{"id":321,"date":"1991-09-05T13:31:17","date_gmt":"1991-09-05T13:31:17","guid":{"rendered":"http:\/\/rouhiainen.netfinn12.info\/wp\/?p=321"},"modified":"2016-02-27T11:19:21","modified_gmt":"2016-02-27T11:19:21","slug":"kaytiiha-siel-myokii","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/?p=321","title":{"rendered":"K\u00e4ytiih\u00e4 siel my\u00f6kii"},"content":{"rendered":"

K\u00e4ytiih\u00e4 siel my\u00f6kii eli<\/strong>
\n“Rakkaat Rouhiaiset” juuriaan etsim\u00e4ss\u00e4<\/p>\n

T\u00e4ysi bussilasti Rouhiaisen Sukuseura ry:n j\u00e4seni\u00e4 l\u00e4hti elokuun alun perjantaiaamuna kohti K\u00e4kisalmea ja suvun entist\u00e4 asuinpaikkaa Kaukolaa. Sukuseuran puheenjohtaja Veikko ja sihteeri Seppo paimensivat laumaansa hyv\u00e4ll\u00e4 menestyksell\u00e4.<\/p>\n

Bussin ratissa istui luovutettuun Karjalaan suuntautuneen matkailun todellinen veteraani, monitoimimies Ahosen Eki. Auton ohjaaminen ammattimiehen ottein tuntui olevan vain yksi h\u00e4nen sivuteht\u00e4vist\u00e4\u00e4n. P\u00e4\u00e4ty\u00f6n\u00e4 oli matkalaisten ajan tasalla pit\u00e4minen ja asiantunteva huolehtiminen heid\u00e4n kaikinpuoleisesta hyvinvoinnistaan. Mikrofonin v\u00e4lityksell\u00e4 kuultiin hyvin harkittuja toimintaohjeita, reitin varrelle osuneiden entisen Karjalan pit\u00e4jien historiaa, runoa tai laulua aina tilanteen ja tarpeen mukaan. Samasta tuutistahan ilmaisu “rakkaat Rouhiaisetkin” oli muuten per\u00e4isin. Ja kun se peijakkaan poika osasi viel\u00e4 verrattain v\u00e4h\u00e4isist\u00e4 ik\u00e4vuosistaan huolimatta opastaa meit\u00e4 ihan oikealla tavalla huumorinpilke silm\u00e4kulmassa. Me Rouhiaisen sukuseuran j\u00e4senetk\u00e4\u00e4n kun emme taida kuulua niihin maan hiljaisiin, joilla olisi malttia \u00e4\u00e4nett\u00f6min\u00e4 kuunnella v\u00e4h\u00e4nk\u00e4\u00e4n pitempi\u00e4 selostuksia.<\/p>\n

K\u00e4kisalmeen<\/strong><\/p>\n

Tienvarsin\u00e4kym\u00e4t eiv\u00e4t Vaalimaan ja Viipurin v\u00e4lill\u00e4 sen paremmin kuin muuallakaan isommin silm\u00e4\u00e4 ilahduttaneet. Harvat viel\u00e4 pystyss\u00e4 olleet alkuper\u00e4israkennukset olivat ajan hampaan pahoin j\u00e4rsimi\u00e4. Uudemmat lienee viisainta sivuttaa vaitiololla.<\/p>\n

Pienemm\u00e4t pellot oli mets\u00e4 valloittanut jo aikoja sitten, eik\u00e4 suurempienkaan kunnossa ollut kehumista. Ainoatakaan viljankortta ei koko matkan aikana sattunut silm\u00e4\u00e4n. Perunaa viljeltiin siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 v\u00e4h\u00e4isill\u00e4 pinta-aloilla. Hein\u00e4nkorjuu oli viel\u00e4 t\u00e4ydess\u00e4 k\u00e4ynniss\u00e4 elokuun alkup\u00e4ivin\u00e4, jolloin kuivattu hein\u00e4 alkaa tunnetusti muuttua per\u00e4ti riittoisaksi, joskaan ei maittavaksi talviruokinnassa. Mieliinpainuvimpia my\u00f6nteisi\u00e4 n\u00e4kymi\u00e4 olivat entisen muolaalaisen Kuusaan hovin pelloilla laiduntanut satap\u00e4inen lehmikarja sek\u00e4 Kannaksen metsien mustikkasadosta todistanut marjastajien suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4.<\/p>\n

Viipuri<\/strong><\/p>\n

\"kaukola91_2\"<\/a>

Kiviniemen silta.<\/p><\/div>\n

Viipurissa pidettiin lyhyt tauko rautatieasemalla. Seuraava tauko oli parin r\u00e4j\u00e4ytetyn bunkkerin l\u00e4hettyvill\u00e4 ns. virallisella pys\u00e4hdyspaikalla, jota oli virheellisesti ryhdytty kutsumaan Mannerheim-linjaksi. Jo Viipurissa ehdittiin saada hieman esimakua markkinatalouden levi\u00e4miseen liittyvist\u00e4 ilmi\u00f6ist\u00e4. Toiselle taukopaikalle kuin taikomalla ilmestyneet “automarketit” eli takaluukku myyntitavaraa t\u00e4yteen ahdetut pikkuautot mit\u00e4 erilaisimmin tavoin asiakasta l\u00e4hestyneine “myyntitykkeineen” vasta kuitenkin osoittivat mist\u00e4 oikeastaan oli kysymys. Pysyv\u00e4ksi ihmettelyn aiheeksi j\u00e4i Suomen usein parjatunkin markan huikea kurssi ruplaan verrattuna. Mahtoikohan kaikkien tavaroiden hinta vastata edes raaka-ainekustannuksia? Finski-turistilla oli kerrankin tilaisuus tuntea itsens\u00e4 vauraan maan vauraaksi edustajaksi<\/p>\n

Seuraava tauko pidettiin sitten Sakkolassa Kiviniemen sillan liepeill\u00e4. Matka jatkui sen j\u00e4lkeen K\u00e4kisalmeen, jossa sy\u00f6tiin ensin illallinen entisess\u00e4 osuusmeijerin talossa toimivassa ravintolassa. Samassa paikassa tarjottiin sittemmin my\u00f6s aamiaiset ja sielt\u00e4 saatiin lounaan asemasta ev\u00e4\u00e4t kun lounasaikana oltiin muualla. Ajan hampaan nakerrukset n\u00e4kyiv\u00e4t selv\u00e4sti ravintolatiloissa, jotka eiv\u00e4t muutoinkaan vastanneet meik\u00e4l\u00e4isi\u00e4 vaatimuksia. Sen sijaan ruokaa oli riitt\u00e4v\u00e4sti ja sen laatu olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisen hyv\u00e4, er\u00e4iden leivonnaisten osalta jopa erinomainen.<\/p>\n

Kaukolaan ja takaisin<\/strong><\/p>\n

\"kaukola91_1\"<\/a>

Kaukolan kirkko.<\/p><\/div>\n

Suurin osa matkalaisista teki jo perjantai-iltana retken Kaukolan kirkolle ja hautamusmaalle, jolta l\u00f6ytyi suomalaisten ja ven\u00e4l\u00e4isten sodissa kuolleiden muistoksi yhteistuumin paljastettu muistolaatta sek\u00e4 p\u00e4\u00e4ns\u00e4 menett\u00e4nyt vapaussodan sankaripatsas muistolaattoineen.<\/p>\n

Sit\u00e4 ennen oli K\u00e4kisalmessa majoituttu yksityisperheisiin, kaksi tai kolme matkalaista kuhunkin. Majoitustapa todettiin kotimatkalla yksimielisesti parhaaksi mahdolliseksi, sill\u00e4 ven\u00e4l\u00e4inen vieraanvaraisuus ja yst\u00e4v\u00e4llisyys p\u00e4\u00e4siv\u00e4t siten oikeuksiinsa.<\/p>\n

Lauantaina l\u00e4hdettiin aamiaisen j\u00e4lkeen Kaukolaan per\u00e4ti 13 taksilla, joista jokainen sai kolme matkustajaa. Taksa oli 50 markkaa tunnilta. Suurin osa takseista suuntasi matkansa Ala-Kaukolaan Totlammin tienoille, mutta suvun j\u00e4seni\u00e4 oli asunut muuallakin. Matkan varrella n\u00e4htiin uutuutena Kaarlahteen perustettu graniittitehdas, jonka l\u00e4heisyyteen oli noussut ja nousemassa useita suuria kerrostaloja. Ne kuten kirkolle entisen Pappilan tienoille rakennetut kerrostalot tai muutkaan matkan varrella n\u00e4hdyt betonirakennelmat eiv\u00e4t erityisemmin kaunistaneet kaukolaista maisemaa.<\/p>\n

