{"id":452,"date":"2003-07-01T15:06:45","date_gmt":"2003-07-01T15:06:45","guid":{"rendered":"http:\/\/rouhiainen.netfinn12.info\/wp\/?p=452"},"modified":"2016-02-27T11:17:15","modified_gmt":"2016-02-27T11:17:15","slug":"jehu","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/?p=452","title":{"rendered":"Jehu"},"content":{"rendered":"<p>Muuttaessamme 1940-luvun lopulla Ruovedelle oli meill\u00e4 kaksi hevosta, ruuna &#8220;Jehu&#8221; ja tamma &#8220;T\u00e4hti&#8221;. Asuimme aluksi Pekkalan kartanon l\u00e4hell\u00e4, niemen k\u00e4rjess\u00e4 sijainneessa Kalliolinna-nimisess\u00e4 huvilassa, jossa asui monia muitakin evakkoperheit\u00e4. T\u00e4lt\u00e4 ajalta muistan, kuinka is\u00e4 ja veljeni rahtasivat, luultavasti Iimaassa olevalta erilliselt\u00e4 mets\u00e4palstalta, tervaskantoja meille polttopuiksi, niist\u00e4 he pilkkoivat hellaan sopivia palasia. Tervaksista syntyi piippuihin tietysti runsaasti nokea ja mieleeni on j\u00e4\u00e4nyt naisv\u00e4en s\u00e4ik\u00e4hdys, kun sitten syttyi nokipalo. Palo taisi sammua itsekseen ilman suurempia seuraamuksia.<\/p>\n<p>Taisi olla ensimm\u00e4inen kes\u00e4mme Omennusper\u00e4ll\u00e4, kun is\u00e4 tuli er\u00e4\u00e4n\u00e4 aamuna ulkoa ja kertoi hevosten karanneen laitumelta. J\u00e4ljet n\u00e4kyiv\u00e4t tiell\u00e4 ja veljeni l\u00e4htiv\u00e4t hevosten per\u00e4\u00e4n. He seurasivat j\u00e4lki\u00e4 pari kymment\u00e4 kilometri\u00e4 ja tavoittivat ty\u00f6juhdat Korkeakoskelta. Joukolla sitten ihmeteltiin, mik\u00e4 sai hevoset moiselle matkalle. P\u00e4\u00e4teltiin sitten, ett\u00e4 ne olivat tuumanneet l\u00e4hte\u00e4 takaisin Kaukolaan, suunta oli ainakin sinne p\u00e4in.<\/p>\n<p>T\u00e4hdest\u00e4 minulle ei ole j\u00e4\u00e4nyt erityisempi\u00e4 muistikuvia, mutta tulkoon kerrotuksi t\u00e4m\u00e4 yksitt\u00e4inen tapahtuma. Hevonen hermostui kerran minuun niin, ett\u00e4 k\u00e4vi kiinni ja heilutteli minua kannatellen hampaillaan paidan selk\u00e4myksest\u00e4. Olin tyhmyyksiss\u00e4ni jotenkin s\u00e4ikytellyt sit\u00e4. T\u00e4st\u00e4 hevosesta luovuttiin jo melko varhaisessa vaiheessa 50-luvulla.<\/p>\n<p>Jehu oli muistini mukaan syntynyt 1937 ja k\u00e4ynyt is\u00e4n saamien tietojen mukaan sotareissun aina Karhum\u00e4ess\u00e4 asti. Muistelen is\u00e4n kertoneen sen olleen my\u00f6s Porin lentokent\u00e4n rakennust\u00f6iss\u00e4, josta seurasi, ett\u00e4 se oli kovin arka koville \u00e4\u00e4nille, kuten ukkonen tai ampuminen. Is\u00e4 uskoi arkuuden olleen seurausta kantojen r\u00e4j\u00e4yttelyst\u00e4 lentokentt\u00e4ty\u00f6maalla. Lentelev\u00e4t kannon kappaleet olivat hevoseen osuessaan saaneet aikaan pelon ampumisjys\u00e4hdyksi\u00e4 kohtaan, ei luultavasti niink\u00e4\u00e4n tykist\u00f6n tuli.<\/p>\n<p>Mielest\u00e4ni Jehu oli viisas ja rauhallinen seuralainen. Totesin monesti, ett\u00e4 minun t\u00e4ytynee teititell\u00e4 sit\u00e4, koska se oli niin paljon minua vanhempi ja kokeneempi. Pojan kloppina sain usein tehd\u00e4 peltot\u00f6it\u00e4 Jehun kanssa, l\u00e4hinn\u00e4 jyr\u00e4n ja haravakoneen kanssa. Kokeneena ja kaiken n\u00e4hneen\u00e4 se tunnisti, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ajaja oli muita kokemattomampi ja niinp\u00e4 se esimerkiksi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 Kamrik-jyr\u00e4\u00e4 vet\u00e4ess\u00e4\u00e4n osasi n\u00e4ytell\u00e4 minulle niin perin loppuun uupunutta hevosta, se pys\u00e4hteli v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 huohottamaan ik\u00e4\u00e4nkuin oli tehnyt kuolemaa. Sitten se ilmiselv\u00e4sti virnisteli minulle, kun sai puijatuksi minua. Kun huomasin t\u00e4m\u00e4n enk\u00e4 antanut sen pett\u00e4\u00e4 itse\u00e4ni, mentiin eteenp\u00e4in vauhdilla kuten muidenkin ohjastaessa, kunnes sama yritys toistui taas seuraavalla kerralla.