Archive for Author eekaro

Venttilän tila hiljentynyt

Venttilan tila

Venttilän tila Isojärveltä kuvattuna. Kuva: Katri Rouhiainen.

Venttilän tila Ruovedellä Jäminkipohjassa on hiljentynyt. Kauko, Satu ja Jari Rouhiainen muuttivat alkuvuodesta Ruoveden keskustaan Sointulaan (osoite Petäjäkuja 3 E, 34600 Ruovesi.). Tila on edelleen omistuksessa, mutta ympärivuotista asutusta siellä ei ole.

Vanha lankapuhelinnumero toimii (03 4760149), GSM 0400 564 579 / Satu.

Juttupankki

Tarkoituksena on kerätä pieniä muistoja ja juttuja “pankkiin” Rouhiaisten suvun vaiheista. Kertomukset voivat olla vanhoja tai uusia, aihettakaan ei ole rajattu. Pääasia on, että voimme kertoa Rouhiaisten suvun tapahtumista myös muille. Voitte lähettää jutun sähköpostiosoitteeseen: rouhise [at] gmail.com.

Sukututkimus

Suvun tuntemus on lisääntynyt vähitellen tutkimuksen mukana. Erilaiset sukupuut ja selvitykset ovat verkottaneet sukuamme edelleen kiinteämmin – mutta samalla monimutkaisemmin toisiinsa. Sukututkimus-sivustolla on vanhoja tietoja, jotka ovat päivittyneet vuosien varrella, mutta artikkeleissa on vielä vanhoja tietoja. Ne päivittyvät vähitellen.

Suru-uutinen Kangasniemeltä

Äitimme Elli Rouhiainen kuoli Kangasniemen terveyskeskuksessa perjantaina 27.5.2011. Äiti oli täyttänyt 83 vuotta 20.3.2011. Suremaan jäivät Aino perheineen ja Esko, neljä lastenlasta ja yksi lapsenlapsenlapsi. Päivitetty 2.6.2011

Onni Rouhiainen muistoissamme

Onni Rouhiainen nukkui pois 25.6.2009 Hämeenkyrön terveyskeskuksen vuodeosastolla. Rakkaamme siunattiin Mäntyrinteen kappelissa 10.7.2009.
Lämmin kiitos Teille kaikille, jotka kunnioititte Onni Rouhiaisen muistoa ja otitte osaa suruumme. Kiitos myös kaikille, joitka muistitte Onnia hänen pitkän sairautensa aikana. Onni Rouhiaisen omaiset Kuva: Repometsän kuva Päivitetty 20.7.2009

Jouluomenoita

Kuusikymmentäluvun joulun eivät olleet tavaramääriltään alkuunkaan nykyajan tasoisia. Lahjat tehtiin monesti itse, kaupan valmiisiin lahjoihin ei ollut varaakaan. Toki usein kontista löytyi joku ostettu lahja, saimmehan pienen summan ostoksiin käytettäväksi. Se mitä tavaroista puuttui, korvattiin kekseliäisyydellä ja lahjojen henkilökohtaisuudella.

Valmisruokia oli vähän, Helmi joulunalusaika olikin hyvin työteliäs. Jouluruokien valmistaminen vei siivouksen ja navettatöiden kanssa usein pikkutunneille saakka. Kiireestä huolimatta jokainen joulu valmistui ajallaan, pukinkonttia myöten. joulu ei tule ilman lipeäkalan ja lanttulaatikon tuoksua oli usein kuulemani kommentti.

Einarin joulu valmistautuminen oli vähäilmeisenpää. kuvioon kuului kuusenhaku, joka usein ei Helmiä miellyttänyt. Silloin pienelle pojalle oli hankalaa ymmärtää arvostelua kuusen laadusta, olihan sen valintaa usein tehty jo syksyisillä jahtireissuilla. Myöhemmin olen huomannut, jopa joistakin “tutkimuksista”, asialaidan olevan ylläkuvattu monessa muussakin perheessä !