Kaikkien retkel\u00e4isten syvimpi\u00e4 tuntoja entisill\u00e4 kotipihoillaan on mahdoton arvata. Kysymyksess\u00e4 oli liian arat asiat. Kun jo edesmenneitten sukupolvien vuosikymmenien ahkeralla ty\u00f6ll\u00e4 ja nykyihmisten mielest\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n tiukalla s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4isyydell\u00e4 rakennetusta pihapiirist\u00e4 saattoi olla j\u00e4ljell\u00e4 vain yksi matkansa p\u00e4\u00e4t\u00e4 selv\u00e4sti l\u00e4hestyv\u00e4 pihakuusi ja l\u00e4hes miehenkorkuisen hein\u00e4n seasta vaivoin l\u00f6ydetyt tuvan portaat, tai kun entiset huolella hoidetut viljavat peltosarat olivat muuttuneet surkeaksi joutomaaksi, taisi pala nousta kovapintaisimmankin kurkkuun. Tulipa siin\u00e4 v\u00e4kisin pohtineeksi ihmisel\u00e4m\u00e4n tarkoitustakin. Joku muu mukana ollut saattoi tosin n\u00e4hd\u00e4 asian toisinkin.<\/p>\n

Kaukolasta palattua ohjelmassa oli omalla bussilla suoritettu K\u00e4kisalmen kiertoajelu. Paikallisen oppaan selostuksessa oli viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 er\u00e4it\u00e4 Kaukolan pojan korvassa s\u00e4r\u00e4hdelleit\u00e4kin sanontoja. Oman matkani yhdeksi huippukohdaksi muodostui ajo taksilla Kaukolan hiekkarannalle ja kylpy sen kirpe\u00e4nkylmiss\u00e4, p\u00e4in rantaa suuntautuneissa korkeiksi kohonneissa aalloissa. Sit\u00e4 seuranneen hyvin nukutun y\u00f6n j\u00e4lkeen tuntui todella mukavalta her\u00e4t\u00e4 ihan oikean kukon kiekumiseen, jota oli tullut viimeksi kuulluksi vuosikymmeni\u00e4 sitten.<\/p>\n

Kotia kohti<\/strong><\/p>\n

Sunnuntaina suunnattiin is\u00e4nt\u00e4v\u00e4en hyv\u00e4stelyn ja aamiaisen j\u00e4lkeen bussin keula j\u00e4lleen kotia kohti. “Automarketit myyntitykkeineen” toimivat kaikilla pys\u00e4hdyspaikoilla jos mahdollista viel\u00e4 tehokkaammin kuin tulomatkalla. Olihan kohderyhm\u00e4 livist\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja sen joillakin j\u00e4senill\u00e4 saattoi viel\u00e4 olla Suomen markkoja vasta Neuvostoliiton tullin ja valtakunnan rajan v\u00e4lill\u00e4 sijaitsevassa verovapaassa myym\u00e4l\u00e4ss\u00e4 tuhlattavaksi.<\/p>\n

Varsinainen pohjanoteeraus n\u00e4htiin Viipurin kauppatorilla. Kauppahallin edustalla konsertoinut torviviisikko aloitti turistien rahojen ker\u00e4\u00e4miseksi tarkoitetun ohjelmansa per\u00e4ti Maamme-laululla. Pahimmillaan l\u00e4hes k\u00e4siksi k\u00e4ynyt kaupantekij\u00f6iden ja kerj\u00e4\u00e4vien pikkupoikien lauma seurasi finskituristeja kuin hai laivaa kulkivatpa he mihin tahansa. Matkan jatkuessa tehdyn pienen kiertoajelun n\u00e4kym\u00e4t entisist\u00e4 upeista rakennuksista eiv\u00e4t mielialaa parantaneet. Alaspa oli vajonnut oi entinen viipuri vihanta.<\/p>\n

