikrofonin \u00e4\u00e4reen istuutui ja alueesta ennen ja nyt kertoili Kaija Linnahalme, J\u00e4\u00e4skest\u00e4 kotoisin oleva kokenut Ven\u00e4j\u00e4n k\u00e4vij\u00e4 ilmaisten rakennusten k\u00e4ytt\u00f6tarkoitusta ennen ja nyt tyyliin “meid\u00e4n koulu, heid\u00e4n hallintokeskus” tai “meid\u00e4n apteekki, heid\u00e4n apteekki”. Enson alue ja J\u00e4\u00e4ski ohitettiin pys\u00e4htym\u00e4tt\u00e4 ja suunta jatkui kohden Antreaa. Pensaikot estiv\u00e4t havaitsemasta, milloin ohitimme Vuoksen vastarannalla olevan entisen Rouhialan kyl\u00e4n.<\/p>\n Klo 16:15 – 16:30 (Antrea \/ Kamennogorsk)<\/p>\n Matka jatkui asfalttitiet\u00e4 pitkin, tosin tien laatu oli huonompi Suomen tiest\u00f6\u00f6n verrattuna. Eritt\u00e4in kauniissa lehmus-maisemassa sijaitsevat Antrean kirkon rauniot olivat vaikuttava n\u00e4ky. Sari kertoi kirkon rakenteesta ja n\u00e4ytti niin pohjapiirroskuvia kuin my\u00f6s vanhoja valokuvia viel\u00e4 kukoistavasta kirkosta. Kirkonm\u00e4est\u00e4 on tehty muistopuisto Suomen ja Ven\u00e4j\u00e4n valtioiden v\u00e4lisell\u00e4 sopimuksella. Hautausmaan alueelle oli kasvanut jo sankka kasvillisuus. Hautausmaa lienee yksi niit\u00e4 harvoja, jossa vanhat suomalaiset hautakivet ovat saaneet j\u00e4\u00e4d\u00e4 paikoilleen. (valokuvia)<\/p>\n Klo 17:00 \u2013 17:30 (Sokanlinna)<\/p>\n Klo 17:30 \u2013 18:30 (Matka R\u00e4is\u00e4l\u00e4\u00e4n)<\/p>\n Matka jatkui Antreasta Leinj\u00e4rven kautta Kirvuun ja t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa tuli muutos alkuper\u00e4iseen ohjelmaan, kun tien huonouden ja tiukan aikataulun vuoksi aiottu matka Kirvun kirkolle j\u00e4i v\u00e4liin. Matkaa jatkettiin pys\u00e4htym\u00e4tt\u00e4 Sairalan kautta kohti R\u00e4is\u00e4l\u00e4\u00e4 huonoa hiekkatiet\u00e4 pitkin keskinopeuden ollessa 30 km\/h. Hiekkatien muuttuessa taas asfalttitieksi tuli kommentti, ett\u00e4 \u201cvihdoin moottoritie\u201d. Silt\u00e4 se tuntui.<\/p>\n Klo 19:00 (K\u00e4kisalmi \/ Priozjorsk)<\/p>\n Laatokan l\u00e4nsirannalla sijaitseva K\u00e4kisalmi ja Hotelli K\u00e4kisalmi oli ryhm\u00e4n majapaikkana kolme seuraavaa y\u00f6t\u00e4. Ennen majoittumista ryhm\u00e4 k\u00e4vi katsastamassa paikallisen kaupan ja t\u00e4ydent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 varastoja. Hotelli K\u00e4kisalmi on alueen asukkailta suljettu alue, jossa sijaitsee my\u00f6s sanatorio (parantola) eli veteraanien kuntoutuskeskus. (valokuvia). Markkinointiyhti\u00f6 Futurist Oy kertoo kotisivuillaan hotellista n\u00e4in:<\/p>\n Hotelli-Sanatorio K\u00c4KISALMI<\/p>\n Osoite Leningradskoje shosse 1, puh. ja faksi +7 812 79 2-31-35. Ydinkeskustasta noin 2 km Pietariin p\u00e4in, kauniilla paikalla, omalla puistoalueella, K\u00e4kisalmen linnan vieress\u00e4 sijaitseva sanatorio. 25 kahden hengen huonetta, joissa WC ja suihku. Huoneita my\u00f6s ilman mukavuuksia. K\u00e4yt\u00e4v\u00e4tiloja uusittu kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2003 (ei huoneita). Ruokailut erillisess\u00e4 ruokalarakennuksessa. Tanssisali, elokuvasali, biljardi, venevuokraus, uimaranta. Alue on aidattu ja portilla on valvonta.