Einarin joulu ei tullut ilman jouluomenia. Punaisia, ehyitä ja niitä piti olla paljon. Ainakin minusta tuntui tuolloin, että niitä oli tarpeeseen nähden liioitellun paljon. Niin tiukkaa ei aikataulu tai raha tehnyt, ettei Einari ehtinyt korillista omenia jouluksi käydä ostamassa. Hänelle itselleen omenoiden syönti oli joskus hankalaa tekohampaiden vuoksi, silti omenia jouluksi oli aina tarjolla. Niitä punaisia, ei muita ! Olisi mukava tietää, mistä punaiset jouluomenat olivat joulun tunnukseksi jääneet, en muista asiaa koskaan selville saaneeni.

Kaikesta huolimatta joulu aina valmistui, kiire rauhoittui yhdessäolosta, ruuasta ja lahjoista nauttimiseksi. Olutta, viiniä väkevämmistä puhumattakaan ei joulupöytään kuulunut. Vasta lasten aikuistuttua tuli mukaan Helmin valmistama mustaherukkaviini. Ihmettelinkin joskus Alkon tilastoja, joissa joulu oli juhannusta suurempi kulutuspiikki…

Tapaninpäivä, tai oikeammin Tahvana oli karjalaisena perintönä kosteampi. Saimme seikkaperäisen selvityksen mitä tarkoittaa kysymys, “onko Tahvana kotona?” Perinteen mukaan hevosilla kierrettiin Tapaninpäivänä naapurit ja sukulaiset, jolloin yllä oleva kysymys heitettiin. Tuolloin talonväki kaivoi esille “Tahvanan”, josta vieraille tarjottiin ryyppyjä. Mikäli Tahvana ei ollut kotona, jatkettiin matkaa seuraavaan taloon. Tahvananajo oli iloista hauskanpitoa, vaikka aika ajoin eivät kaikki tahtoneet takaisintulomatkalla enää pysyä reessä omin avuin…

Oli hauskaa todeta karjalaisissa silmäkulmissa iloinen pilkahdus, kun vastattavaksi tuli kysymys “Onko Tahvana kotona ? ”

Jukka Rouhiainen 23.12.2008

Tiedote joulukuussa 2007 – Esimiehen tervehdys

Kuluneet pari vuotta ovat yhdistyksen toimissa olleet varsin hiljaista aikaa. Hallitus kokoontui viimeksi viime vuoden tammikuussa aiheenaan sukukirjan valmistelun käynnistäminen. Tarkastelimme sukuseurallamme olevaa aineistoa ja se on monilta osin kirjaan lähes sellaisenaan sopivaa. Tarkoituksena on keskittyä kirjassa suvun vaiheisiin varhaisesta historiasta viime sotien jälkeiseen evakkotiehen ja uusille asuinseudulle asettumiseen asti, sen jälkeiset vaiheet sopisivat tulevaisuudessa mahdollisesti kirjoitettavan toisen julkaisun keskeinen aihe. Sukuseuralle kertyneestä aineistosta puuttui kuitenkin hyvän sukukirjan kannalta olennaista tietoa, kuten perusteellisempi sukuselvitys kaikkine varhaisemmista sukupolvista mahdollisesti erkanevine haaroineen ja asuinympäristöstä, Ala-Kaukolasta kertova aineisto. Kun olin jo näitäkin asioita pöyhinyt, lähdin paneutumaan noihin ainealueisiin perusteellisemmin, työn tämän hetkisestä tilanteesta kerrotaan jäljempänä.

 Sukuseuran kotisivuilla on ollut kävijöitä jatkuvasti kiitettävä määrä. Sivuilta jouduttiin kuitenkin ohjelmistomuutosten ja lisääntyneen roskapostin määrän vuoksi poistamaan keskustelupalsta. yhteydessä Samassa Eeva-Kaisa uudisti kotisivujen ulkoasun, valokuva-albumista vain puuttuu vielä tekstejä. Puutetta paikataan, kun ehditään.

 Viime kesänä Kaukolan pitäjäseura järjesti matkan Kaukolaan Kaukola-päivien merkeissä. Matkalla oli muutamia jäseniä sukuseurasta ja siitä on lyhyt kuvaus ja kuvia jäljempänä.

 Sukulaisiamme on osallistunut siellä täällä karjalaisuuden vaalimiseen liittyviin tapahtumiin niin työpanoksen antajan roolissa kuin yleisönkin joukossa, tästäkin on muutama maininta jäljempänä.

