Kaukolan pitäjäseura järjesti tämän vuoden kesäkuun alussa Kaukola-päivät Kaukolassa ja matkalle osallistui yli 80 henkeä. Neljän päivän matkasta oli varattu kaksi kokonaista päivää omine tai sukujensa kotipaikkoihin ja muutenkin seutuun tutustumiseen. Kotiinlähtöpäivänä kokoonnuttiin jumalanpalvelukseen Kaukolan kirkkoon ja laskettiin kukat muistomerkille, minkä jälkeen lähdettiin kotimatkalle.
Sain tehtäväkseni luotsata toisen bussin matkalaiset Käkisalmeen ja takaisin, suvustamme olivat mukana myös veljeni Aulis ja tyttäreni Katri sekä Parkanosta Alkkiomäen Vappu ja Ossi. Ensimmäisenä päivänä kävelimme Saviaholta Everinmäkeen, sieltä Mölömäen kautta Pitkäkorpea pitkin Kiislammin taitse Kiisinkylään, edelleen Paavilanmäkeen, Ohvolaan ja Rouhiaisenmäen kautta kirkolle. Tämä reitti li valittu siksi, että sen varteen jäi monia sellaisten talojen kivijalkoja, joissa aikanaan on asunut Rouhiaisen sukua tai sukuun tulleiden aviopuolisoiden sukua. Reitin varrella oli pystyssä vain muutamia suomalaisten aikaisia taloja, mutta venäläisten huviloiden, datshojen, määrä näyttää kasvavan Kaukolassa, kuten se tekee muuallakin Karjalassa. Kiislammin päässä kohti entistä Mikkolan talon paikkaa kohti kävellessämme totesin voivamme käyttää siinä samoja sanoja, mitä velimies Tapio lausui vuonna 1991 Totlammin maille tullessamme: ”Nyt tultiin omille maille!”. Nuo Mikkolan entiset pellot Kiislammin päässä olivat aikanaan asumamme Tontin tiluksia.
Toisena päivänä ryhmä ajoimme maastokelpoisen auton kyydillä ensin Tontille, josta emme tavanneet talossa asunutta iäkästä Nikolaita, naapuri kertoi hänen asuvan nyt tyttärensä luona. Jatkoimme kohti siitä eteenpäin poiketen välillä Sunnin paikalla ja ajoimme pitäjän länsirajalle asti Lavaharjuun, josta jatkoimme kävellen kilometrin verran Kirvun puolelle. Sieltä löytyi äitimme kotitalon paikka Pekkola. Vanhaksi navetaksi aikanaan kutsutun kivirakennuksen seinät herättivät meitä jälkeenpäin miettimään rakennuksen alkuperää. Sen seinät kun olivat kaksinkertaiset niin että sisempi seinä nojasi ulompaa vasten. Paikkahan on ollut vuoteen 1617 aivan Pähkinäsaaren rauhan rajan tuntumassa. Jälkeen havaitsin, että Ruotsin ja Venäjän raja oli näillä kohdin uudelleen vuosina 1721-1743. Tällöin raja oli Lavaharjun kohdalla suorakulman muotoinen, pohjoisesta tuleva rajalinja kääntyi harjun kohdalla suoraan länteen halki Kirvun, eteläpuoli oli Venäjää ja pohjoispuoli Ruotsia. Olen yrittänyt selvittää, voisiko rakennelmalla ja rajan läheisyydellä olla keskenään jonkinlainen yhteys.
Matti Rouhiainen vietti 80v. syntymäpäiväänsä Ruovedellä joulun alla 2005.
Eero ja Marja Paavilainen viettivät yhteisiä 140-vuotispäiviään Vantaalla helteisenä syyskuun lauantaina 2006
Historiatiimi tallensi kesällä 2006 digikuviksi vanhoja valokuvia Erkki ja Elsa Rouhiaisen albumeista. Meeri Tyni oli paikalla tunnistamassa niistä ihmisiä ja paikkoja. Samalla tututtiin Simo Rouhiaisen perua olevan vanhan matkalaukun sisältöön, josta historiatiimillä on lainassa muistivihko vuodelta 1941. Hän on Ala-Kaukolan kylän huoltopäällikkönä kirjannut siihen elokuussa 1941 tiedot Ala-Kaukolan talojen kunnosta sen jälkeen, kun suomalaiset joukot olivat valloittaneet Kaukolan. Jäljempänä on muutama esimerkki vihkon sisällöstä.
Rouhiaiset joutuivat jättämään Kaukolan talvisodan päätyttyä maaliskuussa 1940. Ote Simo Rouhiaisien päiväkirjasta: ”Ratio ilmoitti, että viime yönä on ulkomailta tullut tieto, että Suomen ja Neuvostovenäjän kanssa on tehty rauha. Ministeri Tanner julisti ration kautta kansalle, että rauha on tehty ja Suomen raja kulkee Enson Koitsanlahden suuntaa määräten. Talo kaikkine kaaveineen ja karjoineen olisi Suomeen saatava ettei jää ryssän sotasaaliiksi. Alettiin ajaa ja pakata. Mutta kaikkia sinne jäi.” Simo Rouhiaisen perhe oli evakossa Lauttakylässä, kun Saksa kesäkuussa 1941 hyökkäsi Venäjälle. Venäläiset koneet pommittivat Suomen kaupunkeja ja Suomi liittyi sotaan, heinäkuussa Mannerheimin joukot hyökkäsivät Laatokan Karjalaan ja elokuussa Kannakselle. Lauttakylässä kuultiin 16.8.1941 radiosta, että omat joukot olivat vallanneet Kaukolan takaisin. Simo Rouhiaisen päiväkirja: ”Oli elokuun 20. päivä kun meitä kaukolaisia 165 henkeä Äetsän asemalle kokoontuneena odotteli lähtöä Kaukolaan. Saman päivän iltana lähti juna kuljettamaan kaukolaisia kohti Karjalaa, jonne saavuttiin 22. päivänä. Loppumatkaa tehtiin autoilla ja illalla oltiin Kaukolan Kuntalassa, jossa yövyttiin. Oli täydellinen ryssän haju, mutta seuraava yönä oli jo toista, kun oma naisväki teki suursiivouksen pesten ja puhdistaen huoneet.”
Simo toimi Ala-Kaukolan huoltopäällikkönä ja kirjasi tiedot talojen kunnosta pieneen mustakantiseen vihkoonsa, siitä löytyy myös seuranta kotiin palanneiden työpäivistä, venäläisiltä jääneistä elintarvike- ja rehumääristä ja niiden luovutuksista kotiin palanneille asukkaille. Etusivulla on merkintä ”Kylätarkastus Ala-Kaukolan koulupiiristä. Asunnot ja niiden eheys tarkastettu ja havaittu alempana mainitun mukaiseksi.” Ensimmäisen tarkastuksen Simo teki 24.8.1941 eli vain kahdeksan päivää sen jälkeen, kun ”ratiosta” oli kuultu Kaukolan takaisinvaltauksesta ja taistelut olivat vasta siirtymässä Vuoksen eteläpuolelle. Simon kuvaukset kolmen Rouhiaisten talon kunnosta elokuussa 1941: