Muistoja veljest\u00e4ni Aarnesta<\/p>\n
Onni Rouhiainen<\/p>\n
Ensimm\u00e4isi\u00e4 muistoja Aarnesta, joka oli minua 7 vuotta vanhempi. Aarne k\u00e4vi koulua R\u00e4is\u00e4l\u00e4n Siirlahdessa, koska Kaukolan koulut olivat liian kaukana. Koulumatka kulki etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 kes\u00e4kelill\u00e4 Totlammen rantoja ja talvella j\u00e4\u00e4t\u00e4 pitkin. Talvinen j\u00e4\u00e4tie lienee oikaissut pari kilometri\u00e4 tiehen verrattuna.<\/p>\n
Sitten kun housunlahkeet pyrkiv\u00e4t j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n useasti lyhyiksi, tuli rippikoulun aika kirkolla rovasti Forsin ja kanttori Kiurun komennossa. Rippikoulu kesti nelj\u00e4 viikkoa.<\/p>\n
Erikoisesti muistan sen, kuinka sai luvan k\u00e4yd\u00e4 oma-aloitteisesti mets\u00e4ll\u00e4. Pajan oveen oli laitettu K\u00e4kisalmen lehden kokoinen paperi, johon oli hiilell\u00e4 piirretty teeren kokoinen kuva. Aarne ampui sellaisella pitk\u00e4piippuisella Husqvarna -haulikolla noin 30 metrin p\u00e4\u00e4st\u00e4. Sitten kun siihen kuvaan tuli riitt\u00e4v\u00e4sti haulinreiki\u00e4 niin lupa tuli.<\/p>\n
Sain luvan seurata niill\u00e4 mets\u00e4stysreissuilla muutaman askeleen Aarnen takana. Jeppe -koira ajoi j\u00e4nist\u00e4. Sitten kajahti laukaus ja j\u00e4nis l\u00f6i kuperkeikan.<\/p>\n
El\u00e4m\u00e4\u00e4n liittyi my\u00f6s urheilu. Kotona oli kuula ja kiekko sek\u00e4 pienimuotoinen hyppypaikka korkeustelineineen. Aarne hiihti, juoksi ja hypp\u00e4sikin monissa kyl\u00e4kilpailuissa.<\/p>\n
Olin kerran katsomassa Ala-Kaukolan Nuorisoseurantalolla hiihtokilpailuja. Matka oli noin kymmenen kilometri\u00e4 maastossa. Kovin vastustaja Aarnelle oli Eino Olkinuora. Latu kulki lopunmatkan j\u00e4rven j\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja ladulla oli tuiskulunta. Olkinuora oli ohittanut toiset. Mutta kun h\u00e4n siirtyi j\u00e4\u00e4ll\u00e4 ladun viereen, olikin lumen alla vett\u00e4 ja sukset j\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t niin pahoin, ett\u00e4 oli keskeytett\u00e4v\u00e4. M\u00e4rk\u00e4n\u00e4 oli ment\u00e4v\u00e4 Talikan tuvan uunin p\u00e4\u00e4lle kuivatteleen vaatteita. T\u00e4m\u00e4 oli my\u00f6s viimeinen kerta kun Aarne voitti Einon. Olkinuorasta tulikin suurten hiihto- ja juoksukilpailujen menestyj\u00e4.<\/p>\n
Suojaluskunnan poikaosaston harrastus alkoi my\u00f6s. Sitten kun ik\u00e4 ja taito lis\u00e4\u00e4ntyi, sai my\u00f6s kiv\u00e4\u00e4rin kotiin.<\/p>\n
Aarnen ty\u00f6el\u00e4m\u00e4 alkoi riskin\u00e4 miehen\u00e4 my\u00f6s vahain. H\u00e4n oli my\u00f6s tehokas kaikissa t\u00f6iss\u00e4. Muistan, kun h\u00e4n oli Paajasen Toivon kanssa kaatamassa paksuja m\u00e4ntyj\u00e4, mitk\u00e4 eiv\u00e4t oksaisuuden takia kelvanneet yhti\u00f6ille. Niist\u00e4 sahattiin sirkelill\u00e4 ratap\u00f6lkkyj\u00e4, kun VR:n kanssa oli sopimus. Kuulin kun is\u00e4 teki Toivon kanssa tili\u00e4 niist\u00e4 t\u00f6ist\u00e4. Toivo sanoi is\u00e4lle, ett\u00e4 nyt h\u00e4nell\u00e4 on sellainen pari, jota h\u00e4n ei pystynyt voittamaan voimassa eik\u00e4 kest\u00e4vyydess\u00e4.<\/p>\n
Vuonna 1938 tuli Aarnelle sitten se armeijaan l\u00e4ht\u00f6. Jalkav\u00e4ki kutsui tosissaan opettelemaan maata puolustamaan. Maata, jossa oli saanut el\u00e4\u00e4 sen ensimm\u00e4isest\u00e4 itsen\u00e4isyysvuodesta alkaen.<\/p>\n
1939 kes\u00e4ll\u00e4 sitten alkoivat palvelukammasta piikit v\u00e4het\u00e4 ja loppuivat. Reservin kertausharjoitus alkoi heti ja siviiliin ei p\u00e4\u00e4ssytk\u00e4\u00e4n.Tilanne oli alkanut kiristy\u00e4. P\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t vahvistaa vakinaista armeijaa. Perustettiin ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 yksik\u00f6it\u00e4 ja niin Aarnella palvelus jatkui. Sitten tuli YH: liikekannalle pano.<\/p>\n
Aikanaan alkoivat sotatoimet, talvisota. Aarnen yksikk\u00f6 oli paljon Laatokasta pohjoiseen, suurten soiden ja metsien maassa. Sotatoimet oli puolustuslinnakkeissa ja niist\u00e4 teht\u00e4vill\u00e4 eripituisilla ja suuruisilla partioilla.<\/p>\n
Er\u00e4\u00e4ll\u00e4 pitk\u00e4ll\u00e4 partiomatkalla he j\u00e4iv\u00e4t suosaarekkeeseen saarretuksi p\u00e4iviksi. Viimein pilvet pimensiv\u00e4t y\u00f6taivaan ja p\u00e4\u00e4siv\u00e4t pime\u00e4n turvin karkaamaan omien luo.<\/p>\n
Aarnen jalkater\u00e4t paleltuivat sill\u00e4 reissulla niin pahoin, ett\u00e4 alkoivat sairaalareissut. Silloin meniv\u00e4t my\u00f6skin jalasta varpaat, pikkuvarvas j\u00e4i. Kes\u00e4ll\u00e4 1940 Aarne p\u00e4\u00e4si sairaalasta. Kotiv\u00e4ki oli evakossa Huittisten Jokisivulla Perttulassa. Niihin aikoihin j\u00e4iv\u00e4t sitten hiihto- ja juoksukilpailut. Aarnelle oli my\u00f6skin kerrottu, ett\u00e4 jos seuraavana talvena jalkateri\u00e4 paleltaa niin voi synty\u00e4 lis\u00e4\u00e4 vaurioita. Kes\u00e4ll\u00e4 ja syksyll\u00e4 1940 Miehikk\u00e4l\u00e4ss\u00e4 Aarne oli sit\u00e4 Salpalinjaa rajalle rakentamassa. Se oli Suomen kaikkien aikojen suurin rakennusty\u00f6. Min\u00e4kin olin siell\u00e4.<\/p>\n
Is\u00e4n avustettua Viljoa karstauskoneen hankinnassa H\u00e4meenkyr\u00f6\u00f6n (E. Ovaskan kanssa) oli ehto, ett\u00e4 Aarnen pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 talveksi sis\u00e4t\u00f6ihin. N\u00e4in sitten my\u00f6s tapahtuikin.<\/p>\n
1941 kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 ilmojen l\u00e4mmetty\u00e4 Aarne siirtyi taas sinne Salpalinjalle. Nyt Kerim\u00e4en seuduille. Kes\u00e4kuun loppupuolella tuli YH: liikekannalle k\u00e4sky armeijaan. Alkoivat ne jatkosota-ajat. T\u00e4t\u00e4h\u00e4n sitten kestikin lyhyit\u00e4 lomia lukuun ottamatta. 1944 toukokuussa oli loma, kun Aarne vihittiin Aino Torikan kanssa Torikan tuvassa. Jatkoh\u00e4it\u00e4 pidettiin sitten Totlammilla. Min\u00e4kin olin mukana p\u00e4iv\u00e4n ja kahden y\u00f6n lomalla. Ja p\u00e4\u00e4ttyih\u00e4n se sotakin aikansa kestetty\u00e4\u00e4n. Tapasimme kotiv\u00e4en Kokem\u00e4en Hassalassa, siin\u00e4 Kolsin yl\u00e4puolella. Rakensimme siell\u00e4 Kolsin voimalaitosta. Siell\u00e4 alkoi my\u00f6s Aarnen perhe kasvaa. Ensin syntyi Anja ja my\u00f6hemmin Leena, Eila ja Veikko.<\/p>\n
1947 selvisi sijoituskunnaksi Ruovesi. Siitt\u00e4 alkoi Ruoveden aika. Aarne sai mahdollisuuden ostaa niin sanotun rintamamiestilan sielt\u00e4 Hakolan lahden sivusta. Asuivat ensiksi Tapion talossa is\u00e4n kanssa.<\/p>\n