 Kun tällaista tiedotetta ei lähetetty viime vuonna, kattaa tämä tiedote nyt parin vuoden jakson. Postitusoperaation välttämiseksi tiedote on vain sukuseuran kotisivuilla toivomuksella, että te hyvät sukulaiset viestitätte lähipiirissänne tiedotteesta eteenpäin ja otatte myös tulosteita niille sukulaisille, joilla ei ole välineitä kotisivujen katselemiseksi.

 Mikäli teille tämän tiedotteen lukijoille tulee käsiteltyjen asioiden osalta mieleen jotakin täydentävää tietoa tai vihjettä, kertonette niistä minulle puh. 040 546 1823. Tieoja voi toimittaa myös kotisivuilta löytyvään historiatiimin sähköpostiosoitteeseen.

 Ensi vuonna on jälleen sukujuhlan aika, hallitus tulee alkuvuoden aikana päättämään kokouspaikasta ajankohtineen ja kutsut juhlaan tulette saamaan sitten postitse.

 Haluan toivottaa mitä parhainta Joulun aikaa kaikille sukulaisillemme ja muillekin tätä tiedotetta lukeville, kuten myös onnellista ja menestyksellistä uutta vuotta.

 Käyntimme Kaukolassa 2007

 Kaukolan pitäjäseura järjesti tämän vuoden kesäkuun alussa Kaukola-päivät Kaukolassa ja matkalle osallistui yli 80 henkeä. Neljän päivän matkasta oli varattu kaksi kokonaista päivää omine tai sukujensa kotipaikkoihin ja muutenkin seutuun tutustumiseen. Kotiinlähtöpäivänä kokoonnuttiin jumalanpalvelukseen Kaukolan kirkkoon ja laskettiin kukat muistomerkille, minkä jälkeen lähdettiin kotimatkalle.

 Sain tehtäväkseni luotsata toisen bussin matkalaiset Käkisalmeen ja takaisin, suvustamme olivat mukana myös veljeni Aulis ja tyttäreni Katri sekä Parkanosta Alkkiomäen Vappu ja Ossi. Ensimmäisenä päivänä kävelimme Saviaholta Everinmäkeen, sieltä Mölömäen kautta Pitkäkorpea pitkin Kiislammin taitse Kiisinkylään, edelleen Paavilanmäkeen, Ohvolaan ja Rouhiaisenmäen kautta kirkolle. Tämä reitti li valittu siksi, että sen varteen jäi monia sellaisten talojen kivijalkoja, joissa aikanaan on asunut Rouhiaisen sukua tai sukuun tulleiden aviopuolisoiden sukua. Reitin varrella oli pystyssä vain muutamia suomalaisten aikaisia taloja, mutta venäläisten huviloiden, datshojen, määrä näyttää kasvavan Kaukolassa, kuten se tekee muuallakin Karjalassa. Kiislammin päässä kohti entistä Mikkolan talon paikkaa kohti kävellessämme totesin voivamme käyttää siinä samoja sanoja, mitä velimies Tapio lausui vuonna 1991 Totlammin maille tullessamme: ”Nyt tultiin omille maille!”. Nuo Mikkolan entiset pellot Kiislammin päässä olivat aikanaan asumamme Tontin tiluksia.

 Toisena päivänä ryhmä ajoimme maastokelpoisen auton kyydillä ensin Tontille, josta emme tavanneet talossa asunutta iäkästä Nikolaita, naapuri kertoi hänen asuvan nyt tyttärensä luona. Jatkoimme kohti siitä eteenpäin poiketen välillä Sunnin paikalla ja ajoimme pitäjän länsirajalle asti Lavaharjuun, josta jatkoimme kävellen kilometrin verran Kirvun puolelle. Sieltä löytyi äitimme kotitalon paikka Pekkola. Vanhaksi navetaksi aikanaan kutsutun kivirakennuksen seinät herättivät meitä jälkeenpäin miettimään rakennuksen alkuperää. Sen seinät kun olivat kaksinkertaiset niin että sisempi seinä nojasi ulompaa vasten. Paikkahan on ollut vuoteen 1617 aivan Pähkinäsaaren rauhan rajan tuntumassa. Jälkeen havaitsin, että Ruotsin ja Venäjän raja oli näillä kohdin uudelleen vuosina 1721-1743. Tällöin raja oli Lavaharjun kohdalla suorakulman muotoinen, pohjoisesta tuleva rajalinja kääntyi harjun kohdalla suoraan länteen halki Kirvun, eteläpuoli oli Venäjää ja pohjoispuoli Ruotsia. Olen yrittänyt selvittää, voisiko rakennelmalla ja rajan läheisyydellä olla keskenään jonkinlainen yhteys.

     Matti Rouhiainen vietti 80v. syntymäpäiväänsä Ruovedellä joulun alla 2005.

   Eero ja Marja Paavilainen viettivät yhteisiä 140-vuotispäiviään Vantaalla helteisenä syyskuun lauantaina 2006

Historiatiimi tallensi kesällä 2006 digikuviksi vanhoja valokuvia Erkki ja Elsa Rouhiaisen albumeista. Meeri Tyni oli paikalla tunnistamassa niistä ihmisiä ja paikkoja. Samalla tututtiin Simo Rouhiaisen perua olevan vanhan matkalaukun sisältöön, josta historiatiimillä on lainassa muistivihko vuodelta 1941. Hän on Ala-Kaukolan kylän huoltopäällikkönä kirjannut siihen elokuussa 1941 tiedot Ala-Kaukolan talojen kunnosta sen jälkeen, kun suomalaiset joukot olivat valloittaneet Kaukolan. Jäljempänä on muutama esimerkki vihkon sisällöstä.

   Minna Tyni laulamia karjalaisia lauluja saatiin kuulla Virroilla kesällä 2006. Minna on säestäjänsä kanssa koonnut ohjelmiston, joka on vaikuttava.

   Ruoveden Karjalaisseuran 60-vuotisjuhlassa maaliskuussa 2007 lauloi mm. Composito-ryhmä.  Siinä laulaa myös Aulis Rouhiainen, joka Ruoveden Karjalaisseuran puheenjohtaja.

    In memoriam

 Keskuudestamme ovat poistuneet Elsa Rouhiainen 2006 Somerolla, Sirkka Rouhiainen 2006 Tampereella, sukuseuran varaesimies Aarre Rouhiainen 2007 Tampereella, sukuseuran aikaisempi puheenjohtaja Tapio Rouhiainen Kangasniemellä helmikuussa 2007 ja sukuseuran pitkäaikainen tilintarkastaja Rauno Rouhiainen 2007 Tampereella.

 Suvun ja Ala-Kaukolan historiaa

 Työelämästä vapaana ja asiasta kiinnostuneena olen parin viime vuoden aikana paneutunut tiiviisti sekä sukumme kotipaikan Ala-Kaukolan tietojen kokoamiseen että sukumme esipolvien tietojen täydentämiseen. Apuna olen käyttänyt mm. Matti Paavilaisen piirtämistä Kaukolan koulupiirikartoista otettuja digikuvia ja internetistä pengottuja talous- ja topografikarttoja sekä Kaukolaa käsitteleviä kirjoja internetistä saatavilla olevia kirkonkirjoja ja digikuvattuja henkikirjoja. Tällä hetkellä minulla on luonnoksia omiksi Ala-Kaukolan kartoiksi, kuvauksia Ala-Kaukolasta ja perustietoja sen noin 120 talosta sekä sukuohjelmistossa runsaat 200 perhettä Pentti Rouhiaisen sukua.

 Aineisto sisältää suhteellisen paljon omia analyysejäni ja erilaisia oletuksia. Monet kohdat vaativat tarkistamista muista lähteistä, mutta aineistosta käy jo selvästi ilmi, kuinka sukumme menneiden sukupolvien aikana puoliso useimmiten löytyi naapurista ja harvemmin toisesta kylästä tai pitäjästä. Lähes puolessa Ala-Kaukolan taloista löytynee jonkinlainen yhteys meidän sukuumme joko tytärten muutettua toiseen taloon miniäksi tai suvun miesten tuotua miniän suvun taloon.