<\/p>\n Hotellihuoneet sijaitsivat kolmessa kerroksessa. Kahden hengen huoneissa oli oma kylpyhuone, jonka kunto oli suomalaisen mittapuun mukaan kehno, mutta varmaankin paikallisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta hyv\u00e4. L\u00e4mmint\u00e4 vett\u00e4 tuli vain tiettyin\u00e4 aikoina vuorokaudesta, aamulla klo 7:00 l\u00e4htien muutaman tunnin eteenp\u00e4in ja toisen kerran uudelleen iltapuolella. Tosin kaikkiin huoneistoihin ei l\u00e4mmint\u00e4 vett\u00e4 tullut lainkaan ja niiden onnekkaiden huoneissa, joissa vesi l\u00e4mpeni, piti l\u00e4mminvesikraana valuttaa yli 10 minuuttia ennen kuin vett\u00e4 pystyi sanomaan edes haaleaksi. Joidenkin valuttama vesi oli ruosteisen n\u00e4k\u00f6ist\u00e4.<\/p>\n Hotellin iltapala tarjoiltiin erillisess\u00e4 rakennuksessa. Alkupalaksi oli kurkkua, tomaattia ja leip\u00e4\u00e4 sek\u00e4 kaalikeittoa yhden lihapalan kera. P\u00e4\u00e4ruokana oli perunamuusia, pihvi sek\u00e4 purkkiherneit\u00e4. J\u00e4lkiruoaksi tarjoiltiin teet\u00e4 maukkaan pullan kera. Juomana oli kivenn\u00e4isvett\u00e4 pullollinen per p\u00f6yt\u00e4, laseina toimi posliinimukit. Kuohuviinipullo oli mahdollista ostaa paikallisesti ajatellen kalliiseen viiden euron hintaan ja vasta pyynn\u00f6st\u00e4 p\u00f6yt\u00e4\u00e4n saatiin edes muovimukit, johon t\u00e4t\u00e4 makeaa paikallista samppanjaa oli mahdollista kaataa. Suomalaisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta ateria oli ankea, mutta koska takana oli jo pitk\u00e4 p\u00e4iv\u00e4, n\u00e4lk\u00e4iset suomalaiset tyhj\u00e4siv\u00e4t kuuliaisesti lautasensa. Taisivat meid\u00e4n annoksemme kuitenkin p\u00e4ihitt\u00e4\u00e4 varusmiesten annokset!<\/p>\n Illallisen j\u00e4lkeen Sari veti pienen kierroksen K\u00e4kisalmen keskustaan torin laidalle ja kertoili paikallisesta rakennuskulttuurista. K\u00e4velimme my\u00f6s komealle uudelle luterilaiselle kirkolle. Se on upea kivikirkko, jonka kattorakenteet ovat tuhoutuneet tulipalossa vuosi tai kaksi sitten. L\u00f6ytyip\u00e4 my\u00f6s ne kerrostalot, joissa vuonna 1991 olleella matkalla olimme perhemajoituksessa. Sis\u00e4\u00e4n emme kehdanneet menn\u00e4, mutta ehk\u00e4p\u00e4 siell\u00e4 olisivat asuneet meid\u00e4n yst\u00e4v\u00e4lliset is\u00e4nt\u00e4mme edelliskerralta.<\/p>\n 28.6.2003 Toinen matkap\u00e4iv\u00e4<\/p>\n Klo 8:00 (Hotelli K\u00e4kisalmi)<\/p>\n Toinen matkap\u00e4iv\u00e4 valkeni harmaana ja sateisena. Varsinkin ensimm\u00e4isiss\u00e4 kerroksissa majailleet valittivat koleasta y\u00f6st\u00e4, ylim\u00e4\u00e4r\u00e4iset viltit olivat tarpeen. Hotellin aamiainen sis\u00e4lsi kasvisten (kurkkua ja tomaattia) lis\u00e4ksi keitetyn kananmunan, tuoremehua (purkillinen p\u00f6yt\u00e4\u00e4 kohti), leip\u00e4\u00e4, kaurapuuroa sek\u00e4 kahvia\/teet\u00e4. Joku osasi kertoa, ett\u00e4 hotellin tarjoilijan kuukausiansio olisi ollut 800 ruplaa.<\/p>\n Klo 9:00 (K\u00e4kisalmi, Vuoksen ranta)<\/p>\n Matkan toinen varsinainen extreme-osuus koettiin heti aamusta, kun ryhm\u00e4 l\u00e4hti venematkalle Vuokselle. Paatti kantoi juuri bussilastillisen rohkeita karjalaisia, takana olevilla m\u00e4rill\u00e4 penkeill\u00e4 l\u00e4mmitti vain toisen l\u00e4heisyys. Katosta veneess\u00e4 ei ollut. Osa joukosta sijoittui etukannelle, tosin kippari joutui v\u00e4lill\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n sumutorvea, ett\u00e4 matkustajat huomasivat siirty\u00e4 pois kuljettajan ikkunan edest\u00e4<\/p>\n Klo 10:00 (Suotniemi)<\/p>\n Pirjo johdatti ryhm\u00e4n kauniin alueen l\u00e4pi aina rautakautiseen kalmisto- ja uhrikivialueeseen. Paikalla on paikkakunnalta suurin l\u00f6ydetty, jopa 24-kuppinen kuppikivi ja kaksi kuppikalliota. Kuppien k\u00e4ytt\u00f6tarkoitus lienee liittynyt jonkinlaisten uhrilahjojen antamiseen jumalille. Alueella tehdyt kaivaukset ovat valottaneet muinaisaikojen elintapaa ja antaneet arvokasta tietoa mm. viljelystavoista. Paikalla on tehty kaivauksia 1885 Theodor Schvindtin toimesta. Paikalta l\u00f6ydetyt kalmistot ja poikkeuksellisen arvokkaat hopeaesineet on ajoitettu ajalle 1100 -1300 jKr. Aleksander Saksa ja Pirjo Uino tekiv\u00e4t uusimmat kaivaukset alueella vuonna 1991. Uinon kertomus maan\u00e4ytteen surkeasta kohtalosta Viipurin rautatieasemalla kuvasi hyvin sit\u00e4, miten asiat voivat olla eriarvoisia riippuen henkil\u00f6st\u00e4. Vaikka aseman henkil\u00f6-kunnalle s\u00e4ilytyslokeroon j\u00e4tetty n\u00e4yte oli \u201cvain multaa\u201d, jonka pystyi heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n menem\u00e4\u00e4n, n\u00e4yte olisi ollut arvokasta tietoa arkeologisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. (valokuvia)<\/p>\n Klo 12:15 \u2013 13:00 (Venematka takaisin K\u00e4kisalmeen)<\/p>\n Venematka takaisin K\u00e4kisalmeen sujui koleissa tunnelmissa ja linja-autokuskin keitt\u00e4m\u00e4t kahvit sek\u00e4 pienet suolaiset palat maistuivat eritt\u00e4in hyv\u00e4lt\u00e4 hotellin pihalla. Taisipa aika moni k\u00e4yd\u00e4 laittamassa lis\u00e4\u00e4 vaatetta p\u00e4\u00e4lle ja vaihtamassa kuivia sukkia jalkaan t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa matkaa.<\/p>\n Klo 14:00 (Matka Kaukolaan)<\/p>\n Osa ryhm\u00e4st\u00e4 l\u00e4hti Sarin matkassa Pyh\u00e4j\u00e4rvelle ja l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n sek\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n Varho-patsasnavettaa, joka oli onnekkaasti sitten l\u00f6ytynytkin. Samaan aikaan osa kaukolaisia suunnisti paikallisten taksien kyydiss\u00e4 kohti Kaukolaa. Taksien hinnaksi neuvoteltiin 20 \u20ac\/tunti eli matka tuli maksamaan taksia kohden 50 -60 \u20ac. Tontilla k\u00e4ynnist\u00e4 kerrotaan eri yhteydess\u00e4 enemm\u00e4n.<\/p>\n Klo 18:00 (K\u00e4kisalmen linna)<\/p>\n Matkan ohjelmaan kuului ohjelmallinen ilta K\u00e4kisalmen linnan pihassa ja keskiaikainen illallinen. Pirjo kertoi linnan pihalla alueella tehdyist\u00e4 kaivauksista. Taas osoitus ven\u00e4l\u00e4isest\u00e4 toimintakulttuurista oli todisteena linnan pihassa, kun ven\u00e4l\u00e4isten kanssa sovittu maan tasoitus kaivauksen j\u00e4lkeen oli j\u00e4\u00e4nyt tekem\u00e4tt\u00e4 ja kaivauskohta n\u00e4kyi pienen\u00e4 kumpareena, tosin kasvillisuuden peitt\u00e4m\u00e4n\u00e4. Museoon ja py\u00f6re\u00e4\u00e4n torniin tutustumisen j\u00e4lkeen siirryimme keskiaikaisiin vaatteisiin pukeutuneiden nuorten johdattelemana tornin yl\u00e4kertaan illalliselle.