[17.2.2004, Eero Paavilainen]<\/p>\n
Olen syntynyt Sortavalassa, jossa vietin el\u00e4m\u00e4ni ensimm\u00e4iset vuodet. Talvisodan alkaessa jouduin evakkomatkalle \u00e4itini Hiljan ja veljeni Kalevin kanssa. Matka johti Pohjanmaalle, Reisj\u00e4rven Levonper\u00e4lle. Sielt\u00e4 palasimme takaisin Kouvolan kautta Kaukolaan, jonne saavuimme vuoden 1941 lopulla. Is\u00e4ni V\u00e4in\u00f6 palveli silloin, kuten koko sodan ajan, luutnanttina tiedustelu- ja tutkimusteht\u00e4viss\u00e4 mm. P\u00e4\u00e4majan valvontaosastolla ja Laivaston Esikunnassa.<\/p>\n
Kaukolan lapsuudenkotini oli kirkonkyl\u00e4ss\u00e4 sijaitseva, \u00e4itini vanhemmille, ennen talvisotaa kuolleelle Matti Rouhiaiselle ja mummolleni Anna Rouhiaiselle, kuulunut tila Ohvola. Tilalla ei ollut miesv\u00e4ke\u00e4, vaan sen hoidosta vastasi jatkosodan aikana (1941-1944) t\u00e4tini Iida Rouhiainen, tilap\u00e4isen\u00e4 apunaan mm. ven\u00e4l\u00e4iset sotavangit. My\u00f6s me muut Ohvolan asukkaat, heikkon\u00e4k\u00f6inen mummo, v\u00e4h\u00e4n toisella kymmenell\u00e4 ollut veljeni, \u00e4itini sik\u00e4li kuin ehti t\u00f6ilt\u00e4\u00e4n Kaukolan arvioimislautakunnan sihteerin\u00e4 ja jopa min\u00e4kin, autoimme taloudenpidossa kykyjemme mukaan.<\/p>\n
Siihen aikaan oli luonnollista, ett\u00e4 ik\u00e4iseni pikkupojat oppivat tekem\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4, jota oli maalaistalossa aina tarjolla. Oli hein\u00e4n ja viljan korjuuta, puintia, kotiel\u00e4inten ruokkimista, rikkaruohojen kitkemist\u00e4 kasvitarhassa, paimenessa oloa, marjojen ja sienien keruuta, halkojen pilkkomista ja kantamista jne. Sota-ajan tyyliin jaettiin lapsille tunnustuksena erilaisista ty\u00f6suorituksista vihkoon liimattavia, muistaakseni muurahaismerkkej\u00e4, ja metallisiakin talkoomerkkej\u00e4.<\/p>\n
Kodissa ymm\u00e4rrettiin kuitenkin, ett\u00e4 oli j\u00e4tett\u00e4v\u00e4 aikaa my\u00f6s poikien leikkeihin, ja meit\u00e4 kannustettiin lukemaan lehti\u00e4 ja kirjoja. Osasinkin lukea paljon ennen koulunk\u00e4ynti\u00e4, ja meill\u00e4 oli veljeni kanssa oma, muun muassa l\u00e4hes kaikki “Poikien Seikkailukirjasto”- sarjan kirjat k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4 kotikirjasto.<\/p>\n
Kuulun viimeiseen koulunk\u00e4yntins\u00e4 Karjalan Kannaksella aloittaneeseen ik\u00e4luokkaan. Olin Kirkonpiirin kansakoulun ensimm\u00e4isell\u00e4 luokalla 1943-1944. Sain \u00e4skett\u00e4in Mikkelin maakunta-arkistosta selville, ett\u00e4 sanotulla luokalla oli kuusi poikaa ja kolme tytt\u00f6\u00e4. Pojista olen kahden, Jaakko Parkin ja Teuvo Pessin, kanssa jutellut puhelimessa, kaksi on kuollut ja yhden osoite ei ole tiedossa. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n tytt\u00f6jen osoitteita en ole viel\u00e4 saanut selvitetyksi. Sodan j\u00e4lkeisen\u00e4 aikana Parkin perhe asui jonkin aikaa Parkanon Yliskyl\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n
Kaukolan koti on s\u00e4ilynyt kuluneiden vuosikymmenien ajan mieless\u00e4ni mieluisana ja turvallisena l\u00e4ht\u00f6pisteen\u00e4 el\u00e4m\u00e4ni taipaleelle. Siit\u00e4 oli luovuttava, kun taistelujen \u00e4\u00e4net jo kuuluivat Viipurin suunnasta vihollisen hy\u00f6k\u00e4tess\u00e4 juhannuksen alla 1944. Mummo ja meid\u00e4t pojat vietiin kuorma-autolla Savonlinnaan. Karja kulki Iida-t\u00e4din ohjaamana teit\u00e4 pitkin, ja joitakin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 taloustavaroita kuljetettiin hevoskyydill\u00e4 Parikkalan ja Punkaharjun kautta samaan kaupunkiin. Innolla ker\u00e4\u00e4m\u00e4mme kotikirjasto j\u00e4i aitan nurkkaan ja kasvattamamme kanit p\u00e4\u00e4stimme viljapeltoon.<\/p>\n
Savonlinnassa odotimme muutaman p\u00e4iv\u00e4n ajan karjan, Iida-t\u00e4din ja \u00e4idin saapumista. Ehdin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n katsomassa el\u00e4m\u00e4ni ensimm\u00e4isen elokuvan, jonka nimi oli muistaakseni “Kersantilleko Emma nauroi”. Ostin my\u00f6s kioskista 25 pennill\u00e4 kirjoituspaperia mahdollisten tiedonantojen laatimista varten.<\/p>\n
Evakkoporukkamme lastattiin tavarajunaan Kallislahden asemalla tavoitteena tuleva sijoituspaikkamme Parkano. Karja ja tavarat siirrettiin avovaunuihin ja ihmiset p\u00e4\u00e4asiassa katettuihin tavaravaunuihin. Matka tuntui pitk\u00e4lt\u00e4 monine pys\u00e4hdyksineen, joita aiheuttivat etenkin sotilaskuljetukset. “N\u00e4ht\u00e4vyyksist\u00e4” on mieleeni erityisesti j\u00e4\u00e4nyt P\u00f6ntt\u00f6vuoren pitk\u00e4 tunneli, joka tuntui t\u00e4yttyv\u00e4n veturin ty\u00f6nt\u00e4m\u00e4st\u00e4 savusta.<\/p>\n
Lopulta p\u00e4\u00e4dyimme Parkanon (nyk. Kairokosken) rautatieasemalle. Pikkupojan mielest\u00e4 asema-alueella oli suunnaton m\u00e4\u00e4r\u00e4 tavaraa ja karjaa, kun juna v\u00e4hitellen tyhjeni. Aivan aluksi matkalaisille tarjottiin kentt\u00e4keitti\u00f6ist\u00e4 hernesoppaa (muistelen sen olleen pikkuisen pohjaan palanutta), mink\u00e4 j\u00e4lkeen aikuiset ihmiset alkoivat j\u00e4rjestell\u00e4 tulevaa el\u00e4m\u00e4nmenoamme.<\/p>\n
Olen lukenut ja kuullutkin kommentteja, joiden mukaan kotiseudultaan pois ajetut evakot on jossakin p\u00e4in otettu vastaan t\u00f6yke\u00e4sti ik\u00e4\u00e4n kuin emme olisi olleet suomalaisia siin\u00e4 kuin muutkin. Voin todeta, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 suhteessa minulla on vain hyv\u00e4\u00e4 sanottavana parkanolaisista, olipa sitten kysymys silloisista ik\u00e4tovereistani tai vanhemmista ihmisist\u00e4. Opintiens\u00e4 aloittanutta karjalaispoikaa kohdeltiin hyvin, ja h\u00e4n sijoittui helposti paikallisten joukkoon.<\/p>\n
\u00c4itini ja meid\u00e4n poikien ensimm\u00e4inen sijoituspaikka oli M\u00e4ki-Viinikan talo Viinikanjoen it\u00e4puolella. Syksyll\u00e4 1944 aloitin sielt\u00e4 k\u00e4sin kansakoulun toisen luokan Viinikanjoen yli johtavan sillan vieress\u00e4 sijainneessa alakoulussa. Koulunk\u00e4ynnist\u00e4 ei ole j\u00e4\u00e4nyt mieleeni paljon mit\u00e4\u00e4n, mutta sit\u00e4kin paremmin muistan moninaiset pikkupoikia suuresti kiinnostaneet puuhailut M\u00e4ki-Viinikan maisemissa. Niihin kuuluivat muun muassa opettelu ajamaan polkupy\u00f6r\u00e4ll\u00e4, jossa oli pula-ajan takia pelk\u00e4t vanteet, ns. kurran ly\u00f6nti maantiell\u00e4, kaarnalaivojen ja vesimyllyjen teko, k\u00e4pysodat, naurishaudukkaiden paistaminen nuotion pohjalla ja leijojen lenn\u00e4tys. Kuten jo Kaukolassa, piti tietenkin tarkoin seurata radiosta t\u00e4rkeimpi\u00e4 urheilukilpailuja.<\/p>\n
Suuri joukko autoista sai siihen aikaan k\u00e4ytt\u00f6voimansa h\u00e4k\u00e4p\u00f6nt\u00f6ist\u00e4, joiden sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4t pilkkeet sytytettiin isoilla ns. autotikuilla. Bensiinik\u00e4ytt\u00f6iseen autoon tutustuin l\u00e4hemmin aika dramaattisessa tilanteessa, kun musta henkil\u00f6auto tuli hakemaan porukkaamme Ruotsiin l\u00e4ht\u00f6\u00e4 varten. Luulen, ett\u00e4 hankkeella pyrittiin suojelemaan perhett\u00e4, kun is\u00e4n vapaus oli vaarassa kommunistijohtoisen Valpon takia. Olipa kuinka tahansa, matka keskeytyi Turussa sijaitsevaan hotelliin, josta palasimme takaisin Parkanoon. Taisi olla el\u00e4m\u00e4ni ensimm\u00e4inen yksityisautolla tehty huvimatka.<\/p>\n