1950 -luvun alussa alkoi Aarnella oman kodin rakentaminen. Siihen aikaan rakentaminen ei k\u00e4ynyt nopeasti. Kaikesta oli pulaa. Aarne ei sit\u00e4 hartiapankkia paljon s\u00e4\u00e4stellyt. Ja h\u00e4nell\u00e4 voimaa ja kest\u00e4vyytt\u00e4 riittikin.<\/p>\n
Muistan, kun Tapion niemess\u00e4 oli hakkuu k\u00e4ynniss\u00e4. Aarne viipyi joulu- ja uudenvuodenaattonakin p\u00f6llin teossa aivan pime\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 keskeytti ty\u00f6n. En muista Aarne koskaan valitelleen omia tai perheen vaikeuksia niihin aikoihin.<\/p>\n
H\u00e4n kerkisi osallistua my\u00f6skin niihin yhteisiin kyl\u00e4n t\u00f6ihin. H\u00e4n oli Tapion kyl\u00e4tien hoitajana alusta alkaen. Aarne kuului my\u00f6s Ruhalan koulun johtokuntaan, kun lapset k\u00e4viv\u00e4t koulua. Aarne kerkesi sinne miss\u00e4 apua tarvittiin.<\/p>\n
Sitten kun lapset alkoivat viipy\u00e4 enemm\u00e4n muualla kuin kotona alkoivat my\u00f6s ne i\u00e4n mukanaan tuomat vaikeudet. Ensin Aino vaimo alkoi enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n sairastella. Joka p\u00e4\u00e4tyikin sitten hautausmaalle, kirkon l\u00e4helle. N\u00e4in alkoi Aarnelle se yksin kulkemisen tie, mit\u00e4 lapset usein piristiv\u00e4t. T\u00e4t\u00e4 aikaa kesti noin 15 vuotta eri vaiheineen kotona asuen.<\/p>\n
Kun viimeisen kerran soitin Aarnelle muutamaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ennen sairaskohtausta, kuulin h\u00e4nen kertovan, ett\u00e4 hyvin menee ja pystyv\u00e4n viel\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4 liikkumaan ilman apuv\u00e4lineit\u00e4 kunhan seurailee seini\u00e4 tai muita huonekaluja, joista saa tarvittavaa lis\u00e4tukea.<\/p>\n
Sitten joulun alla lauantai-illan h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4 soi puhelin. Veikko kertoi, ett\u00e4 Aarne on saanut el\u00e4m\u00e4nkaarensa valmiiksi.<\/p>\n
Minulle on j\u00e4\u00e4nyt Aarnesta eritt\u00e4in sopuisan ja auttavaisen veljen muisto.<\/p>\n
Viikolla 1 vuonna 2002 muisteli Onni Rouhiainen H\u00e4meenkyr\u00f6ss\u00e4
\n1\/2002<\/p>\n
Puhtaaksikirjoitti Paula Hurnanen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Muistoja veljest\u00e4ni Aarnesta Onni Rouhiainen Ensimm\u00e4isi\u00e4 muistoja Aarnesta, joka oli minua 7 vuotta vanhempi. Aarne k\u00e4vi koulua R\u00e4is\u00e4l\u00e4n Siirlahdessa, koska Kaukolan koulut olivat liian kaukana. Koulumatka kulki etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 kes\u00e4kelill\u00e4 Totlammen rantoja ja talvella j\u00e4\u00e4t\u00e4 pitkin. Talvinen j\u00e4\u00e4tie lienee oikaissut pari kilometri\u00e4 tiehen verrattuna. Sitten kun housunlahkeet pyrkiv\u00e4t j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n useasti lyhyiksi, tuli rippikoulun aika kirkolla rovasti<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[1],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/425"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=425"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/425\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":426,"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/425\/revisions\/426"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=425"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=425"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=425"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}