 Eräänlaisena kurioseettina voitane kertoa, että Hautapellon kylässä (jonka olen kuvauksissani sisällyttänyt käsitteeseen Ala-Kaukola) oli vuonna 1818 kaksi Rouhiaisen taloa. Sukuseuran perustaneiden sukuhaarojen esi-isän, vuonna 1748 syntyneen Pentti Pekanpojan talossa asui silloin yhteensä 27 henkeä, joista 8 oli Rouhiaisia ja 19 Pentin yhtiömiehen Juho Kiiskin sukua. Naapurissa asui suvun toista pääsukuhaaraa edustavan, vuonna 1746 syntyneen Esko Eskonpojan talossa oli 25 henkeä, jotka kaikki olivat Eskon sukua. Kahdessa talossa asui siis yhteensä 52 henkeä. Mahtoi talviaikaan pirteissä olla ahdasta, mahtoivatko olla vielä savupirttejä. Tämän hetken käsitykseni mukaan oli 1800-luvulla Hautapellon Rouhiaisenmäessä ja Saviaholla ainakin neljä Rouhiaisen suvun taloa ja niiden lisäksi pari torppaa, ehkä myös muutama mäkitupalaisen mökki.

 Tavoitteenani on jatkaa tietojen tarkistamista Kaukolan rippikirjasta, jollainen löytyy mm. kesäpaikkamme kirjastossa, sekä jututtamalla aineistoni avulla vanhempia Ala-Kaukolaa tuntevia henkilöitä, samalla pyrin keräämään valokuvia Ala-Kaukolasta. Suvun talojen historian pidemmälle menevä hahmottaminen edellyttää ammattilaisen käyttöä, toivottavasti löydämme sellaisen ja ehkä samalla olisi mahdollista löytää jonkinlaista vihjettä, mistä esi-isämme Pentti tuli Kaukolaan.

 Olosuhteet asukkaiden palatessa vuonna 1941 Kaukolaan

 Rouhiaiset joutuivat jättämään Kaukolan talvisodan päätyttyä maaliskuussa 1940. Ote Simo Rouhiaisien päiväkirjasta: ”Ratio ilmoitti, että viime yönä on ulkomailta tullut tieto, että Suomen ja Neuvostovenäjän kanssa on tehty rauha. Ministeri Tanner julisti ration kautta kansalle, että rauha on tehty ja Suomen raja kulkee Enson Koitsanlahden suuntaa määräten. Talo kaikkine kaaveineen ja karjoineen olisi Suomeen saatava ettei jää ryssän sotasaaliiksi. Alettiin ajaa ja pakata. Mutta kaikkia sinne jäi.” Simo Rouhiaisen perhe oli evakossa Lauttakylässä, kun Saksa kesäkuussa 1941 hyökkäsi Venäjälle. Venäläiset koneet pommittivat Suomen kaupunkeja ja Suomi liittyi sotaan, heinäkuussa Mannerheimin joukot hyökkäsivät Laatokan Karjalaan ja elokuussa Kannakselle. Lauttakylässä kuultiin 16.8.1941 radiosta, että omat joukot olivat vallanneet Kaukolan takaisin. Simo Rouhiaisen päiväkirja: ”Oli elokuun 20. päivä kun meitä kaukolaisia 165 henkeä Äetsän asemalle kokoontuneena odotteli lähtöä Kaukolaan. Saman päivän iltana lähti juna kuljettamaan kaukolaisia kohti Karjalaa, jonne saavuttiin 22. päivänä. Loppumatkaa tehtiin autoilla ja illalla oltiin Kaukolan Kuntalassa, jossa yövyttiin. Oli täydellinen ryssän haju, mutta seuraava yönä oli jo toista, kun oma naisväki teki suursiivouksen pesten ja puhdistaen huoneet.”

 Simo toimi Ala-Kaukolan huoltopäällikkönä ja kirjasi tiedot talojen kunnosta pieneen mustakantiseen vihkoonsa, siitä löytyy myös seuranta kotiin palanneiden työpäivistä, venäläisiltä jääneistä elintarvike- ja rehumääristä ja niiden luovutuksista kotiin palanneille asukkaille. Etusivulla on merkintä ”Kylätarkastus Ala-Kaukolan koulupiiristä. Asunnot ja niiden eheys tarkastettu ja havaittu alempana mainitun mukaiseksi.” Ensimmäisen tarkastuksen Simo teki 24.8.1941 eli vain kahdeksan päivää sen jälkeen, kun ”ratiosta” oli kuultu Kaukolan takaisinvaltauksesta ja taistelut olivat vasta siirtymässä Vuoksen eteläpuolelle. Simon kuvaukset kolmen Rouhiaisten talon kunnosta elokuussa 1941:

  Simo Rouhiaisen talo Kaukola 13 (= Salotila)

 Asuinrakennus seinät ja matto sekä katto on. Sähköjohtot revitty pois samoin pöytä ja sänky. Uuni säretty sekä kaappi. Hylly ja penkit on. 20 akkunaruurua säretty. Aitat on kunnossa, salvot revitty. Navetta samoin ennallaan sekä sauna. Kauraa on kylvetty 2 hehtaaria. Lavon ja kujan ovista puuttui 6. Lasia säretty 10 neliötä.

