Metsästystä 20- ja 30-luvuilla
Metsästystä 20- ja 30-luvuilla [2.8.2002, Jukka Rouhiainen]
Ennen sotia, 20- ja 30 luvuilla riista, eritoten turkikset muodostivat merkittävän osan toimeentulosta. Suomen viennistä riista toi toiseksi suurimman siivun, vuosisadan alussa se oli hyvinä vuosina ollut puuta suurempikin. Einarin veljessarjasta metsästivät melkein kaikki. Aseita ei tulloin ollut helpolla saatavissa, joten liityttiin suojeluskuntaan. Suojeluskunnan jäsen sai itselleen kiväärin ja panoksia harjoittelua varten. Panoksia ei ollut lupa käyttää metsästykseen, mutta kukas sen valvoi. Suojuskunttan liittyminen oli Einarillekin merkittävä tapahtuma, kivääri mahdollisti oman metsästyksen. Tätä ennen hän oli ollut hevosmiehenä, kun vanhemmat veljet olivat reestä ampuneet latvalintuja. Huurremetsoja oli hyvä ampua tuelta reen päältä, eivätkä linnut pelänneet hevosta.
Einari piti Viljoa veljessarjan parhaimpana ampujana, mistä toteamus “rekeen sopi enemmän kuin reppussa jaksoi kantaa” kertoo. Isot, useammankin kymmenen metsoparvet eivät olleet harvinaisuus. “Jos linnun paljain silmin latvasta erotti, kyllä Viljo sen tiputti. Myöhemmin en enää itsekään kehdannut ryömiä, saihan linnun alas kauempaakin”
Suojeluskunnan toimintaan ei juuri osallistuttu, metsästysaate vei voiton kirkkaasti. Metsästys ja kivääri antoivat pohjan ampumataitojen kehittymiselle, jotka myöhemmin osoittautuivat valitettavan tarpellisiksi.