<\/p>\n Illallinen oli eritt\u00e4in hyv\u00e4: alkupalaksi oli tehty m\u00e4tileip\u00e4 ja lautasella odotti kokonainen, eritt\u00e4in herkullinen savustettu kuha ja kupissa pieni salaatti. Ruokajuomaksi p\u00f6yt\u00e4\u00e4n oli katettu valmiiksi pullollinen olutta. J\u00e4lkiruoaksi oli maukas leivos. Taas er\u00e4s osoitus ven\u00e4l\u00e4isest\u00e4 kulttuurista oli se, ett\u00e4 kaikki alkoholi, vodka ja viini, joka p\u00f6yt\u00e4\u00e4n kannettiin, oli maksutonta, mutta vedest\u00e4 olisi joutunut maksamaan erikseen. Illallista s\u00e4esti kaunis huilumusiikki ja k\u00e4vip\u00e4 er\u00e4s ryhm\u00e4n j\u00e4senkin soittamassa kauniin s\u00e4vellyksen. (valokuvia)<\/p>\n Illallisen j\u00e4lkeen ohjelma jatkui linnan pihalla pienten leikkien kera. Kaksi miespuolista ryhm\u00e4l\u00e4ist\u00e4 kutsuttiin lavalle mittelem\u00e4\u00e4n voimiaan ja kisailemaan valitsemastaan naisesta. Tosin voimasuhteet eiv\u00e4t olleet ehk\u00e4 kohdallaan, kun lavalle nousi Jukka ryhm\u00e4n suurikokoisimpana henkil\u00f6n\u00e4. Vastassa olevalla ei ollut kovinkaan paljon mahdollisuutta taistella naisestaan, vaikka avuksi riensi my\u00f6s ohjelman vet\u00e4j\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 ryhm\u00e4 ohjattiin tanssiin, jossa pienen kuvion avulla v\u00e4lill\u00e4 vaihdettiin paria. Tosin Sepolla k\u00e4vi sik\u00e4li huonosti, ett\u00e4 viimeisess\u00e4 vaihdossa pariksi ilmestyi toinen miespuolinen henkil\u00f6…<\/p>\n J\u00e4lkeenp\u00e4in kuulimme, ett\u00e4 ruoka ja esiintyj\u00e4t meille olisi hankittu per\u00e4ti Pietarista asti. Osa porukasta siirtyi viel\u00e4 py\u00f6re\u00e4\u00e4n torniin viett\u00e4m\u00e4\u00e4n iltaa ja rohkeimmat k\u00e4viv\u00e4t jopa tornin huipulla todella jyrkkien portaiden kautta. Maisemat olivat huikeat, mutta alastulo oli teht\u00e4v\u00e4 tiukasti kaiteista ja portaista kiinni pit\u00e4en. Illanvietto jatkui viel\u00e4 osalla porukasta hotellihuoneissa ja taisipa osa k\u00e4yd\u00e4 tutustumassa my\u00f6s K\u00e4kisalmen keskustan tarjontaan.<\/p>\n 29.6.2003 Kolmas matkap\u00e4iv\u00e4<\/p>\n Klo 9:30<\/p>\n Kolmas p\u00e4iv\u00e4 valkeni sateisena. Hotellin tarjoama aamiainen ei tarjonnut muuta yll\u00e4tyst\u00e4 edelliseen verrattuna, paitsi ett\u00e4 puuro oli t\u00e4ll\u00e4 kertaa tehty riisist\u00e4. Linja-auto ohjasi nokkansa Myllypellon kautta kohti R\u00e4is\u00e4l\u00e4\u00e4 ja edelleen kohti Valkialammen kivikautisia asuinpaikkoja. Samalta alueelta l\u00f6ytyi my\u00f6s jatkosodan alkuvaiheen aikainen ven\u00e4l\u00e4isen tykist\u00f6n tuliasema monine korsuineen. Valkialammen asuinpaikka l\u00f6ytyi vuonna 1999, jolloin harjanteelta l\u00f6ytyi kolme asumuspainannetta eli osaksi maahan syvennetty\u00e4 talonpohjaa. Vastaavanlaisia asumuspainanteita on l\u00f6ytynyt Karjalasta t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 noin 25 kappaletta, muualta Suomesta niit\u00e4 on ollut pitk\u00e4\u00e4n tiedossa tuhansia.