Iida-t\u00e4ti ja mummo sek\u00e4 tietysti my\u00f6s kotiel\u00e4imet sijoitettiin Riuttaskorven tilalle muutama kilometri Parkanosta radan vartta Haapam\u00e4en suuntaan. Me pojat vierailimme Riuttaskorvessa aina, kun siihen oli sopiva tilaisuus. Retki\u00e4 tehtiin usein sek\u00e4 Riuttasj\u00e4rvelle ett\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 sijainneille laajoille suoalueille. My\u00f6s l\u00e4ksyj\u00e4 tuli siell\u00e4 luettua karbidilampun ja joskus jopa p\u00e4reen antamassa valossa. Erityisen\u00e4 tapahtumana j\u00e4i mieleen t\u00e4ydellinen auringonpimennys kes\u00e4ll\u00e4 1945. Mietin silloin, mahdanko olla todistamassa seuraavaa t\u00e4ydellist\u00e4 pimennyst\u00e4 vuosituhannen vaihteessa. Olin.<\/p>\n
M\u00e4ki-Viinikasta muutimme luutnantti Paavosen perheen omistaman omakotitalon yl\u00e4kertaan. Talo sijaitsi l\u00e4hell\u00e4 Kirkkoj\u00e4rve\u00e4, joka oli paitsi erinomainen luistelu- ja hiihtoareena my\u00f6s monien mielenkiintoisten tapahtumien kohde. Oli ainakin mateen pyynti\u00e4, yleis\u00f6lenn\u00e4tyksi\u00e4, taitoluistelun\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4 ja jopa kilpa-ajojakin.<\/p>\n
Kotoamme oli noin kilometrin pituinen matka kirkonkyl\u00e4ss\u00e4 edustavalla paikalla sijainneelle kansakoululle. Koulun vieress\u00e4 oli kyl\u00e4n keskus, johon kuuluivat mm. paloasema, Kiviniemen ja Korpelan kaupat ja Lehtolan kahvila sek\u00e4 puisto, jossa kasvoi isoja kuusia. Mielenkiintoisimpia tapahtumia puistossa olivat ns. surmanajot, jolloin moottoripy\u00f6rill\u00e4 ajettiin t\u00e4ytt\u00e4 ympyr\u00e4\u00e4 metallikehikossa. Puiston vieress\u00e4 Kiviniemen kaupan kohdalla ollut tienviitta kertoi, kuinka kaukana olivat l\u00e4hipit\u00e4j\u00e4t.<\/p>\n
Toinen merkitt\u00e4v\u00e4 paikka oli l\u00e4hell\u00e4 koulua sijainnut P\u00e4iv\u00f6l\u00e4n seurojentalo. Siell\u00e4 oli kirjasto, jonka ahkeria asiakkaita olin veljeni kanssa. P\u00e4iv\u00f6l\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestettiin my\u00f6s monenlaisia yleis\u00f6tilaisuuksia. Niist\u00e4 on mieleeni j\u00e4\u00e4nyt Parkanon Karjalaisten j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4t iltamat, joita juhlistettiin laulamalla yhteisesti Karjalaisten laulu. Sen teksti\u00e4 ei kuitenkaan tarkoin noudatettu, vaan sanojen “kurja Karjalamme” sijasta laulettiin s\u00e4\u00e4nn\u00f6n mukaan “kaunis Karjalamme”.<\/p>\n
Selviydytty\u00e4ni p\u00e4\u00e4sykokeista siirryin syksyll\u00e4 1947 oppikouluun, joka toimi kirkon vieress\u00e4 sijaitsevissa rukoushuoneessa ja parakissa. Opinnot sujuivat normaaliin tahtiin. Aikaa j\u00e4i muuhunkin, kuten touhuamiseen kolkkapoikana ja partiolaisena. Parkanon partiolaisilla oli oma majansa metsik\u00f6ss\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 oppikoulun rakennuksia.<\/p>\n
T\u00e4tini Iida ja mummo muuttivat vuonna 1946 t\u00e4din ostamalle Ritalan pienviljelystilalle Majaj\u00e4rvelle. Siell\u00e4 oli oivallinen tilaisuus paitsi viett\u00e4\u00e4 loma-aikoja urheillen, mets\u00e4stellen, kalastellen ja lukien kirjoja my\u00f6s tehd\u00e4 erilaisia maataloust\u00f6it\u00e4. Sittemmin nekin taidot ovat suureksi osaksi ruostuneet, tuskin osaisin en\u00e4\u00e4 hevostakaan valjastaa. Anna-mummo ei pystynyt unohtamaan Karjalaa. H\u00e4net on haudattu Parkanon hautausmaalle helmikuussa 1948. Iida-t\u00e4ti muutti veljeni Kalevin perheen mukana Kemi\u00f6\u00f6n.<\/p>\n