<\/p>\n<p>Jehun selk\u00e4 oli yl\u00e4osasta melko kapea, selk\u00e4ranka kohosi sel\u00e4st\u00e4 ulkonevana, josta johtui, ett\u00e4 ratsastaminen Jehun sel\u00e4ss\u00e4 k\u00e4vi yleens\u00e4 istumalihaksille. Jehu oli kuitenkin mieliss\u00e4\u00e4n jonkun hyp\u00e4tess\u00e4 sen selk\u00e4\u00e4n ja niinp\u00e4 sill\u00e4 tuli usein ratsastettua hankalasta tuntemuksesta huolimatta.<\/p>\n<p>Er\u00e4\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4, jonkin juhlapyh\u00e4n aattona, tuulen tyynnytty\u00e4 iltaa kohti l\u00e4hti is\u00e4 kylv\u00e4m\u00e4\u00e4n Timotei-hein\u00e4n siement\u00e4, joka on hyvin kevytt\u00e4 ja siten vaatii kylvett\u00e4ess\u00e4 tyynen s\u00e4\u00e4n. Tuon aikainen hein\u00e4siemenen kylv\u00f6kone oli poikittain oleva pitk\u00e4 &#8220;laatikko&#8221; ik\u00e4\u00e4nkuin yksipy\u00f6r\u00e4isen kottik\u00e4rryn p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Joskus sit\u00e4 ty\u00f6nnettiin ilman vetojuhtaa kuten kottik\u00e4rry\u00e4, mutta suuremman alan ollessa kyseess\u00e4 pantiin Jehu sen eteen vet\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4. Koska is\u00e4n oli pidett\u00e4v\u00e4 kylv\u00f6konetta molemmin k\u00e4sin, oli hevosen ohjastaminen samanaikaisesti hankalaa. Niinp\u00e4 is\u00e4 k\u00e4ski minut mukaansa. En kuitenkaan halunnut k\u00e4vell\u00e4 niin suurta alaa hevosta ohjastaen, joten kiipesin sen selk\u00e4\u00e4n ja ohjastin sit\u00e4 ratsailta. Kyll\u00e4 sitten tuntui istumalihaksissa viel\u00e4 muutaman p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeenkin, kylvett\u00e4v\u00e4 ala oli per\u00e4ti kolme-nelj\u00e4 hehtaaria.<\/p>\n<p>Meille hankittiin traktori jo aivan 50-luvun alussa. Joskus p\u00e4\u00e4teltiin Jehun ilmeist\u00e4, ett\u00e4 sit\u00e4 otti p\u00e4\u00e4h\u00e4n, kun mokoma meluava kapine oli tullut tekem\u00e4\u00e4n sille kuuluvia t\u00f6it\u00e4. Ajoittain Jehulle riitti kyll\u00e4 t\u00f6it\u00e4, kun traktoria k\u00e4ytettiin my\u00f6s Pentin tilan t\u00f6iss\u00e4 Nallilla Teiskossa.<\/p>\n<p>Saattoi olla jo ennen traktoriaikaa, kun olin is\u00e4n mukana hakemassa tiilialustoja Tapiosta. Matkaa Tapioon oli noin 10 kilometri\u00e4. Lavoja oli paljon, kuorma korkea. Hakolan m\u00e4ess\u00e4 hevoselta sitten loppuikin sitten vauhti, kuorma pyrki luhistumaan ja is\u00e4n kanssa ty\u00f6nsimme hevosen apuna k\u00e4rry\u00e4 m\u00e4ke\u00e4 yl\u00f6s. Samanlaisen hevoselle l\u00e4hes ylivoimaisen tilanteen muistan olleen, kun is\u00e4n kanssa ajoimme Sourusta jyrkkien m\u00e4kien yli isoja olkikuormia pihattonavettamme kuivikkeeksi. Luonnollisesti Jehu hoiti usein tukkien ja polttopuiden vet\u00e4misen mets\u00e4st\u00e4, isot hein\u00e4- ja viljakuormat latoon ja kaikenlaisia muita tavanomaisia taloudessa tarvittavia tavaroiden siirt\u00e4misi\u00e4. Silt\u00e4 l\u00f6ytyi sitekytt\u00e4 ja voimaa.<\/p>\n<p>Tekniikka oli siihen aikaan viel\u00e4 monessa suhtessa kehityksens\u00e4 alkuvaiheissa, n\u00e4in my\u00f6s akut olivat viel\u00e4 kehnoja virtal\u00e4hteiksi ja ison dieselmoottorin k\u00e4ynnist\u00e4minen tuotti yleens\u00e4 hankaluuksia. T\u00e4st\u00e4 johtuen traktoria s\u00e4ilytetiin navetan vintille johtavan sillan yl\u00e4p\u00e4\u00e4ss\u00e4 niin, ett\u00e4 k\u00e4ynnistys voitiin hoitaa painovoiman avulla. Jarru pohjaan, kytkin pohjaan, viitosvaihde p\u00e4\u00e4lle, sitten jarru irti ja vauhdin noustessa riitt\u00e4v\u00e4sti kytkin yl\u00f6s, jolloin traktorin massa ja vauhti py\u00f6r\u00e4ytti moottorin k\u00e4yntiin.