<\/p>\n Klo 11:00 \u2013 12:00 (R\u00e4is\u00e4l\u00e4 \/ Melnikonov)<\/p>\n Matka jatkui kohti R\u00e4is\u00e4l\u00e4\u00e4, jossa tutustuttiin jylh\u00e4\u00e4n kirkkoon. Kirkolta k\u00e4veltiin R\u00e4is\u00e4l\u00e4n Hovin p\u00e4\u00e4rakennuksen ohi kohti Hovin kalmistom\u00e4ke\u00e4. Paikalla on ollut pronssikauden asuinpaikkoja ja kaivauksissa on l\u00f6ydetty ristiretkiajan ja keskiajan kalmistoa sek\u00e4 pronssikauden keramiikkaa. Kirkolta jatkoimme Pyh\u00e4j\u00e4rvelle viev\u00e4n tien suuntaan ja matkalla pys\u00e4hdyimme tutustumassa R\u00e4is\u00e4l\u00e4n Opiston paikkaan, josta matka sitten jatkui Tiurin linnasaarelle. (valokuvia)<\/p>\n Klo 12:00 \u2013 14:00 (Tiuri)<\/p>\n R\u00e4is\u00e4l\u00e4n Tiurin muinaislinnan alue sijaitsee saarella, mutta ajan saatossa ja vesist\u00f6n pienentyess\u00e4 t\u00e4st\u00e4 on vaikea saada kuvaa. Raunioista saa vain pienen h\u00e4iv\u00e4hdyksen siit\u00e4, mit\u00e4 keskiajalla alueella on sijainnut. Lehmusten ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4 alue olisi ollut varsin kaunis paikka, jolleiv\u00e4t paikan roskaisuus ja metallipurkkikasat olisi h\u00e4irinnyt. L\u00f6ytyip\u00e4 paikalta my\u00f6s kivi, johon on painettu ristikuvio. Mihin tarkoitukseen, siit\u00e4 ei ole varmuutta. Karjala-lehti tarjosi kuohuviinit ja maittavat kahvit pikkusuolaisineen, jonka j\u00e4lkeen matka jatkui kohti Konnitsaa. (valokuvia)<\/p>\n Klo 14:30 (Konnitsa)<\/p>\n Pyh\u00e4j\u00e4rven Konnitsan kyl\u00e4st\u00e4 on l\u00f6ytynyt 1930-luvulla kivikautinen asuinpaikka, jolla kuitenkin pystyttiin tekem\u00e4\u00e4n peltojen vuoksi vain pieni\u00e4 kaivauksia. Pirjo Uino kertoi, ett\u00e4 kun arkeologit olivat k\u00e4yneet kysym\u00e4ss\u00e4 paikallisilta asukkailta, ovatko n\u00e4m\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neet mit\u00e4\u00e4n erikoisia esineit\u00e4 pelloiltaan, n\u00e4m\u00e4 olivat pudistaneet p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Arkeologit olivat l\u00e4hteneet pelloille kiertelem\u00e4\u00e4n ja l\u00f6yt\u00e4neet sielt\u00e4 monenlaista kivikautista esinett\u00e4. Kun n\u00e4it\u00e4 esineit\u00e4 oli n\u00e4ytetty asukkaille, n\u00e4m\u00e4 olivat h\u00e4mm\u00e4stynein\u00e4 tunnistaneet monia l\u00f6yt\u00e4mi\u00e4\u00e4n esineit\u00e4, he eiv\u00e4t vain olleet tiet\u00e4neet niiden olleen kivikautisia. Perunapellon laidasta l\u00f6ytyi my\u00f6s nyt kvartsikivi\u00e4, joita ei l\u00f6ydy maisemasta muuten, ovat ilmeisesti paikalle tuotua kivikautista raaka-ainetta. (valokuvia)<\/p>\n Matka suuntautui kohti K\u00e4kisalmea pienelle tauolle ennen matkaa Kaukolaan. Tiedon murusena voisi kertoa, ett\u00e4 kallein bensa taisi maksaa 11.80 ruplaa litra (noin 0.33 euroa), diesel maksoi noin 8.50 ruplaa litra (noin 0.24 euroa). Autokanta oli aika ristiriitainen. Edelleen valtaosa autoista oli Suomesta tuotua Ladaa, mutta nyt liikenteess\u00e4 oli nyt my\u00f6s eritt\u00e4in hyv\u00e4laatuista l\u00e4nsiautoa.