Loppumatka kotimaan puolelle sujui molemmat tullit mukaan lukien kerrassaan asiallisesti ja sutjakasti. Bussimatkan jatkuessa kohti Tamperetta yksi ja toinen alkoi varmaankin tehd\u00e4 matkastaan er\u00e4\u00e4nlaista henkil\u00f6kohtaista tilinp\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4. Omaani lasken kuuluvan sek\u00e4 my\u00f6nteisi\u00e4 ett\u00e4 kielteisi\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4. Viimeksi mainituksi olen jo edell\u00e4 moneen otteeseen todennut metsien kasvua lukuun ottamatta odottamattomat ankeat yleisn\u00e4kym\u00e4t. Kaikkien kaupank\u00e4yntimenetelm\u00e4tk\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t oikein vieh\u00e4tt\u00e4neet. Jos markkinatalouteen siirtyminen edellytt\u00e4\u00e4 ehdottomasti moisia lieveilmi\u00f6it\u00e4, niin hitto viek\u00f6\u00f6n, minun puolestani koko markkinatalouden. Nykytilanne suomen markan ja ruplan huikeine arvostuseroineen ei tosin voine jatkua miten kauan tahansa.<\/p>\n

Turisteille tarjotuissa palveluissa tuntuu puutteellisen palveluvarustuksen ohella olevan pullonkaulana kokemuksen ja byrokraattisten perinteiden pahemmin vaivaamien osalta palveluhalunkin puute. Viimeksi mainittuja edusti esimerkiksi ravintolamme varttuneempi tarjoilija, joka iski kipin\u00f6ivin silmin kahvikupin turistin nen\u00e4n eteen niin ett\u00e4 pisarat roiskuivat, vaikka asianomainen oli juuri ilmoittanut, ettei ehtinyt juoda sit\u00e4. Aamiaiseen kun kerran kuului kuppi kahvia.<\/p>\n

P\u00e4invastaisia esimerkkej\u00e4<\/strong><\/p>\n

P\u00e4invastaisia esimerkkej\u00e4 l\u00f6ytyi onneksi verrattomasti enemm\u00e4n. Heihin lasken esimerkiksi saman ravintolan useat i\u00e4kk\u00e4\u00e4t naistarjoilijat, jotka puuttuvasta kokemuksestaan huolimatta yrittiv\u00e4t ilmiselv\u00e4sti parhaansa, pari vuotta yliopistossa suomea opiskelleen herttaisen opastyt\u00f6n, joka punastui hele\u00e4sti saatuaan hieman tunnustusta kielitaidostaan sek\u00e4 \u00e4lykk\u00e4\u00e4n, huomaavaisen ja palvelualttiin taksinkuljettajamme, jollaisia ei kasva joka toisellakaan oksalla rajan t\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n puolella.<\/p>\n

Matkan my\u00f6nteisimpiin kokemuksiin kuului tavallinen ven\u00e4l\u00e4inen ihminen vieraanvaraisesta is\u00e4nt\u00e4v\u00e4est\u00e4mme aina huivip\u00e4isiin, pahasti rappeutuneissa suomalaistaloissa asuviin mummoihin saakka. Kunpa kansojen v\u00e4lisi\u00e4 suhteita eiv\u00e4t olisikaan p\u00e4\u00e4sseet ratkomaan j\u00e4rjestelm\u00e4n siipien suojassa piileskelleet \u00f6ykk\u00e4rit, byrokraatit ja sepelinkalistelijat, vaan ihan tavalliset ihmiset.<\/p>\n

VEE PEE KOO<\/p>\n

Kirjoitus on julkaistu torstaina 5.9.1991<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

K\u00e4ytiih\u00e4 siel my\u00f6kii eli “Rakkaat Rouhiaiset” juuriaan etsim\u00e4ss\u00e4 T\u00e4ysi bussilasti Rouhiaisen Sukuseura ry:n j\u00e4seni\u00e4 l\u00e4hti elokuun alun perjantaiaamuna kohti K\u00e4kisalmea ja suvun entist\u00e4 asuinpaikkaa Kaukolaa. Sukuseuran puheenjohtaja Veikko ja sihteeri Seppo paimensivat laumaansa hyv\u00e4ll\u00e4 menestyksell\u00e4. Bussin ratissa istui luovutettuun Karjalaan suuntautuneen matkailun todellinen veteraani, monitoimimies Ahosen Eki. Auton ohjaaminen ammattimiehen ottein tuntui olevan vain yksi<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[1],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/321"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=321"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/321\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":326,"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/321\/revisions\/326"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=321"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=321"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=321"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}