![\"SariKivimaki\"](\"http:\/\/rouhiainen.netfinn12.info\/wp\/wp-content\/uploads\/2014\/01\/SariKivimaki.jpg\")
<\/a>Arkkitehti Sari Kivim\u00e4ki teki diplomity\u00f6t\u00e4\u00e4n varten kaksi nelj\u00e4n viikon mittaista suomalaisrakennusten kartoitusmatkaa Kannakselle.<\/span>\nSari Kivim\u00e4ki l\u00f6ysi Tihver\u00f6isen navetan kartoittaessaan vuosina 1997-98 j\u00e4ljell\u00e4 olevia suomalaisrakennuksia Kannaksella diplomity\u00f6t\u00e4\u00e4n varten. Heikohkossa kunnossa oleva navetta sijaitsee ven\u00e4l\u00e4isen perheen asuttaman datsan pihapiiriss\u00e4, jonne matkalaiset saivat yst\u00e4v\u00e4llisen kutsun is\u00e4nt\u00e4v\u00e4elt\u00e4. Tosin he aluksi hieman h\u00e4mm\u00e4steliv\u00e4t, kun parinkymmenen hengen ryhm\u00e4 pyr\u00e4hti datsan aitan taakse kurkkimaan. Pirjo Uino ven\u00e4j\u00e4ntaidolla heille selvitettiin, mill\u00e4 asialla uteliaat olivat.<\/p>\n
Sari Kivim\u00e4ki esitteli rakennusta ja kertoi, ett\u00e4 vanhimmat Kannaksen navetoista rakennettiin puusta. Vuosisadan vaihteesta l\u00e4htien kivirakenteet yleistyiv\u00e4t ja ennen toista maailmansotaa sein\u00e4rakenteet toteutetiin monia eri materiaaleja yhdist\u00e4m\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n
– Vanhat puiset karjakartanot oli perinteisesti toteutettu patsasrakenteisina. Siin\u00e4 rakennuksen yl\u00e4osa, luhti, sek\u00e4 vesikatto lep\u00e4siv\u00e4t vahvojen pystyyn asetettujen puupatsaiden varassa. Aikaisemmin patsaat pystytettiin suoraan maahan, my\u00f6hemmin ne asetettiin seisomaan suurten, maahan upotettujen kivien p\u00e4\u00e4lle. Patsaat kannattivat muutaman hirsikerran korkuista keh\u00e4\u00e4, jonka p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kattorakenteet lep\u00e4\u00e4v\u00e4t. Patsaiden muodostaman keh\u00e4n sis\u00e4\u00e4n, vesikaton ja luhdin antaman suojan alle tai rakennelman kylki\u00e4iseksi salvottiin el\u00e4insuojat omina erillisin\u00e4 hirsikehin\u00e4\u00e4n. Tarvittaessa n\u00e4m\u00e4 l\u00e4\u00e4v\u00e4t pystyttiin uusimaan ilman, ett\u00e4 rakennelman vesikattorakenteisiin tarvitsi koskea, selvitti Sari Kivim\u00e4ki.<\/p>\n
Patsasrakenteiset karjakartanot h\u00e4visiv\u00e4t nopeasti, kun navettoja uudistettiin1920- ja 30-luvuilla.<\/p>\n
Matkan varrella tutustuttiin lukuisiin mielenkiintoisiin arkeologisiin kohteisiin Antreassa, Kaukolassa, K\u00e4kisalmessa, Pyh\u00e4j\u00e4rvell\u00e4 ja R\u00e4is\u00e4l\u00e4ss\u00e4. Kaukolan Koverilassa tutustumiskohteina olivat muun muassa Kekom\u00e4en ja Kulham\u00e4en kalmistot. Karjalan arkeologian is\u00e4 Theodor Schvindt l\u00f6ysi 1880-luvulla Kekom\u00e4elt\u00e4 kuusi hyvin varustettua ruumishautaa ristiretkiajalta. Kulham\u00e4elt\u00e4 l\u00f6ydetyt kaksi hautaa oli jo pengottu ja esineist\u00e4 oli j\u00e4ljell\u00e4 vain muutamia yksitt\u00e4isi\u00e4 kappaleita.<\/p>\n – Kalmistot ajoittuvat 1100-1200-luvulle. Muita saman ajan runsasl\u00f6yt\u00f6isi\u00e4 kalmistoja on tutkittu K\u00e4kisalmen Suotniemess\u00e4, R\u00e4is\u00e4l\u00e4n Hovinsaaressa ja Sakkolan Lapinlahdella, kertoi Pirjo Uino.