<\/p>\n Matka kohti Kaukolaa l\u00e4hti edelleen sateisen koleassa ilmassa. Jo edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 oli katsottu, kuinka matkan varrelle joku henkil\u00f6 on rakentamassa itselleen uutta asuntoa, tai paremminkin sanottuna linnaa. Muutenkin vanhan asutuksen ohessa n\u00e4kyi nyt enemm\u00e4n ns. datsoja eli ven\u00e4l\u00e4isten huviloita.<\/p>\n Klo 16:30 (Koverila)<\/p>\n Koverilasta on l\u00f6ytynyt eritt\u00e4in rikkaita kalmistoja. Kekom\u00e4en kaivauksilta on nostettu yl\u00f6s pukuja, joista on tehty pukurekonstruktioita eli Muinais-Karjalan ja Kaukolan puku. Pirjo ei halunnut meid\u00e4n menev\u00e4n kyseiselle Kekom\u00e4en kummulle, vaan katselimme paikkaa tielt\u00e4 k\u00e4sin. Varmaankin on paikallaan olla osoittamatta paikallisille asukkaille, ett\u00e4 alueella voisi olla jotakin erityisen kiinnostavaa, etteiv\u00e4t n\u00e4m\u00e4 alkaisi k\u00e4yd\u00e4 sit\u00e4 l\u00e4pi esimerkiksi miinaharavalla.<\/p>\n Paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 matkatoverimme Sinikka Lehtinen kertoi omasta suurprojektistaan eli Muinais-Karjalan puvun teosta. H\u00e4n on tehnyt kaiken kankaista ja metallit\u00f6ist\u00e4 l\u00e4htien, joten puku on todella kunnioitettava saavutus. Muistoksi t\u00e4st\u00e4 Lehtinen jakoi kaikille postikortin, johon t\u00e4m\u00e4 puku on kuvattuna taiteilija Marjaliisa Pitk\u00e4rannan tekem\u00e4n\u00e4. My\u00f6hemmin Viipurissa Sinikka Lehtinen jakoi matkatovereilleen toisen postikortin, johon oli kuvattuna Viipurin puku sek\u00e4 tuttuja Viipurin n\u00e4ht\u00e4vyyksi\u00e4 Pitk\u00e4rannan piirt\u00e4m\u00e4n\u00e4.<\/p>\n Klo 16:00 (Kaukola \/ Sevastjanovo)<\/p>\n Kaukolan kirkko vaikutti edellisen k\u00e4yntimme (v. 1991) j\u00e4lkeen hieman rapistuneemmalta. Ikkunoita ja ovia peitt\u00e4neet laudat oli poistettu, ja katosta oli yksi pala pelti\u00e4 pois, siit\u00e4 kohtaa valui vett\u00e4 sis\u00e4lle. Kirkosta piti 1990-luvulla tehd\u00e4 ilmeisesti nuorisotila, mutta jostain syyst\u00e4 n\u00e4in ei tapahtunutkaan. Sen j\u00e4lkeen komea tiilikirkko on rapistunut omissa oloissaan.<\/p>\n (valokuvia)<\/p>\n Klo 18:00 (Liinamaa Riukj\u00e4rvi)<\/p>\n Riukj\u00e4rvi ja Piiskunsalmi ovat tunnettuja kivikautisia asuinpaikka-alueita, joilla tehtiin kaivauksia 1900-luvun alkupuolella. Alueen l\u00f6yd\u00f6t muodostivat aikoinaan Suomen kansallismuseon kivikauden kokoelmien p\u00e4\u00e4osan. Riukj\u00e4rven ymp\u00e4rill\u00e4 on useita tunnettuja asuinpaikkoja, jotka sijoittuvat tasaisesti n. 21 m:n korkeudelle, muinaisen rantaviivan tuntumaan. Riukj\u00e4rvell\u00e4 on ollut kenties yht\u00e4jaksoista asutusta pitemp\u00e4\u00e4n kuin miss\u00e4\u00e4n muualla Kannaksella. Paikalliset talonpojat tekiv\u00e4t pelloilta runsaasti l\u00f6yt\u00f6j\u00e4, joita l\u00e4hettiv\u00e4t jopa viikoittain Museo-virastolle. Suuri osa t\u00e4st\u00e4 materiaalista on viel\u00e4 k\u00e4ym\u00e4tt\u00e4 l\u00e4pi, ja siin\u00e4 olisikin Pirjo Uinon mukaan eritt\u00e4in hyv\u00e4 aineisto v\u00e4it\u00f6skirjan tekemist\u00e4 ajatellen. Muutama on kuulemma aloittanutkin, mutta aineiston laajuus on v\u00e4sytt\u00e4nyt ennen pitk\u00e4\u00e4.