Koulupojan puuhailuni Parkanossa p\u00e4\u00e4ttyiv\u00e4t vuoden 1948 lopussa, kun siirryin jatkamaan koulunk\u00e4ynti\u00e4ni Helsinkiin. Silloin en osannut aavistaa, ett\u00e4 tulisin viel\u00e4 asumaan Parkanossa, jota pidin tuohon aikaan oikeana kotipaikkanani. N\u00e4in kuitenkin k\u00e4vi, kun minut nimitettiin vuonna 1961 Mets\u00e4ntutkimuslaitoksen Parkanon tutkimusaseman (aluksi nimell\u00e4 Pohjois-Satakunnan mets\u00e4koeasema) johtajaksi. Toimipaikkani oli aluksi Karviassa, mutta vuosina 1964-1971 Parkanossa. Perheeni viihtyi hyvin Parkanossa, eik\u00e4 v\u00e4hiten siksi, ett\u00e4 minulla oli koko joukko entisi\u00e4 koulukavereita ja tuttuja parin vuosikymmenen takaa ja ett\u00e4 vaimollani oli mielenkiintoinen ty\u00f6 Sairausvakuutustoimiston johtajana. Vaikka olemme asuneet Vantaalla jo yli 30 vuotta, lasken itseni viel\u00e4kin tietyll\u00e4 tavalla parkanolaiseksi, ja pid\u00e4mme yhteytt\u00e4 vanhoihin yst\u00e4viin.<\/p>\n
Entinen kotiseutuni Kaukola ei ole unohtunut. K\u00e4vin katsomassa kotitalon paikkaa veljeni Kalevin ja vaimoni Marjan kanssa kes\u00e4ll\u00e4 1991. Olihan siell\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 talon rappuset hein\u00e4n seassa sek\u00e4 hajalle r\u00e4j\u00e4ytetty kellari. Viljavia peltoja oli k\u00e4ytetty osaksi paikallisen kolhoosin teurastamoj\u00e4tteiden sijoituspaikkana, ja osaksi ne olivat muuten heitteill\u00e4. Koko Kaukolan kirkonkyl\u00e4kin teki pikaisesti kyh\u00e4ttyine r\u00f6ttel\u00f6ineen ja maisemaan huonosti sopivine kerrostaloineen masentavan vaikutuksen k\u00e4vij\u00f6ihin. Parhaita rakennuksia olivat suomalaisten ennen sotia tekem\u00e4t. J\u00e4inkin monen muun tavoin kysym\u00e4\u00e4n: t\u00e4t\u00e4k\u00f6 varten Kannas ry\u00f6stettiin v\u00e4kivalloin. No s\u00e4ilyih\u00e4n valtaosa muuta Suomea kuitenkin itsen\u00e4isen\u00e4 ja otti vastaan kotiseudultaan sotaa pakoon l\u00e4hteneet.<\/p>\n
Eero Paavilainen 17.2.2004<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
[17.2.2004, Eero Paavilainen] Olen syntynyt Sortavalassa, jossa vietin el\u00e4m\u00e4ni ensimm\u00e4iset vuodet. Talvisodan alkaessa jouduin evakkomatkalle \u00e4itini Hiljan ja veljeni Kalevin kanssa. Matka johti Pohjanmaalle, Reisj\u00e4rven Levonper\u00e4lle. Sielt\u00e4 palasimme takaisin Kouvolan kautta Kaukolaan, jonne saavuimme vuoden 1941 lopulla. Is\u00e4ni V\u00e4in\u00f6 palveli silloin, kuten koko sodan ajan, luutnanttina tiedustelu- ja tutkimusteht\u00e4viss\u00e4 mm. P\u00e4\u00e4majan valvontaosastolla ja Laivaston Esikunnassa.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[1],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/458"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=458"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/458\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":478,"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/458\/revisions\/478"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=458"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=458"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.rouhiainen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=458"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}