<\/p>\n Kekom\u00e4en kalmisto sijaitsee keskell\u00e4 peltoa matalalla kumpareella. Uino mainitsi kuudesta haudasta nelj\u00e4n olleen yhteishautoja, joista kolme oli s\u00e4ilynyt varsin ehjin\u00e4. niist\u00e4 l\u00f6ydetyt vainajien varusteet olivat arvokkaita ja niiden pohjalta on tehty muun muassa kaksi pukurekunstruktiota, Muinais-karjalan ja Kaukolan puvut. Niiden lis\u00e4ksi haudoista l\u00f6ytyi runsaasti hopea- ja pronssikoruja sek\u00e4 aseita ja ty\u00f6kaluja kuten sirppej\u00e4 ja keritsimi\u00e4. Koruista ainutlaatuinen l\u00f6yt\u00f6 oli solkena k\u00e4ytetty hopeinen riipus, johon on kuvattu rukoileva Neitsyt Maria.<\/p>\n Tunnettuja kivikautisia asuinpaikkoja Kannakselta l\u00f6ytyy Kaukolan Riukj\u00e4rvelt\u00e4 ja Piiskunsalmelta. Kaivauksia suorittivat 1900-luvun kahdella ensimm\u00e4isell\u00e4 vuosikymmenell\u00e4 Julius Ailio ja Sakari P\u00e4lsi. Alueen l\u00f6yd\u00e4t muodostivat aikoinaan Suomen kansallismuseon kivikauden kokoelmien p\u00e4\u00e4osan.<\/p>\n Riukj\u00e4rven ymp\u00e4rill\u00e4 olevat asuinpaikat sijoittuvat tasaisesti muinaisen rantaviivan tuntumaan noin 21 metrin korkeudelle.<\/p>\n Vanhimmat l\u00f6yd\u00f6t ovat jo esikeraamiselta, mesoliittiselta kaudelta noin 7000-5000 eKr. Eniten l\u00f6yt\u00f6j\u00e4 on kampakeraamiselta ajalta 5000-3200 eKr. Uinon mukaan Riukj\u00e4rvell\u00e4 on merkkej\u00e4 my\u00f6s varhaismetallikautisesta ja my\u00f6hemm\u00e4st\u00e4kin asutuksesta. Siit\u00e4 kertovat seudulta l\u00f6ydetty tekstiilikermamiikka, rautakauden ja keskiajan keramiikka. H\u00e4n arveli alueella olleen yht\u00e4jaksoista asutusta pidemp\u00e4\u00e4n kuin muualla Kannaksella.<\/p>\n Yksi uusimmista l\u00f6yd\u00f6ist\u00e4 on Helsingin yliopiston ja Ven\u00e4j\u00e4n Tiedeakatemian inventoinnissa vuonna 1999 l\u00f6ytynyt Valkialammen kivikautinen asuinpaikka.<\/p>\n – Kangasmaastossa sijaitsevalla harjanteella on kolme kivikauden asumuspainannetta eli osaksi maahan syvennetty\u00e4 talonpohjaa. toisen keskelt\u00e4 l\u00f6ytyi kairatessa palanutta luuta ja kiviesineen kappale, selvitti Uino. Paikalla ei ole viel\u00e4 tehty kaivauksia, joten ajoitus on tarkentamatta.<\/p>\n Vastaavanlaisia kohteita ei oltu l\u00f6ydetty Kannakselta aiemmin, muualta Suomesta kyll\u00e4kin. Sittemmin asumuspainanteita on tavattu R\u00e4is\u00e4l\u00e4n lis\u00e4ksi muun muassa Kaukolasta, Kurkijoelta ja Johanneksesta.<\/p>\n Pirjo Uino muistutti, etteiv\u00e4t kivikauden asumukset suinkaan olleet vain siirrett\u00e4vi\u00e4 py\u00f6reit\u00e4 kota-asumuksia, vaan my\u00f6s vahvan hirsikehikon p\u00e4\u00e4lle pystytettyj\u00e4 isoja suorakaiteenmuotoisia rakennuksia.<\/p>\n<\/a>Tihver\u00f6isen patsasrakenteinen navetta on nykyisin varsin huonokuntoinen, mutta siit\u00e4 on selv\u00e4sti n\u00e4ht\u00e4vill\u00e4 taidokas rakentaminen.<\/span><\/p>\nKalmistoja ja asuinpaikkoja<\/h2>\n
\n<\/a>K\u00e4kisalmen linnan muurien suojissa matkalaiset saivat tuntumaa keskiaikaan. Pietarilaisten nuorten ryhm\u00e4 oli j\u00e4rjest\u00e4nyt ohjelmaa, johon kuului muun muassa piiritanssia. Vauhdini hurmasta nauttii Mirja Rouhiainen.<\/p>\n