<\/p>\n<p>Er\u00e4\u00e4n kerran oli traktorin akun tyhjennytty\u00e4 my\u00f6s m\u00e4kistartti ep\u00e4onnistunut ja traktori seisoa j\u00f6k\u00f6tti tasamaalla navetan edess\u00e4. Keinoksi keksittiin valjastaa Jehu traktorin eteen ja antaa sen nyk\u00e4ist\u00e4 kone k\u00e4yntiin. K\u00e4ynnistys onnistui asiallisesti, mutta olipa meill\u00e4 naurussa pitelemist\u00e4, kun hevonen sen j\u00e4lkeen k\u00e4\u00e4nsi p\u00e4\u00e4ns\u00e4 traktoriin p\u00e4in ja h\u00f6r\u00e4hteli naurun pilke silm\u00e4kulmassaan. Ajatteli varmaankin, ett\u00e4 tarvitsipa mokomankin kone h\u00e4nt\u00e4 kuitenkin avukseen.<\/p>\n<p>Jehu oli jo noin kolmenkymmenen vuoden i\u00e4ss\u00e4, kun olin opiskelemassa ja siten poissa kotoa. Is\u00e4ll\u00e4 oli tapana syksyisin, kun viljat oli korjattu ja tuorerehut tehty, aidata koko peltoalue yhdell\u00e4 piikkilangalla joutokarjalle, samalla laitumella vietti sitten Jehukin p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4. Ilmojen viiletty\u00e4 el\u00e4imet ajettiin y\u00f6ksi sis\u00e4tiloihin navettaan. Er\u00e4\u00e4n kerran olin tullut lauantaina iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 Turusta viikonlopuksi kotiin ja Kauko sanoi illalla saunan l\u00e4mmetess\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4yp\u00e4 sin\u00e4 ajamassa mullikat laitumelta sis\u00e4lle, mutta hypp\u00e4\u00e4p\u00e4 niit\u00e4 ajaessasi Jehun selk\u00e4\u00e4n, et tarvitse ohjaksiakaan. El\u00e4imet olivat tuolla kerralla aivan laitumen perimm\u00e4isess\u00e4 osassa, matkaa navetalle oli l\u00e4hes puoli kilometri\u00e4. Patistin mullikat liikkeelle kohti pihapiiri\u00e4 ja hypp\u00e4sin Jehun selk\u00e4\u00e4n. Voi sit\u00e4 intoa, mill\u00e4 vanha hevonen paimensi karjan kotiin. Se toimi aivan kuin kokenut cowboy-ratsu. Jos jokin mullikoista k\u00e4\u00e4ntyi sivulle, kaarsi Jehu innoissaan ohjaamaan sen muun karjan mukaan. T\u00e4m\u00e4n muistelemisesta ja kertomisesta olen pit\u00e4nyt viel\u00e4 vuosikymmeni\u00e4 my\u00f6hemminkin.<\/p>\n<p>Jehua muisteli vuonna 2002 Seppo<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Muuttaessamme 1940-luvun lopulla Ruovedelle oli meill\u00e4 kaksi hevosta, ruuna &#8220;Jehu&#8221; ja tamma &#8220;T\u00e4hti&#8221;. Asuimme aluksi Pekkalan kartanon l\u00e4hell\u00e4, niemen k\u00e4rjess\u00e4 sijainneessa Kalliolinna-nimisess\u00e4 huvilassa, jossa asui monia muitakin evakkoperheit\u00e4. T\u00e4lt\u00e4 ajalta muistan, kuinka is\u00e4 ja veljeni rahtasivat, luultavasti Iimaassa olevalta erilliselt\u00e4 mets\u00e4palstalta, tervaskantoja meille polttopuiksi, niist\u00e4 he pilkkoivat hellaan sopivia palasia. Tervaksista syntyi piippuihin tietysti runsaasti<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[1],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/452"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=452"}],"version-history":[{"count":1,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/452\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":453,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/452\/revisions\/453"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=452"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=452"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=452"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}