 Esko Rouhiainen Totlammin talo (= Totlampi)

 Asuinrakennus: Seinät ja akknat paikoillaan 32 akkunaruutua säretty. Uunit käyttökunnossa, ainoastaan hellan savupelti on pois hellakin vaikka osaksi murskattu. Ovet paikoillaa, lukot ja kädensijat kaikki poistetut. Huonelauja on 2 penkkiä toisesta jalat poikki, 1 säretty sänky 1 jakkara, 2 tuplaa puuttuu, säilynyt muuten verrattain hyvin. Eteisestä 15 ruutua säretty. Karjakartano asuttavassa kunnossa paitsi ikkuna ruuvut kaikki säretty. Pumppu myös säretty. Riihi käyttökunnossa, puimakonekin nähtävästi kunnossa. Moottori puuttuu. Aitat myös asuttavassa kunnossa samoin sauna vaan ikkunat on rikki. Vesikeittiö uuni rikki pata pois. Sikala heikosti asuttavassa kunnossa. Kalustokuuri kunnossa. 1 niittokone on 2 auraa nähtävästi kunnossa. Hankmo ja harakin on. 2 tuvaneteisen ovea puuttuu. Viljelystä ei ole eikä heinääkään tehty. Säretty lasia 22 neliömetriä. Pahvit kamareista revitty.

 Esko Eemil Rouhiaisen talo (= Tontti)

 Tuparakennus asuttavassa kunnossa kun saa 16 ikkuna ruutua. 7 tuplaa puuttuu kokonaansamoin huonekaluja, sänkyjä tosin on 5 mutta jostain tuotu vanhanaikaisia, samoin 1 pöytä. 2 penkkiä ja jonkin verran sähköjohtoja on. Uunit hyvässä käyttökunnossa. Vesikeittiö ja sauna ennallaan eli käyttökunnossa. Karjakartano asuttavassa kunnossa paitsi ikkunat säretty. Aitat hyvässä käyttökunnosssa senko siivoaa. Kuurista osa lattiaa poistettu. Sahattua lautaa ainakin 2 tantarttia. Puintakuuri ennallaan samoin kellari, tiilit viety pois. 6 kpl lavon ovet puuttuu. Perunaa on 3 hehtaarin ala, vähän lanttua punajuurta ym. 4 niittokoneen romua, samoin 4 haravaa. 4 niittokonetta 4 haravaa vieraat. 6 neliömetriä säretty lasia.

Päivitetty 19.12.2007

 

Tapio Rouhiaisen omakotitalo Kangasniemellä myyty

 

Tapio ja Elli Rouhiaisen omakotitalo Kangasniemellä on myyty, ostaja oli rannanpuoleinen naapuri, taiteilija Taina Pietilä.

Oheisissa kuvassa näkyy Tapion ja Ellin liiterirakennus nykyisessä ulkoasussaan. Rannan puolella oleva tila on se, josta tontti aikoinaan vuonna 1962 oli lohkaistu, joten kyseessä oli jonkinlainen “kotiinpaluu”.Päivitetty 24.10.2007

 

 

 


Tapio Rouhiaisen omaisten viesti sukulaisille

Lämpimät kiitokset Teille kaikille sukulaisille, jotka kunnioititte rakkaamme Tapio Rouhiaisen muistoa ja otitte osaa suruumme.

Tapio Rouhiaisen omaiset

 

 

Esko Tapio Rouhiainen kuoli Mikkelin keskussairaalassa tiistaina 6.2.2007. Hän oli kuollessaan 78 vuoden ikäinen. Hautajaiset pidettiin lauantaina 24.2.2007 kello 12 Kangasniemen kirkossa.

Päivitetty 27.2.2007

« Older Entries