<\/p>\n J\u00e4rveen p\u00e4in viett\u00e4v\u00e4 rinne kasvoi perunaa, maan on vuokrannut kollektiivitilalta pietarilainen yritt\u00e4j\u00e4, joka toimittaa tuotteet Pietariin. Useimmat kollektiivitilat n\u00e4yttiv\u00e4t olevan eritt\u00e4in huonossa kunnossa, karjaa ei en\u00e4\u00e4 ole eik\u00e4 peltoja viljell\u00e4. Rakennukset rapistuvat.<\/p>\n Klo 20:00 (K\u00e4kisalmi)<\/p>\n Jo aika nuutunut ryhm\u00e4 nautti hotelli-illallisen, joka ei poikennut muuten ensimm\u00e4isen illan ateriasta, paitsi pihvi oli vaihtunut jauhelihapihviksi. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen osa porukasta teki viel\u00e4 pienen k\u00e4velylenkin kaupalle. Hinnoista voisi mainita sen verran, ett\u00e4 2 kappaletta 0.25 l vodkapulloa (40%) maksoi yhteens\u00e4 66 ruplaa eli noin 1.80 euroa. Litran pullo Sibirskaja-vodkaa taas maksoi 133 ruplaa ja puolen litran konjakkipullo 136 ruplaa (molemmat siis noin 3.90 euroa). Savukeaski maksoi kioskissa 25,50 ruplaa ja kaupassa 25 ruplaa.<\/p>\n 30.6.2003 Viimeinen matkap\u00e4iv\u00e4<\/p>\n Viimeisen aamun ateria ei edelleenk\u00e4\u00e4n aiheuttanut yll\u00e4tyst\u00e4, mutta nyt puuro oli vaihtunut, t\u00e4ll\u00e4 kertaa tattariksi. Matka jatkui nyt matkalaukkujen pakkauksen ja avainten luovutuksen j\u00e4lkeen K\u00e4kisalmen mlk:n halki kohden Pyh\u00e4j\u00e4rve\u00e4 ja Sakkolaa. Viel\u00e4 ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 K\u00e4kisalmesta kierrettiin hieman aluetta. K\u00e4ytiin Waldhofin tehtaan portilla ja Laatokan rannassa k\u00e4ydess\u00e4mme n\u00e4imme tehtaan takana ikuisesti savuavan kuorikasan. Ajettiin my\u00f6s pieni lenkki, jolla n\u00e4htiin alkuper\u00e4isi\u00e4 tehtaan ja kaupungin rakennuksia. K\u00e4kisalmelaisrouva kertoi, ett\u00e4 h\u00e4nen h\u00e4it\u00e4\u00e4n oli tanssittu kierroksella n\u00e4hdyss\u00e4 tehtaan kerhorakennuksessa. Ajaessamme kohti Pannusaarta kertoi Paula Koho el\u00e4v\u00e4isesti K\u00e4kisalmen ja linnan historiasta.<\/p>\n Klo 10:15 \u2013 10:45 (Pannusaari)<\/p>\n Pannusaaren nauhakyl\u00e4 Sakkolassa sijaitsee kauniilla harjulla ja oli eritt\u00e4in mielenkiintoinen kohde. Se on kaiketi ainoa tyyppi\u00e4\u00e4n s\u00e4ilynyt nauhakyl\u00e4, tosin siell\u00e4kin on ven\u00e4l\u00e4isten rakentamia taloja jo vanhojen suomalaisten v\u00e4liss\u00e4, mutta pystyimme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, millainen kyl\u00e4 on alun perin ollut. Oli kaunis harju, sen alla laaja viljelysalue ja sen takana toinen harju. V\u00e4ljyytt\u00e4 ja maisemaa riitti. (valokuvia)<\/p>\n<\/a>Suvun kantapaikka on Penttil\u00e4 Kaukolan Hautapellon kyl\u00e4ss\u00e4, valokuva elokuulta 1991<\/p>\n<\/a>N\u00e4in kuvaili Pirjo:<\/p>\n<\/a>Sari kuvaili rakentamista seuraavalla tavalla:<\/p>\n<\/a>Sokanlinna Antrean alueella oli matkan ensimm\u00e4inen ns. extreme-osuus. Pienen mets\u00e4taipaleen ja kiipe\u00e4misen j\u00e4lkeen eteemme aukesivat jylh\u00e4t kalliot. Nimest\u00e4\u00e4n huolimatta kyseess\u00e4 ei ole ihmisen rakentama linna vaan luonnon muokkaama luolasto. Alueelta l\u00f6ytyi mm. kaksi kananmunan muotoista, vaaka-asennossa olevaa hiidenkirnua, joista ainakin toiseen mahtui seisomaan. Alueelle liittyi paljon mielenkiintoista historiaa, sit\u00e4 