Kuvaus Ohvolasta

Kalevi Paavilainen: Elon mainingeilla [EM] s. 24.

Kuvausta pihasta

[“Kaukolan Ukko” ja “Pentin Matti” viittaa Matti Pentinpoika Rouhiaiseen, Kalevi Paavilaisen äidin isään]

Kylätie jatkui riihen ohitettuaan loivana ylämäkenä kunnes saavutti tilan varsinaisen talouskeskuksen. Sen tärkeimmät rakennukset muodostivat neliön, jonka vasempana reunana, tien vasemmalla puolella oli kookas kotieläinrakennus. Siihen kuului navetta, talli, “lammasläävä” ja sikala. Navetan ja rakennuksen toisessa päässä vierekkäin sijainneiden pienempien kotieläinsuojien väliin jäi kujaksi kutsuttu, tarvittaessa läpiajettava tila, johon sanottiin mahtuvan yhdeksän hevosta rekineen. Kujassa mm. säilyt ettiin ajokalut, toimitettiin teurastukset jne. Rakennuksen toisessa päädyssä ollutta ajosiltaa pitkin ajettiin karjan sisäruokintakaudella tarvitsemat heinät ja oljet tilavaan vinttiin. Navetan päätyyn oli lisäksi rakennettu “ulkohuone” eli talon “PuuCee “. Kookas kotieläinrakennus oli varmaankin tullut maksamaan melko paljon. Kaukolan Ukon sitä aikoinaan teettäessä olikin kuulemma ihmetelty, riittäisivätkö hänen rahansa myös lisäkotieläinten ostamiseen.

Muita rakennuksia

Kylätien oikealla puolella olivat muut rakennukset. Neliön alareunan muodostivat samaan rakennukseen yhteisen katon alle tehdyt halkoliiteri ja sauna. Sen ja neliön oikean reunan muodostaneen vanhan aittarakennuksen välissä oli vinttikaivo. Aittoja oli kolme. Asuinrakennus eli tupa muodosti neliön yläreunan. Sementtisiä ulkoportaita noustaessa tultiin ensin porstuaan eli eteiseen, jonka vieressä oli kapea maitokomero. Sen hyllyillä oli ennen sotia aina suuri joukko maitoruukkuja (potteja), joiden pinna lle noussut kerma kuorittiin kotivoiksi kirnuttavaksi. Kirnuamisen sivutuotteena saatiin makuhermoja hyväillyttä aitoa kirnupiimää, jota sanottiin kirnumaidoksikin.

Asuinrakennuksessa oli kolme huonetta, kookas tupa (pirtti), jonka emännän komennossa ollutta osaa hallitsivat kookas leivinuuni tilavine pankkoineen ja liitta eli puuhella. Kamareita eli kammareita oli kaksi. Lämmityslaitteena oli valkeaksi liiduttu m uurattu uuni. Kaukolan Ukon tuvan vinttiin suunnittelema asuintilojen lisäys jäi niin Ukolta kuin hänen seuraajiltakin toteuttamatta.

Kirkolta Kosenhaudan kautta Liinamaalle johtaneen kylätien varrella oli asuinrakennuksen jälkeen muutamia pihakuusia sekä kuopaksi kutsuttu betoninen perunakellari, jonka vieressä oli kookas haapa. Matkaa jatkettaessa tien vasemmalla puolella näkyi yle mpänä “vanha läävä” eli jo käytöstä poistettu navettarakennus sekä vähäisellä kalliolla Kaukolan Ukon eli Pentin Matin paja, jonka alasinta kutsuttiin “Hertikiksi” sen ostamiseksi myydyn kookaskuvioisen kirjavan lehmän mukaan. Alasin-Hertikkiäkään ei enää näkynyt Kaukolaan palatessa. Kauempana peltoaukeamalla oli heinälato, kuten myös tilaan kuuluneilla Kiranniityillä ja Pitkäaholla. Kiraniityn lato näkyi toisten omistamien maiden takaa kotipihalle.

Rakennusten kunto ei Kaukolan Ukon kuollessa enää ollut paras mahdollisen. Esimerkiksi asuinrakennus olisi jo kaivannut maalausta, mutta isännän ikääntyminen alkoi vaatia veronsa. Tilanne ei ollut ainakaan parantunut ulkomaalaisten runsaan vuoden kestäneen isännyyden aikana. Alkavan rappeutumisen merkit olivat päin vastoin ehtineet lyhyenä aikana lisääntyä ällistyttävällä nopeudella. Luku erikseen oli asuin- ym. tiloissa heidän jäljiltään vallinnut uskomaton sotku ja epäsiisteys, puhumattakaan uusista kiusallisista “kotieläimistä”, joista eroon pääseminen oli kaikkea muuta kuin helppoa. Kaukolan kotimme rakennuksineen ja ympäristöineen tarjosi kaikesta huolimatta meille Eero-veljen kanssa mitä mielenkiintoisimman kasvuympäristön. Virikkeitä ei tarvinnut etsiä muualta. Niitä riitti omasta takaa.

Comments are closed.