oli k\u00e4ytetty niin isovihan aikana piilottelupaikkana kuin my\u00f6hemmin nuorison kokoontumispaikkanakin. Sokanlinnasta ei olisi ollut pitk\u00e4 matka Korpilahden alueelle, josta on l\u00f6ydetty kuuluisa Antrean verkko. (valokuvia)<\/p>\n<\/a>Matkan j\u00e4lkeen saatoimme lukea Karjala-lehdest\u00e4 tarkemmin, mit\u00e4 matkalla mukana ollut Paula Koho kirjoitti hotellialueen historiasta: Kun linna alkoi keskiajan lopulla k\u00e4yd\u00e4 pieneksi, siirtyi osa sotav\u00e4est\u00e4 salmen toiselle puolelle, jonne muodostui kaupunki ollen kuitenkin osa linnoitusta. T\u00e4st\u00e4 muodostui aikaa my\u00f6ten sotav\u00e4en k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 alue kasarmeineen ja my\u00f6hemmin siin\u00e4 oli sitten mm. mielisairaala. Suomen itsen\u00e4istytty\u00e4 sinne siirtyi Savon J\u00e4\u00e4k\u00e4riprikaati, Neuvostoliiton aikana siell\u00e4 oli varuskunta ja nyt Ven\u00e4j\u00e4n aikana siell\u00e4 on hotellitoimintaa, veteraanien kuntoutuslaitos ja varuskunta. Vaikka siell\u00e4 on hotelli, on se suljettu paikallisilta ihmisilt\u00e4. Alue oli kaunis, mutta niin rakennuksia kuin muutenkin ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 leimasi jonkin asteinen rappeutuminen. Puistomainen ymp\u00e4rist\u00f6 valitettavasti j\u00e4i tutustumatta tarkemmin ja vasta paluumatkalla saimme kuulla, mit\u00e4 kaikkea ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 itse asiassa olisi l\u00f6ytynytk\u00e4\u00e4n. Alueella majaili my\u00f6s siis paikallisia armeijan sotapoikia eli yksi rakennuksista toimi viel\u00e4 kasarmina. Samoin n\u00e4imme pihalla veteraaneja kunniamerkkeineen.<\/p>\n<\/a>Kolmen vartin venematkan j\u00e4lkeen saavuimme entisess\u00e4 K\u00e4kisalmen mlk:ssa olevaan Suotniemeen. Alueella ollut kartano on sijainnut paikallaan ainakin jo 1500-luvulla. Alueella on sijainnut fajanssi-tehdas, joka on tuottanut ainoana Suomessa aitoja fajanssiastioita. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 s\u00e4ilyneet Suotniemess\u00e4 tehdyt posliiniastiat ovat arvossaan ja varsinkin ne onnekkaat ryhm\u00e4l\u00e4iset, jotka t\u00e4llaisen omistivat, osasivat kunnioittaa omaisuuttaan.<\/p>\n<\/a>Toisena kisana oli keih\u00e4\u00e4nheitto, jossa my\u00f6s isoista raameista taisi olla apua, ainakin voittaja taisi olla sama kuin ensimm\u00e4isess\u00e4 kisassa. V\u00e4leiss\u00e4 paikalliset nuoret esittiv\u00e4t keskiaikaisia tansseja, jotka muistuttivat jonkin verran Irlantilaista \u201criver dance\u201d-tanssia. Tosin loppuvaiheessa heid\u00e4n kanssaan jutellessa, mainitsimme heille t\u00e4m\u00e4n sanan, niin he v\u00e4h\u00e4tteliv\u00e4t irlantilaista tanssia vain \u201cshow\u201d:ksi, heid\u00e4n tanssinsa on sit\u00e4 aitoa alkuper\u00e4ist\u00e4. P\u00e4\u00e4siv\u00e4tp\u00e4 Eevat (Rouhiainen ja Korpinen) viel\u00e4 lopuksi vauhdikkaaseen tanssiin. Kunhan kuvioon p\u00e4\u00e4si sis\u00e4lle, niin vauhdikas tanssi sujui mallikkaasti. (valokuvia)<\/p>\n<\/a>Konnitsaan on rakennettu kaunis tsasouna<\/p>\n<\/a>Kuvassa Mirja, Jukka ja Eeva-Kaisa sankari-hautamuistomerkill\u00e4 Kaukolan hautausmaalla<\/p>\n